Syyt eivät pyhitä keinoja
Viimeiset pari päivää politiikassa keskustelua on herättänyt jälleen ulkoministeri Haaviston toiminta al-Hol jupakassa ja perustuslakivaliokunnan, sekä vihreiden toiminta siihen liittyen. Perustuslakivaliokunta totesi, että vaikka Haavisto oli toiminut al-Hol tapauksessa lainvastaisesti, niin syytekynnys ei ylittynyt rikkeen johdosta. Pakkaa sekoitti myös vihreiden yritys vaikuttaa perustuslakivaliokunnan ratkaisuun antamalla hallituspuolueiden valiokuntaedustajille ohjeistavan sähköpostiviestin, jonka tarkoituksena oli merkittävästi vaikuttaa perustuslakivaliokunnan ratkaisuun.
Reaktio tähän poliittiseen sirkukseen ei kuitenkaan ole muiden hallituspuolueiden puolelta ollut kovin häävi. Näyttäisi siltä, että Haavisto saa jatkaa ulkoministerinä siitä riippumatta, että aikaisempina vuosina ulkoministereitä on tippunut vähäisemmistäkin syistä. Median ote koko tilanteeseen ei myöskään ole ollut kovinkaan verenhimoinen, vaikka uutisointia tapahtuneesta on ollut asianmukaisesti. Voi vain pohtia millaisia vaatimuksia medialta kuulisi, jos kyseessä olisi ollut esimerkiksi perussuomalainen ulkoministeri.
Mielestäni tapahtuneessa näkyy selvää hyvesignalointia, niin ikään kuin että Haavisto olisi toiminut ”oikein” toimiensa laittomuudesta riippumatta. Olihan kyse kuitenkin lasten turvallisuudesta, riippumatta sisäpoliittisista uhista, joita teko sisälsi! Koska Haavisto ja laajemmin vihreät edustavat tässä jupakassa ”hyviksiä”, niin laajamittaista liikettä, jossa vaadittaisiin Haaviston eroamista ei ole syttynyt. Tämä ei ole mielestäni erityisen riippumatonta toimintaa medialta.
Isoin ongelma on kuitenkin mielestäni siinä, kuinka media antaa tilaa ajatusmaailmalle, jossa syyt pyhittäisivät keinot. Perustuslakivaliokunnan mukaan ministeri Haavisto on rikkonut lakia. Vaikka kohennettu syytekynnys, joka on hyvästä syystä olemassa, pelasti Haaviston, niin ei tämä tarkoita mielestäni sitä, että mitään kuuluisi antaa anteeksi. Tämä jättää tilaa ajatusmaailmalle, jossa lakeja voi rikkoa ja yleisiä käytänteitä uhmata, jos se ajaa ”moraalisesti hyveellistä” tarkoitusperää. Kyseessä on vaarallinen näkemys, joka asettaa esimerkin laajemmalle lainrikkomiselle ja poliittiselle korruptiolle. Demokratiamme ja oikeusvaltiomme instituutioina ovat uhattuna, mikäli kyseisestä ”syyt pyhittävät keinot” aatetta pidetään salonkikelpoisena.
Syyt pyhittävät keinot on ollut ajava voima historiamme väkivaltaisimmissa vallankumouksissa, synnyttänyt lukuisia hirmuhallintoja ja aiheuttanut laajaa vahinkoa ihmiskunnalle kokonaisuutena. Kun oikeus on otettu omiin käsiin, niin useimmiten se on johtanut mittaavaan kärsimykseen ja vain pahentanut tilannetta entisestään. Väitteeseeni löytyy historiasta myös vastaesimerkkejä, mutta mielestäni pari poikkeusta lukuisten tragedioiden joukossa ei voi oikeuttaa tätä ajatusmaailmaa.
Meillä Suomessa vallankäyttö perustuu demokraattiseen mandaattiin, jonka kansa antaa vaaleissa valitsemilleen kansanedustajille. Näillä kansanedustajilla on hyvin laajat mahdollisuudet kollektiivina vaikuttaa maamme asioihin, jopa perustuslakiimme, mikäli tarpeeksi moni kansanedustaja tukee muutosta. En näe tämän seurauksena syytä tai oikeutusta lainvastaiselle vaikuttamiselle, sillä maassamme on täysin rehelliset, avoimet ja oikeudenmukaiset keinot vaikuttaa muutokseen.
Vihreät sortuvat mielestäni laajimmin vallitsevien instituutioidemme halveksimiseen omassa moraalisessa täydellisyydessään. Haaviston al-Hol jupakan lisäksi näyttöjä tästä on ollut kun esimerkiksi vihreiden Aino Pennanen yritti estää pakkopalautuksen protestoimalla lentokoneessa, puhumattakaan vihreiden yhteyksistä tunnetusti rikollista toimintaa harjoittaviin Greenpeaceen ja Elokapinaan. Mielestäni poliittisten puolueiden, olivat ne sitten oikeistolaisia tai vasemmistolaisia, täytyisi pystyä täysin sitoutumaan lainmukaiseen toimintaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen, sekä demokratian kunnioittamiseen.
Jos suljetaan silmät kansainvälisiltä ihmisoikeussopimuksilta, joihin Suomikin on sitoutunut, voidaan päätyä eri johtopäätökseen kuin jos ne otettaisiin huomioon.
Oikeusoppineet eri linjoilla tapaus Haavistosta – Näin rajusti näkemykset erosivat
”Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen tarkastelee tapaus Haavistoa – ja muiden oikeusoppineiden lausuntoja – kaikkein laajimmalla skaalalla.
Ojanen silti kiteyttää ydinviestinsä nasevasti: ”Pidän ilmeisen selvänä esitutkinta-aineiston ja edellä selostettujen rikosoikeuden asiantuntijoiden lausuntojen valossa, ettei ulkoministeri Haavisto ole kysymyksessä olevassa asiassa menetellyt virkatoimessaan perustuslain 116 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastaisesti.”
Ojanen pitää rikosoikeusjuristien näkökulmaa Haavisto-tapauksessa liian kapeana. Hänen mukaansa asiaa on tarkasteltava rikoslain ohella myös perustuslain, Suomen kansainvälisten velvoitteiden ja erityisesti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kannalta.
”Suomalaisilla viranomaisilla on perustuslain 22 §:ään ja kansainvälisiin sopimuksiin, varsinkin YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, perustuva velvollisuus pyrkiä aktiivisesti auttamaan ja suojaamaan kaikin laillisin keinoin al-Holissa olevien Suomen kansalaisten oikeuksia etenkin siltä osin kuin kysymys on alaikäisistä Suomen kansalaisista leirillä.””
Ilmoita asiaton viesti
”Ulkoministeri Pekka Haaviston maineeseen viime aikojen tapahtumat vaikuttavat myös mahdollisena presidenttiehdokkaana. Perustuslakivaliokunnan mukaan Haavisto on rikkonut virkavelvollisuuttaan, mutta ei siten, että ministerisyytteen korotettu kynnys ylittyy. Perustuslakivaliokunnan kaksi vihreiden edustajaa jätti mietintöön vastalauseen, jonka mukaan Haavisto ei olisi rikkonut virkavelvollisuuttaan. Sitä ennen vihreät yritti saada tukea muilta hallituspuolueiden jäseniltä.
Ei mene jakeluun, miten juuri perustuslakivaliokunnassa oikean ja väärän raja ratkotaan puoluepolitiikan perusteella. Perustuslakivaliokunnassa on aina pyritty yksimielisyyteen ja nyt nähty prosessi ei mairittele. Valiokunnan jäsenten ei tule ottaa ohjeita esimerkiksi oman puolueensa johdolta. Kysymys on arvovallasta ja luottamuksesta.”
https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/607021?src=rss
Mikähän taho se olisi, joka saisi meikäläisen poliittisen ”kulttuurin” muuttumaan länsimaiseksi, kun vihreistäkään ei siihen ole?:
”Tsaristinen mentaliteetti piilee syvällä suomalaisessa mielenmaisemassa ja yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Surullista kyllä, tämä on täysi näyttö siitä, ettei Suomi ole Pohjoismaa eikä varsinkaan Länsi-Eurooppaa, vaan jonkinlainen Pohjolan Ukraina, epämääräinen kaistale idän ja lännen välissä.”
https://www.verkkouutiset.fi/itsesensuuri-kuristaa-suomea/#524ab0c6
X
Ilmoita asiaton viesti