Suomen ei kuulu sopeutua islamilaiseen kulttuuriin

Helsingin Sanomat kertoo uutisessaan 31.8. ”Espoo ottaa sunnuntaina käyttöön vain naisille tarkoitetut uintivuorot” [https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000010667719.html], kuinka Keski-Espoon uimahalli on vain naisten käytössä joka sunnuntai aamuyhdeksästä puoli yhteentoista. Kehitys on huolestuttava, sillä päätöksen todelliset motiivit eivät kestä kriittistä tarkastelua.

Keski-Espoon uimahallin uutisoinnissa ei olla erikseen kerrottu syytä naisten erillisille uimavuoroille. Näin ollen ei ole varmaa tietoa, että se perustuisi tietyn uskonnollisen ryhmän toivomuksiin. Rohkenen silti tehdä johtopäätöksen perustuen muutamaan faktaan: uimahalli on Kirkkojärvellä, jonka asukkaista vuonna 2021 yli 33 prosenttia oli vieraskielisiä. [https://www.lansivayla.fi/paikalliset/4300735]. Näistä suurin osa on taustaltaan muslimeja.

Lisäksi islamiin perustuvien syiden seurauksena musliminaiset eivät voi peseytyä julkisesti. Uiminen edellyttää naisilta burkiniksi kutsutun uima-asun käyttöä. Radikaaleimmissa islamin tulkinnoissa naisilta uiminen on kokonaan kielletty, jos miehiä on paikalla. Tämä selittäisi esimerkiksi sen, että Keski-Espoon uimahallilla sunnuntain aamuvuorossa saa olla vain naispuolisia työntekijöitä.

Kannatan vahvasti uskonnonvapautta. En voi kuitenkaan hyväksyä, että luovumme suomalaisesta yhtenäiskulttuuristamme ja arvoistamme vähemmistöuskontojen, kuten islamin, ehdoilla. Maassa maan tavalla on tervejärkiseen ajatteluun perustuva sääntö tässäkin asiassa.

Jos erilaisiin alakulttuureihin ja uskonnollisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset eivät sopeudu suomalaiseen kulttuuriin ja meidän valtaväestömme tapoihimme, olemme seuraavaksi keskustelemassa myönnytyksistä samaisille ihmisryhmille huomattavasti merkittävämmissä asiakysymyksissä. Suomeen saapuvien integroituminen suomalaiseen kulttuuriin on ollut aina osa maahanmuuttopoliittisia tavoitteitamme. 

Islamilaisessa kulttuurissa on lähtökohta, jossa nainen saa olla tekemisissä vain aviomiehensä ja oman sukunsa miespuolisten henkilöiden kanssa. Kokonaisuutena ajatus siitä, että nainen ei voisi olla tekemisissä vieraiden miesten kanssa, on ristiriitainen suomalaiselle tasa-arvoajattelulle. Tekemällä myönnytyksiä näissä asioissa kannustamme näitä ihmisryhmiä ylläpitämään meidän kulttuurimme näkökulmasta aidosti ongelmallisia ja epätasa-arvoisia asenteita. Sellaiset asiat, kuten voiko nainen kätellä vierasta miestä islamilaisessa kulttuurissa eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Vaikka Keski-Espoon uimahallin naisille erillinen vuoro vaikuttaa vähäpätöiseltä, on sen taustalla merkittävästi suurempi yhteiskunnallinen kysymys. Luopumalla suomalaisten arvojen perusteista asetamme valitettavan ennakkotapauksen, joka priorisoi islamilaiseen kulttuuriin sisäänrakennetun misogynian. Kannatan suomalaista tasa-arvoajattelua, jossa miehiä ja naisia ei tarpeettomasti eritellä toisistaan ja jossa ihmiset nähdään yksilöinä, joilta odotetaan kykyä olemaan tekemisissä toistensa kanssa vertaisina.