Natoko aivokuollut?
Kolme vuotta sitten Ranskan presidentti Emmanuel Macron epäili Natoa aivokuolleeksi. Oliko kenties USA:n silloisen presidentin Donald Trumpin natokriittisyydellä jotain tekemistä Macronin lausahduksen kanssa? Macronin kanta Natoon on saattanut muuttua Euroopan nykytilanteessa ja etenkin ensi sunnuntain Ranskan presidenttivaalien kynnyksellä.
Huomenna Suomen eduskunta aloittaa natoyleiskeskustelun Arkadian mäellä. Toivottavasti sitä ei tulla syyttämään aivokuolleeksi. Tähänastinen Suomen natotus on ollut hyvin yksipuolista. Valtiovallan ylin johto, hallitus, eduskunta ja eritoten valtamedia ovat ajaneet Natomyönteistä keskustelua turbovauhdilla heti Venäjä / Ukrainasodan alettua.
Joku viisas on sanonut, että hyvä kriisiä ei pidä jättää hyödyntämättä. Totisesti näin on käymässä Suomen Natoprojektissa. Kansan pää on kääntynyt 180 astetta nopeammin kuin kukaan olisi voinut kuvitella pari kuukautta sitten. Kysymystä on pyöritelty puolelta jos toiselta. ”Jos Suomi päättää jättää Natohakemuksen , niin…” Suomihan ei jätä Natohakemusta ,vaan esittää vapaamuotoisen kiinnostuksensa Natoon liittymisestä. Nato kutsuu jäseneksi, ja kaikkien natomaiden tulee hyväksyä uusi jäsenkandidaatti .
Natokeskustelua seuratessa huomio kiinnittyy siihen, että ylivoimainen enemmistö puhuu yksinomaan Natoeduista Suomelle ja miten artikla 5 antaa turvatakuut, joita Naton kanssa tehty Isäntämaasopimus ei tee. Suomea on tehty yhteensopivaksi Naton kanssa viimeiset 20 vuotta. Enää puuttuu lopullinen poliittinen niitti.
Olennaista Suomen kannalta on mitä saattaisi tapahtua Suomen Natojäsenyysprosessin aikana. Venäjä on varoittanut useita kertoja mahdollisista seurauksista, jos Suomi liittyy Natoon. Ne on syytä ottaa vakavasti. Varmaa ainakin on , että Suomen ja Venäjän yhteinen 1343, 6 km raja ei lyhene. Potentiaalinen uhka tulee pysymään riippumatta Natosta. Olisi hyvä tässä vaiheessa keskustella avoimesti kaikista vaihtoehdoista ja niiden mahdollisista seurauksista. Se olisi mahdollista, jos järjestettäisiin Nato-kansanäänestys ja varattaisiin riittävästi aikaa kunnolliselle keskustelulle.
Ydinkysymys on mikä ratkaisu on paras Suomen turvallisuuden kannalta. Suomen Washingtonin suurlähettiläs Mikko Hautalan mielestä Natojäsenyys olisi Suomelle maallisesti katsoen paras mahdollinen ratkaisu. Paras mahdollinen ratkaisu on se, joka turvaa Suomen joutumasta mahdollisen Venäjä/ Natokonfliktin osapuoleksi ja pahimmassa tapauksessa pommitusten ja ohjusten maalitauluksi. Ukraina on tästä varoittava esimerkki. Kuka katsoisi vielä ylempää, josta näkee kauemmas tulevaisuuteen?
Marko Junkkari Helsingin Sanomista kirjoitti lauantaina 16.4.22 ” Keskiviikon täysistunnossa alkaa toden teolla vyöryä prosessi, joka johtaa Suomen Natojäsenyyteen.” Toivottavasti eduskunnan huominen saatekeskustelu ei anna aihetta marconilaiseen lausahdukseen.
On valitettavaa, että tämän hetkistä natokeskustelua hallitsee kaksi asiaa 1) Kiire ja 2 ) Pelko. Kumpikaan ei ole hyvä, kun valmistellaan merkittävintä turvallisuuspoliittista päätöstä sitten Paasikiven ja Kekkosen aikojen.
Noh, aivokuolluthan se. Suurin ongelma on, että sillä ei ole todellista vihollista, pelkkää varjonyrkkeilyä vaan milloin milläkin kulmalla. Kyseessä on ”puolustusliitto”, joka pystyy saamaan vihollisia ainoastaan hyökkäämällä…
Ilmoita asiaton viesti
Ihan kuin olisin lukenut vastaavia blogeja jo vaikka kuinka monta. Logiikka klikkaa tässä:
”Paras mahdollinen ratkaisu on se, joka turvaa Suomen joutumasta mahdollisen Venäjä/ Natokonfliktin osapuoleksi ja pahimmassa tapauksessa pommitusten ja ohjusten maalitauluksi. Ukraina on tästä varoittava esimerkki.”
Ukraina on varoittava esimerkki siitä, miten voi käydä, jos Venäjän naapuri EI kuulu Natoon. Tämä sama epälooginen argumentti on tässäkin blogistossa esitetty vaikka kuinka monta kertaa ja kumottu vähintään yhtä monta kertaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kansan pää on kääntynyt 180 astetta nopeammin kuin kukaan olisi voinut kuvitella pari kuukautta sitten.
”
No ei nyt kaikki sentään. Monet olivat NATOn kannalla jo aikoja sitten. Mutta hyvä että suurin osa on vihdoin kääntynyt omalle kannalleni eli en ole siitä lainkaan pahoillani. Hyvä että viisastuvat tuossa asiassa, vaikka sitten vasta tässä tilanteessa. Itsekin haluaisin viisastua monessa muussa kohtaa. Suomen NATO-jäsenyyden kohdalla sentään olen ollut aina oikeassa. Ei se nyt kamalasti kyllä lohduta – ihan vähän kuitenkin 😉
Ilmoita asiaton viesti
Tällä blogilla ei ole mitään vaikutusta Nato-junan kulkuun, se etenee vääjäämättömästi kohti pääteasemaa.
Tänä päivänä, varsinkin jos voittaa vaalit, Macronilla on toinen ääni kellossa kuin vuonna 2019.
Toukokuussa kun Nato-hakemus jätetään, niin Yhdysvalloista ja Britanniasta tulee panssareita ja miehistöä sotaharjoitukseen Suomeen ( esim. Iltalehti 19.4.), uhotkoon Putin mitä haluaa!
Kun eduskunnassa äänestetään asiasta, niin laittakaa kansalaiset mieleenne ketkä äänestävät liittymistä vastaan. Ihan vaan seuraavia vaaleja ajatellen.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan niin, olen päättänyt ottaa talteen suoritetun äänestyksen äänestyskartan tai listan tietokoneelle. Voi sitten myöhemmin katsoa kuka oli puolesta ja keitä oli ne vähät jotka oli NATO:a vastaan äänestyksessä.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä ei, mutta on hyvä muistuttaa tasapuolisesta keskustelusta kun kyseessä kansakunnan kannalta todella merkittävä asia.
Valitettavasti Suomi taas kerran osoittaa älyllisen kapea-alaisuuden Nato-keskustelussa. Yhden totuuden maa – taas kerran. Nyt se totuus on Nato.
Ilmoita asiaton viesti
Eniten minua häiritsee Nato-keskustelussa vain yhden rajan korostaminen. Suomella on merirajaa lähes saman verran kuin maarajaa. Huolettaa tämä koko Itämeren kohtalo. Mahdollisen Suomen Nato-jäsenyyden jälkeen Itämerestä tulee Naton ja Venäjän riitakapula. Jos vielä Ruotsikin liittyy Natoon, kaikki meren valtiot ovat Natossa, paitsi Kalingrad. Itämeri on ollut kiinnostuksen kohde ja taistelutanner myös menneitä vuosisatoina.
Martti on oikeassa sinä, että koko Nato keskustelu on tyrehdytetty ja kiire painaa päälle. Jos ex-Neuvostoliitto olisi halunnut tulla Suomeen, se olisi sen tehnyt 1960-1980-luvuilla, jolloin se oli sotilaallisesti mahtavimmillaan ja Suomi taasen heikoimmillaan sekä henkisesti, poliittisesti sekä aseellisesti. Naton myötä Suomi saa heittää romukoppaan asemansa kansainvälisenä rauhanvälittäjä kansakuntana.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen rauhanvälittäjyyttä korostetaan liikaa. Sillä patsastelemalla on Natoon liittymiseen turha hakea mitään estettä.
”Itämerestä tulee Naton ja Venäjän kiistakapula.” No, Venäjä saa ”kiistellä” niin paljon kun haluaa. (Kiistelemistähän siltä ilmansuunnalta on nähty.) Natomaiden merivoimat ovat Itämerellä, jos leikkiin ruvetaan, ylivoimaiset. Kun vielä saadaan Suomi, ja varsinkin Ruotsi mukaan.
Älkääkä taas tuoko esille ydinaseita!!
Ilmoita asiaton viesti
Rauhan välittäjän roolin Suomi hassasi. kun Niinistö kutsui itsensä USA:n presidenttiä Bideniä tapaamaan.
Olisi ollut sauma tavata Putinia ja ehdottaa rauhan välittäjän roolia.
Nyt sitä tekevät muut maat.
Ilmoita asiaton viesti
Kiire ja pelko ovat asioita, joiden vallitessa tehdyt päätökset ovat usein huonoja. Jos Suomi on pärjännyt Naton ulkopuolella koko sodan jälkeisen ajan , niin miksei nytkin?
Jos Natosta otetaan pois USA. Britannia ja Ranska, niin mitä jää jäljelle?
Natolla ei ole omaa armeijaa, vaan jäsenmaiden asevoimat.
Kokonaan toinen juttu on mihin velvoitteisiin Suomi joutuu sitoutumaan mahdollisen Nato-jäsenyytensä myötä.
Vaikkapa Puola/ Venäjä tai Venäjä/ Baltia konflikti/ sota? Kenen pojat lähtevät sotimaan?
Ilmoita asiaton viesti
Mitä ihmeen vikaa on esimerkiksi Norjassa kansainvälisenä rauhanvälittäjänä? Ilmeisesti jotain pahasti vikaa. Ja nyt sitten kohta Suomessakin? Voi meitä vikapäitä, kun nyt hosumme itsemme jäseniksi aivan väärään jengiin…
Ilmoita asiaton viesti
Hiljaa hyvä tulee. Historiallinen kehitys on tosi hidasta. Putinilta on vienyt 20 vuotta viedä Venäjää 50 vuotta taaksepäin.
Jotain hyvääkin Putin on saanut aikaan, tosin tarkoittamattaan: Suomi liittyy Natoon, EU on yhtenäisempi kuin koskaan ja vihreä siirtymä vauhdittuu, koska kukaan ei halua ostaa energiaa Venäjältä.
Millä Venäjä voi vastata boikotteihin? Ehkä kieltämällä venäläisten luksustuotteiden myynnin länteen. (Näin äkkiseltään venäläisistä luksustuotteista ei tule mieleen kuin se luksusluokan seksilelu, venäläinen perseentäristin. Sen tiesi venäläiseksi siitä, ettei se tärise eikä mahdu perseeseen.)
Ilmoita asiaton viesti
.
Ilmoita asiaton viesti
No kyllähän tosiasioiden tunnustaminen kuitenkin on tarpeen. Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen ei ole ollut mitään mahdollisuutta estää Suomen liittymistä Natoon. Nyt vain turhaan viivytetään ja ollaan keskustelevinaan. Kaikki oleellinen on sanottu vaikka kuinka monta kertaa. Vai odotetaanko tosiaan sitä sotaharjoitusta toukokuussa, voi olla hyväkin taktiikka. Minä olen itse kuitenkin edelleen Nato kriittinen ja kannatan eurooppalaista puolustusta vielkäkin. Mitään vaikutusta Putinin uhoon sillä ei toki ole, mutta turvaa Trumpin toiselle presidentti kaudelle se voi antaa. Nyt tie kulkee vain Naton kautta. Liittyminen Natoon ja aktiivinen lobbaus euroopan oman puolustuskyvyn kehittämiseksi on nyt tie eurooppalaiseen puolustukseen. Olisiko joskus ollut mahdollista tyynnyttää hullua diktaattoria, jos Suomi ei olisi torpannut EU:n sotilaallista turvajärjestelyä ei nyt näytä kovin uskottavalta, mutta Trumpin aikakaudella se olisi ollut kenties jotain minkä päälle rakentaa.
Ilmoita asiaton viesti