Onko Trump populismin pääty?
Alle viikon päästä, 20.1.2021, Joe Biden tulee vannomaan virkavalansa ja astuu virkaan Yhdysvaltojen uutena presidenttinä. Vaalien jälkeen on ollut poikkeuksellisen suuri määrä kaaosta. Mainitaksen esimerkiksi 6.1. Washington D.C.:ssä tehdyn kongressitalon valtauksen. Yritys horjuttaa amerikkalaista demokratiaa sen peruspilareista oli kansainvälistä kauhistusta herättävä loppu Donald Trumpin poikkeukselliselle presidenttikaudelle. Uskon että vuoden 2021 tapahtumat tulevat jäämään historiankirjoihin monestakin eri syystä.
Kysymys kuuluu — mitä seuraavaksi? Edustajainhuone äänesti Donald Trumpin syytteeseenpanosta kapinaan yllyttämisen pohjalta äänin 232 puolesta ja 197 vastaan. Todennäköisimmin Trump joutuu tällä kertaa todella vastuuseen teoistaan, joka antaisi ymmärtää että Trumpin poliittinen ura on ohi. Yhdysvaltain poliittinen kenttä ei ole enää sama kuin se oli vielä 5 vuotta sitten. Yleinen käsitys on, että oikeistopopulistiset puolueet ovat nähneet 2000-luvulla huiman nousun maailmalla, päästen jopa useissa eri maissa hallitusvastuuseen. Tästä ilmiöstä on seurannut useita eri lopputuloksia. Joissain maissa, kuten Italiassa, populismista on tullut politiikan normi. Toisaalta monessa maassa populismin kannatus on myös ehtinyt 2020-luvulle lähtiessä ummehtua sen huippulukemista.
En usko, vaikka toivonkin, että Yhdysvaltojen republikaaneista tulee enää entisensä. Vaikka Trump joutuisikin astumaan pois politiikasta, niin hänen kannattajansa eivät ole lähtemässä minnekään. Uskon, että Trumpin manttelin tulee ottamaan haltuun joku toinen vetovoimainen poliitikko, jolla on vaadittu ymmärrys ja karisma vedota Trumpin kannattajakunnan tunteisiin. Jää nähtäväksi toteutuuko arvioni, mutta Yhdysvalloissa populismilla on Trumpia merkittävästi pidempi historia.
Aikaisemmin esittämäni väite, että populismin laajamittainen nousu olisi jokin suuri lähihistoriamme ilmiö, ei mielestäni oikeastaan pidä paikkaansa. Muodossa tai toisessa, populismia on aina ollut politiikassa. Itse asiassa, melkein kaikki poliitikot hyödyntävät retoriikassaan joitain populistisia piirteitä, vaikka vain osa poliitikoista ja puolueista saa populistisen maineen. Osaa historiamme suurmiehistä, kuten esimerkiksi Rooman tasavallan Julius Caesaria, olisi voinut pitää aikansa suurpopulistina. Populismia on myös ollut meillä kotimaisessa politiikassa koko itsenäisen historiamme ajan. Vasemmistopopulismilla on ollut roolinsa niin varhaisessa SDP:ssä, SKP:ssä ja SKDL:ssä. Nykyisin vasemmistopopulismia ilmenee ensisijaisesti vasemmistoliitossa ja vihreissä. Vaikka niin usein kuvitellaankin, en usko että perussuomalaiset ovat ainoa puolue Suomessa, jota voisi pitää populistisena.
Suomessa populismin kehittäjänä ja oppi-isänä yleisesti pidetään Veikko Vennamoa, joka perusti varhaisen perussuomalaisten edeltäjän, Suomen Maaseudun Puolueen. Totuus on, että myös Suomen Kansandemokraattinen Liitto (SKDL) käytti samaa vahvasti tunteisiin vetoavaa puhetta ja kansan ja eliitin välistä kiilaa retoriikassaan. Vennamo oli poikkeuksellinen siinä, että hän siirsi retoriikan unohdetun kansan ja rötösherrojen väliseen asetelmaan marxistisesta luokkajaosta. Käytetyt termit ovat eri, mutta sama asetelma pitää.
En usko, että Trump on uuden populistisen aallon alku, taikka myöskään 2000-luvun aallon loppu. Mielestäni mediassa elätelty narratiivi, että oikeistopopulismi olisi laantuakseen Trumpin astuttua pois politiikasta on huono analyysi. Väite ei ota kaikkia faktoja, tai edes populismin pitkää historiaa huomioon. Syy populismin kasvuun monissa maissa on yksiselitteinen. Ihmiset ovat kyllästyneet valtaan juurtuneiden puolueiden päätöksentekoon. Joissain maissa, kuten esimerkiksi Itävallassa, Itävallan kansanpuolue (maan perinteinen keskustaoikeistolainen valtionhoitajapuolue), on Sebastian Kurzin johdolla mukautunut tilanteeseen ja päihittänyt populistiset kilpailijansa. Kun taas esimerkiksi Italiassa, populismista on tullut valtavirtaa, kun asialinjan puolueiden kyky reagoida populistisiin liikkeisiin ja äänestäjien tarpeisiin on ollut riittämätön.
Haluaisin lopuksi ilmoittaa teesistäni irrallisena asiana, että olen ehdolla Tampereella kuntavaaleissa kokoomuksen vaalilistalta. Ehdokkaana haluan tuoda esille asia- ja ratkaisukeskeisen oikeistolaiseen ideologiaan perustuvan vaihtoehdon, joka ei nojaudu populismiin.
Kirjoitit populismista sen verran pitkästi ja laajasti, että olisipa kiva saada tietää oma määritelmäsi itse populismin olemuksesta. Mitä se on?
”Tunteisiin, kansaan ja eliittiä vastaan rakentavia kuvitelmia” on liian epätäsmällinen selitys.
Ilmoita asiaton viesti
Perinteiseen tapaan, paljon puhutaan populismista, mutta hyvin vähän siitä, mikä tulkitaan populistiseksi.
Populismin kahtena yleisimpänä piirteenä voi pitää vastakkainasettelun rakentamista kansan, ja eliitin, tai muun valtaa pitävän tahon välillä, sekä myös laajamittainen kansan tunteisiin vetoaminen vahvalla retoriikalla kansasta, joskus edeten kiihottamisen tasolle.
Loppu onkin täysin tulkinnanvaraista ja mielipiteitä on niin paljon kuin on ihmisiä, että missä jakolinja populismin ja muun politiikan välillä tehdään.
Ilmoita asiaton viesti
Populistiko antaa kansalle sitä mitä se huutaen haluaa, ja ei populistit poliitkot tietää kansaa paremmin, mitä se tarvitsee?
Joku keskitien linja varmaan kuvaa nykyistä puolueiden politiikkaa parhaiten, osassa asioista ollaan populistisia, ja osaa asioita käsitellään suljetuin ovin ja tuodaan esille vaalien jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Ei, jos suomalaisen populismin isältä, emeritus-politiikko Soinilta kysytään?
– Ainakin populismi-kirjoja-ja muistelmia tulee riittämään, jos vaikka populismi aikanaan väistyisikin uusien ismien tieltä. Väyrys-Paavon tyyliin.
Ilmoita asiaton viesti
En usko Trumpin joutuvan vastuuseen teoistaan, mutta hänestä voidaan kyllä tehdä poliittinen ruumis väittämällä hänen tehneen jotain, mitä hän ei ole tehnyt. Mahdollinen syyllistävä päätös on mielenkiintoinen, koska se tuo esiin tekojen attributisoinnin loputtoman kirjon:
-miten Trump puhui (kaikki näkevät puhutut sanat translitteroituna, eikä niiden perusteella voine syyttää),
-miten jyrkkiä väitteitä esitetään syytteenä
-kuinka sitkeän uskollisesti syntyvä mediarumba pyörii
-kuinka moni täysin sivullinen (mutta kiusallinen henkilö), kuten Ron Paul, joutuu mahdollisesti elinikäiseen mediaboikottiin
-kuinka laaja osa republikaanisesta puolueesta voidaan julistaa -uhm- laittomaksi.
Sanalla sanoen, kuinka syvälle Noitavasaran aikaan pystymme sukeltamaan. Tämä on erilaista kuin Mccartnyismi, sillä se oli enemmän viitta ja tikari -tyyppinen salonkihupsutus, eikä koskettanut suoraan tavallista kansaa. Lehdet kaiuttivat asioista hivenen suuremmalla pieteetillä silloin. Nyt on aika koko kansaa koskettavien noitavainojen.
Ilmoita asiaton viesti
Populismi on sitä kun monimutkaisiin ongelmiin haetaan yksinkertaisia ratkaisuja. Ei ole sattumaa että Porin jääprinsessa Huhtasaari ja hänen mestarinsa ovat tuon oranssin ongelmajätteen ihailijoita. Ohessa kolmas ja viimeinen osa Donald-trilogiastani:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikalamminp/donald-jaahyvaiset/
Ilmoita asiaton viesti
Eilen näytettiin Trumpia telkkarissa, ja hän pariin kertaan käytti termiä ”meidän liikkeemme” – ei siis sanonut mitään rep.puolueesta.
Ehkäpä Trump aikoo perustaa oman puolueen… tai GOP tuomitsee hänet senaatissa ja poliittisesti kuohitsee Trumpin tämän loppuiäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Trumpin fanaattiset kannattajat muodostavat merkittävän osan republikaaniäänestäjistä. Lähes joka viides republikaani hyväksyy kongressin valtauksen. Eli jos perusamerikkalainen puolue perustetaan, sen kannatus on persujen luokkaa.
Osa republikaaneista on levittänyt salaliittoteorioita, joiden mukaan kaaosta aiheuttaneet huligaanit olisivat itse asiassa olleet Trumpin kannattajiksi naamioituneita äärivasemmistolaisia. Kuulostaa persujen metkuilta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin kymmenien miljoonien suita saadaan tukittua. Muistissa on kaunopuhuja Obaman tyhjänpuhunta-presidenttiys ja BLM:n sekä Antifan viime kesän väkivaltainen raivo valkoista heteromiestä kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt näyttäisi siltä, että teflonin omainen Trump vihdoin pystyi teoillaan ylittämään rajan:
– Trumpin suosio on romahtanut: https://projects.fivethirtyeight.com/trump-approval-ratings/
– Trumpin kiivaimmat tukijat ovat alkaneet kääntyä häntä vastaan: https://www.huffpost.com/entry/trump-supporters-betrayed_n_60016777c5b62c0057bc11ab
Ilmoita asiaton viesti
Tuo populismin määritelmä on mielenkiintoinen. Kaipa kyseesä on dynamiikka kahden väestönosan välillä. Ensimmäinen on laaja epäpopulistien joukko, joka uskoo, että asiat voidaan hoitaa ”päiväjärjestyksessä”. Tähän liittyy pienehköjä muutoksia ja säätöjä, ja aik’ajoittainen isompi muutos, kuten terveyskeskusjärjestelmä, joka useimmiten monimutkaistaa yhteiskuntaa, ja saa olon mukavaksi. Tämä epäpopulismi kohtaa hankaluuksia, kun resurssit alkavat vähetä. Usein tehdään lisää-samaa, kovempaa-ja-korkeammalta -tyyppisiä päätöksiä:
-jos kansalaisia ja kulutusta ei ole tarpeeksi talouskasvua varten, tuotetaan kansalaisia ulkomailta
-jos talouskasvu vieläkin yskii, aletaan käyttää leikkirahaa, jota taiotaan tyhjästä.
-jos jatkuvuus pelottaa, säädellään keskustelua, aiotaan korjata ilmasto, unelmoidaan sähköautoista.
Tuosta pelkotilojen kontrollista vielä. Mikä tahansa suurellinen, romanttinen ja kaukaiseen tulevaisuuteen luottava sijaistoimintaprojekti käy. Mitä vain, joka antaa mandaatin vallanpidolle pitkäksi aikaa – mieluiten lopullisesti (esim. kansalaiskeskustelun kontrolli on tällainen ”lopullinen ratkaisu”.)
Populismi taas on aika halpahintaista hyvinä aikoina, mutta epäpopulismin ajautuessa ratkeamattomien ongelmien verkkoon, monille kansalaisille syntyy epämukava tunne. Kyseessä on juuri samanlainen tunnekenttä, kun perhe harkitsee esim. toiselle paikkakunnalle muuttoa, tai yksilö miettii uutta uraa. Ihmiskunta on ennenkin ratkaissut isoja elämän ja kuoleman kysymyksiä tunnetasolla, alitajuisesti. Nyt on isojen ratkaisujen ja tunnetason päätöksenteon aika!
Ilmoita asiaton viesti