Miksi pienpuolueiden on vaikea päästä eduskuntaan?

Pienpuolueet Suomessa  Osa I

Suomessa on tällä hetkellä 10 eduskuntapuoluetta ja tusinan verran pienpuolueita/ mikropuolueita. Eduskuntaan pyrkii 2.4. 23 vaaleissa peräti 13 pienpuoluetta. Niitä löytyy kirjava joukko vasemmalta oikealle. Koko poliittinen kirjo on edustettuna. Äänestäjän kannalta positiivista on runsas valinnan vapaus. Useimmille uusille  kansanliikkeille, joista kehittyy aika nopeasti puolue, on tunnusomaista keskittyminen muutamaan asiaan. EU:n ja  Naton vastustaminen ja isänmaallisten arvojen korostaminen yhdistää monia. Koronarokotusten vastustaminen ja rokotusten haittavaikutusten esiintuominen on ollut parin uusimman pienpuolueen keskeinen asia. VKK ja Vapauden Liitto ovat mm. tällaisia. Toki molemmat edellä mainitut puolueet ajavat Suomen eroa EU:sta sekä vastustavat Natoon liittymistä. Löytyy Feministipuoluea., Eläinoikeuksien puoluetta, Korjausliiketta, kommunisteja, Liberaalipuoluetta , Piraatti jne. Jotkut puolueet ovat syntyneet eduskuntapuolueesta erotetun edustajan ympärille kuten VKK perussuomalaisista potkitun Ano Turtiaisen tapaus sekä myös persuista erotetun Ossi Tiihosen perustama Vapauden Liitto. Demokratian kannalta voisi luulla, että tilannehan on erinomainen . Vaihtoehdoista on jopa runsauden pulaa.

Kolikon toinen puoli on kiinnostava. Miksi sitten pien- ja mikropuolueiden ehdokkaiden on vaikea päästä eduskuntaan? Käsittelen  muutamaa keskeistä syytä:

1. Puoluetuki, joka tällä hetkellä on yli 40 milj. euroa yhteensä’. Sitä saavat vain eduskuntaan valitut puolueet eli käytännössä jo asemansa vakiinnuttaneet ns. vanhat puolueet. Puoluetulla palkataan henkilöstöä, tuetaan puolueen tiedotusta, lehteä , mainontaa jne. vahvistetaan organisaatiota, ollaan esillä mediassa. Suomessa pienpuolueet saavat ponnistella omin avuin kuten Daavid Goljatia vastaan sillä erolla, että Goljat voittaa.

2, Äänestys-% liikkuu 60 -70 haarukassa, mikä merkitsee, että suurin puolue on Nukkuvat, joka ei koskaan tule edustetuksi Arkadianmäellä. Tutkimusten mukaan n. 60 -% äänestäjistä äänestää ns. omaa puoluettaan. Puolue on selvillä vain ehdokas puolueen sisällä voi vaihtua. Käytännössä uudet ja ”vanhat” pienpuolueet taistelevat em. nukkuvien äänistä ja liikkuvien  äänestäjinen, n. 40 %, äänistä. Miksi se ei onnistu?

3. Vaalikarja herää  vasta 1- 2 kk ennen vaaleja. Todelllinen kiinnostus vaaleihin herää viimeisten kolmen viikon aikana. Näkyvyydesta  ja sanoman perillemenosta käydään hillitön kamppailu puolueiden kesken. Se vaatii rahaa, jota pienpuoleilla ei yleensä ole. Kun näkyvä mainostus  sekä vaalipaneeleihin osallistuminen puuttuvat ihmiset eivät tiedä  riittävästi pienpuolueiden ehdokkaista, jotka usein ovat vähemmän tunnettuja. Puhumattakaan ko.puolueiden vaaliohjelmista. Ainoastaan vaalimökit, vaalikoneet ja sosiaalinen media jäävät tosiasiassa pienpuolueiden kohtaamispaikoiksi äänestäjien kanssa. Yleensä enemmistö haluaa olla mukana voittosaatossa. Moni saattaa myös pelätä äänensä menevän hukkaan.

4. On hyvä myös muistaa, että istuvan kansanedustajan putoaminen eduskunnasta muuten kuin puolueensa vaalitappion kautta on  tosi harvinaista.

5. Varmaan löytyy monia muitakin syitä miksi pienpuolueiden on vaikea päästä läpi. Aidosti toimivan kansan vallan kannalta nykyinen tilanne ei voi olla paras. Myös suhteellinen vaalitapamme  suosii isoja puolueita. Vaikka äänikynnystä ei ole , niin tosiasiallinen vaalipiireittäinen äänikynnys on, Uudenmaan vajaasta 3 %:sta Lapin lähes 10 %:iin. Muut siltä ja väliltä. Revippä sitten tästä?Tarttisko asialle tehdä jotain?