Kannatan perinteisiä arvoja, eikä siinä ole mitään väärää

Ajat ovat todella muuttumassa. Ihmiskunnan eteneminen niin teknologisesti, poliittisesti kuin kulttuurillisesti on pelkästään 2000-luvun aikana ollut huikean suurta. Syntymävuotenani 2001 maailmanpolitiikassa eniten puhuttivat 11.9. tehdyt WTC-iskut, sekä siitä seurannut Yhdysvaltain sota terrorismia vastaan. Globaali talouskasvun hidastuminen alkoi näihin aikoihin lopulta kulminoituen vuoden 2008 finanssikriisiin, josta me Suomessa emme ole edes nykypäivänä täysin palautuneet.

Taas 2020-luvun alkuna valtavan määrän huomiota on kerännyt koronan lisäksi muun muassa BLM-liike ja siihen kytkeytyvä woke-kulttuuri. Uudenlainen poliittinen korrektius ja identiteettipoliittinen valveutuminen on ottanut äärimmäisen ison aseman länsimaisessa politiikassa. Niin kuin kaikilla suurilla trendeillä on tapana, ne yleensä rantautuvat ennemmin tai myöhemmin myös Suomeen.

Nähdäkseni kuitenkin juuri tämä trendi on vaarallinen, jos ei suoraan haitallinen. Suomalainen yhteiskunta on hyvin erilainen verrattuna Yhdysvaltoihin, joista ollaan haluttu ottaa oppia. Olemme pohjoismainen hyvinvointivaltio ja pitkään olleet tasa-arvon kärkimaita. Ei siinä etteikö meillä olisi ongelmia, niitä on, mutta välillä tuntuu siltä kuin ongelmia oltaisiin kylvämässä sinne missä niitä ei oikeasti ole. Aiheeni tänään ei kuitenkaan ole vääristykseen asti menneen tasa-arvoliikkeen kritisoiminen, vaan pyrkimys puhua perinteisten arvojen vankkumattomasta roolista yhteiskunnallisena tasapainottajana.

 

Mitä sitten ovat nämä “perinteiset arvot?” Tieteen termipankki käyttää kolmiosaista määritelmää arvoista, jonka mukaan arvot ovat:

  1. Ristiriitojen yläpuolelle asettuvia tavoitteita, joita kohti yksilö tai yhteiskunta voi suuntautua, mutta joita ei voida koskaan lopullisesti saavuttaa
  2. Ihmismielen aktiivisia, ei-objektiivisia symboleja ja laatumääritelmiä
  3. Yhteiskunnan ylläpitämiä moraalikoodeja  ”

 

Samainen lähde määrittelee perinteet kyseisellä tavalla: “(Perinteet ovat) ajallisesti jatkuvana käsitetty kulttuuri-ilmiö tai kulttuurin osa-alue.” Perinteissä onkin siis kyse yksinomaa jatkuvuudesta. Tavoissa miten ihmiset toimivat toisiaan sekä ympäristöä ja itseään kohti halutaan nähdä jatkumoa suhteessa siihen, miten asioita ollaan aikaisemmin tehty. Tätä tarkoittaa minulle perinteiden kannattaminen ja niistä kiinni pitäminen. Haluan nähdä niin omassa elämässäni kuin tehdyssä politiikassa jatkumon suhteessa siihen miten asioita ollaan tehty ennen. Tämä ei ole varsinaisesti muutosvastaista, sillä muutos on vääjäämätöntä, vaan pyrkimys hillitä muutosta maltilliseksi ja vallitsevia rakenteita kunnioittavalla tavalla.

Perinteet eivät voi kuitenkaan toimia itseisarvona määriteltäessä sitä, kuinka valtio, yhteiskunta tai yksilöt toimivat. Ne voivat kuitenkin asettaa näytön rationaalisten argumenttien tueksi. Valtaosa vallitsevista perinteistä on satoja, jos ei tuhansia vuosia vanhoja ja lukuisat sukupolvet ovat nähneet ne toimiviksi. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna perinteisten arvojen on usein nähty tiivistyvän useiden puolueiden käytössä olleeseen iskulauseeseen “koti, uskonto ja isänmaa.” Kyseessä on tietysti vain iskulause ja perinteisiin arvoihin voisi nähdä kuuluvan lukuisia muitakin arvoja. Uskaltaisin esimerkiksi väittää, että liberalismi aatteen aidoimmassa muodossa on vankkumaton osa perinteisiä arvoja.

Vuonna 1776 perustettiin monessa mielessä ensimmäinen käytännön kokeilu liberalismin toteuttamiseksi Yhdysvalloissa. Maata ohjasi liittovaltion tasolla perustuslaki, joka turvasi yksilöille laajat vapaudet, oikeudet, mutta myös velvollisuudet. Historiaa tunteva ja kriittinen lukija osaa kuitenkin tässä kohtaa jo todeta, että Yhdysvallat eivät olleet tässä vaiheessa millään tapaa vielä täysinäinen liberalismin kehto, taikka myöskään aidosti tasa-arvoinen yhteiskunta. Kuitenkin aikaansa nähden Yhdysvallat olivat todellisia edelläkävijöitä. Yhdysvallat olivat kuitenkin aikaansa nähden monella tapaa myös yksi konservatiivisimmista maista, ja verrattuna moniin muihin länsimaihin, ovat sitä myös nykypäivänä. 

Varhaista Yhdysvaltojen historiaa ohjasi Euroopassa syrjityt uskonnolliset vähemmistöt, jotka halusivat muuttaa Amerikkaan harjoittaakseen uskontoaan rauhassa. Yhdysvalloissa tuohon aikaan esimerkiksi lukuisat puritaanisia ja kalvinistisia oppeja harjoittaneet protestanttiset kirkot olivat vahvassa asemassa. Maassa oli myös katolisia, juutalaisia ja muita uskontokuntia. Monia yhdisti tahto noudattaa omia perinteitään rauhassa, ilman että valtio puuttuisi yhteisöjen toimintaan. Yhdysvalloissa nähty liberalismi ei ollut ristiriidassa perinteisten arvojen kanssa, vaan tuki niitä.

Miksi minä itse sitten pidän kiinni lukuisista perinteistä elämässäni? Yksinkertaisesti siksi, koska ne tuovat järjestystä, rutiinia ja säännöllisyyttä minun elämääni. Esimerkiksi kirkkoa (tai uskontoja ylipäätänsä) voi hyvin perusteellisesti kritisoida monesta, mutta loppujen lopuksi jos noudattaa Raamatun oppeja maallistuneen tervehenkisellä tavalla, niin kristillisiä arvoja noudattava elämä antaa hyvät ohjeet onneen. Samaa voisi sanoa oman kansallisidentiteetin arvostamisesta, tai perinteisten perhearvojen vaalimisesta. Tarkoittaako tämä sitä, että kaikkien pitäisi noudattaa vastaavia arvoja? Ei missään nimessä, eivätkä ne välttämättä sovellu kaikille. Kuitenkin monelle järjestyksen muodostamisesta omaan elämään asetettujen normien ja säädösten kautta voi olla suurta apua. Aidosti liberaali ihminen osaa elää ja antaa elää.

+10
Martti Paldanius
Kokoomus Tampere
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen nuorkokoomuslainen kuntavaaliehdokas Tampereelta. Toimin Tampereen Kokoomuksen Nuorten puheenjohtajana. Olen aatteellisesti klassinen liberaali ja suoraselkäinen oikeistolainen, joka ei pelkää haastaa vallitsevia näkemyksiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu