Porvarillisia tuulia Ruotsissa
Ruotsissa 11.9. pidetyistä valtionpäivävaaleista on tullut todellinen jännitysnäytelmä. Galluppien, ovensuukyselyiden ja ennusteiden mukaan Magdalena Anderssonin johtaman punavihreän koalition oli tarkoitus voittaa vaalit.
Tämänhetkinen ääntenlaskennan tilanne on kuitenkin eri. Vaikuttaisi siltä, että Ruotsin porvarillinen blokki on voittamassa vaalit hiuksenhienolla yhden paikan enemmistöllä. Vielä ovat kuitenkin laskematta esimerkiksi ulkoruotsalaisten äänet. Perinteisesti kuitenkin nämä ovat äänestäneet suosien maan oikeistoa. Asiantuntijat Suomessa ovatkin jo sanoneet porvarillisen blokin voittoa todennäköiseksi. Lopullinen vaalitulos varmistunee vasta keskiviikkona.
Sosialidemokraatit ovat voittaneet vaalit jo kahdesti peräkkäin vuosina 2014 ja 2018 Stefan Löfvenin johdolla. Viimeisin hallituskausi on kuitenkin ollut epävakaa ja haastava valtapuolueelle.
Aikaisempi Stefan Löfvenin hallitus pääsi tammikuussa 2019 valtaan entiseen allianssiliittoumaan kuuluneiden puolueiden keskustan ja liberaalien tuella. Kyseiset puolueet olivat aikaisemmin olleet mukana maltillisen kokoomuksen Fredrik Reinfeldtin johtamissa hallituksissa.
Niin sanottu tammikuun sopimus hajosi kuitenkin kesken vaalikauden, kun liberaalit siirtyivät pois tukemasta sosialidemokraattista hallitusta. Hallitus on kyseisen sopimuksen kaaduttua pysynyt pystyssä oppositiosta käsin keskustan ja vasemmiston tuella. Tästä syystä Magdalena Andersson joutui lopun vaalikaudesta johtamaan maata oikeisto-opposition esittämällä valtionbudjetilla, sillä keskusta ei voinut hyväksyä vasemmiston tekemiä esityksiä budjettiin
Vaikka sosialidemokraattien löyhä punavihreä blokki olisi saanut enemmistön vaaleissa, olisi maan johtaminen voinut tosiasiallisesti koitua hyvin haastavaksi. Keskustan toive hallituksesta blokkipolitiikan sijaan olisi laajaan koalitioon perustuva sosialidemokraattien, maltillisen kokoomuksen ja keskustan yhteishallitus. Vasemmistopuolue taas ei ole halukas yhteistyöhön porvaripuolueiden kanssa.
On myös epätodennäköistä, että ruotsidemokraattien Jimmie Åkessonista tulisi pääministeriä. Maltillisen kokoomuksen Ulf Kristerssonin pääministeriyden tukena ovat omien lisäksi kristillisdemokraatit ja liberaalit.
Käytännön politiikan kannalta porvarihallitus tarkoittaisi tiukempaa otetta maahanmuuttoon, rikollisjengeihin ja kovempaa kriminaalipolitiikkaa. Nämä ovat varmastikin muutamia ehtoja, joita ruotsidemokraateilla on antaakseen tukensa Kristerssonin johtamalle hallitukselle. Lisäksi oleelliseksi teemaksi on noussut verotus, yksityiset koulut ja energiapoliittinen tilanne. Riippumatta valitusta hallituksesta, todennäköisesti toimia Ruotsin jengiväkivaltaa vastaan ollaan näkemässä.
Myös porvarihallitus olisi veitsenterällä ja yksittäinenkin loikkari ruotsidemokraateista tai liberaaleista voisi johtaa vähemmistöhallitukseen, jolla on tosiasiallisesti hyvin rajalliset mahdollisuudet päätöksentekoon. Keskusta ei hyväksy yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.
Uskon, että Ruotsin valtiopäivien haastava tilanne voi johtaa myös ennenaikaisiin vaaleihin, mikäli hallituskoalitiot ovat liian epävakaita. Lisäksi on epätodennäköistä, että maassa nähdään suuria muutoksia tai kovinkaan vahvaa linjaamista. Mandaatti päätöksenteolle on molemmilla blokeilla pieni ja yhdenkin edustajan päätös olla tukematta hallituksen esitystä johtaa sen kaatumiseen.
Ulko-, turvallisuus- ja talouspoliittisesti haastavat ajat edellyttäisivät vakaata ja vahvaa johtamista. Mitä ilmeisimmin eilisten vaalien lopputulos ei ole kuitenkaan johtamassa tähän Ruotsille.
Vielä vähän aikaa sitten Ruotsissa myös moderaatit kieltäytyivät erittäin jyrkästi yhteistyöstä Ruotsidemokraattien kanssa, mutta nyt niin Ruotsissa kuin näemmä myös Suomessakin kokoomuslaiset pitävät Ruotsidemokraatteja jo erottamattomana osana porvariblokkia. Eikä siinä sinänsä mitään, hyvä vain että tosiasioiden edessä järki lopulta voittaa.
Suomessa taasen Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kieltäyti hänkin aikoinaan yhteistyöstä Perussuomalaisten kanssa. Kun Ruotsidemokraatit nähdään nyt myös suomalaisten kokoomuslaisten papereissa varsin salonkikelpoisena yhteistyökumppanina, niin onko se tulkittava niin että latu on täällä auki myös Perussuomalaisille? Toki Kokoomuksessakin varmasti ymmärretään että oikeistohallitusta ei Suomessa voi enää saada kasaan ilman Perussuomalaisten mukaantuloa. Niin ja kaiken lisäksi Orpolla on edelleen kana kynittävänä demareiden kanssa viime vaalien tiimoilta.
Niille jotka eivät asiaa siis muista niin kerrottakoon että tuolloinhan SDP:n Antti Rinne jätti tylysti Kokoomuksen lähtötelineisiin heti hallitusneuvotteluiden alussa. Näin huolimatta siitä että Kokoomuksen tulosta pystyi sanomaan oikeastaan jopa vaalivoitoksi. Orpohan oli tämän jälkeen ensin kuin puulla päähän lyöty ja sen jälkeen kihisi kiukusta kuin saunan punahehkuinen kiuas. Orpo ja koko Kokoomus muistavat tämän nöyryytyksen aivan varmasti edelleen ja halu tasata tilit on todennäköisesti sitä luokaa että ainakin sinipunaa pyritään välttämään kaikin mahdollisin keinoin.
Ilmoita asiaton viesti
…Pikemminkin Ruotsin ”persujen” populismimyrsky ja tosi iso jytky…?
Suomessa persujen jytkyt on jytkytelty, mutta meilläkin saamme silti ”jännittää” lyövätkö Purra ja Orpo ”erilaisinakin” arvokonservatiiveinä vaalien jälkeen kättä päälle ja käsirahaa-porvarihallituksen kunniaksi…?!
( kok.,PS, KD, kesk…?…RKP…Nyt…?)
– Vai: Kok., SDP, Vas. KD….?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi pidät SD:tä porvarillisena?
Ilmoita asiaton viesti
Vanha kunnon, kahden suurimman ”sinipuna” lienee myös vaihtoehto…?
– Demareilla on katto korkealla ja seinät lavealla…
Ilmoita asiaton viesti
Sinipuna Ruotsissa, oletko tosissasi?
Ilmoita asiaton viesti