Pohjoismaista yhteistyötä on vahvistettava- talousliitto?

Pohjoismaiset yhteistyöministerit allekirjoittivat 23.3.1962 eli 58 vuotta sitten niin kutsutun Helsingin sopimuksen osoitukseksi siitä, että haluttiin saavuttaa vahva ja kestävä pohjoismainen yhtenäisyys. Yksi sopimuksen  tärkeimmistä kohdista  oli  ”edistää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta”. Virallisen dokumentin allekirjoituksella oli tarkoitus ohjata kehitystä siten, että kansallisen tason päätöksenteko ja lainsäädäntö ottavat  aina huomioon myös pohjoismaisen ulottuvuuden.                                                                                                                                                          Paljon myönteistä kehitystä on tapahtunut yhteistyön saralla noista päivistä, mutta paljon vielä puuttuu. EU:n syntyminen siirsi fokuksen pohjoismaisen yhteistyöstä Brysseliin ja EU:n integraatioprojektiin. Pohjoismaat ovat joutuneet tinkimään monista saavutetuista ”eduistaan” EU:n yhteistyön nimissä. Useimmat EU- maat ovat kaukana pohjoismaiden tasosta mitattiinpa melkein millä mittarilla tahansa  ja mitä asiaa tahansa. Tuorein esimerkki  on ns. onnellisuustutkimus, jossa Suomi sai ykköspaikan neljännen kerran peräkkäin. Kaikki pohjoismaat ovat kärkiryhmässä ja kymmenen parhaan joukossa. Sama pätee myös muissa talous-, elämän laatu ja tasa-arvoasioissa.   Koronarajoitukset iskivät voimalla pohjoismaisen yhteistyön yhteen ytimeen: vapaaseen liikkuvuuteen. Koronaepidemia on myös nopeasti lisännyt me – ne -ajattelua Pohjoismaiden kesken. Ruotsin poikkeava koronapolitiikka, Norjan tiukka rajavalvonta sekä jopa vaatimus pitää huomioliivejä osoituksena, että asuvat Ruotsissa. Kasvomaskeista puhumattakaan. Kun EU:ta markkinoitiin Pohjoismaissa juuri vapaa liikkuvuus ja passivapaus oli yksi perusargumenteista. Miten kävi? Passia on jouduttu näyttämään jopa useimmin kuin ennen, tosin leimaa niihin ei ole lätkäisty rajaa ylitettäessa. Nyt EU:ssa puuhataan koronapassia. Passia passin päälle, rajoituksia rajoitusten päälle. Onko sisäänpäin kääntymisen aika alkanut? Yksi asia on varmaa: virukset eivät maailmasta lopu. Nimi kyllä voi vaihtua.                                                                                                                                        Korona-asiassa on ainakin yksi hyvä puoli. Tavaraliikenne jatkaa kulkuaan rajojen ylitse. Siinä avautuu pohjoismaiselle yhteistyölle liian vähälle huomiolle jäänyt asia. Taloudellinen yhteistyö. Nyt olisi aika panostaa siihen, kun monet yritykset ovat havainneet halpamaissa, etenkin kauko-idässä, tuotteiden valmistukseen liittyvät riskit. Näyttää aika selvältä, että jatkossa tuotantoa tullaan siirtämään takaisin lähemmäs kotimaata ja vähäriskisempiä maita. Tässä Pohjoismaat on turvallinen, vähäriskinen sekä toimintavarma alue. Pohjoismaista löytyy korkeatasoista osaamista laidasta laitaan. Nyt  on hyvä aika tarttua toimeen. Ei olisi haitaksi vaikka Pohjoismailla olisi yhteinen rintama EU:n sisällä, jolloin vaikutusmahdollisuudet vaikkapa elintärkeitä teollisuusaloja koskevien direktiivien sisältöön vahvistuisivat. Metsäsektori on yksi sellainen. Pohjoismaat muodostavat yhtenäisen talousalueen, jonka merkitystä moni ei tiedä. Kun lasketaan yhteen kaikkien pohjoismaiden bruttokansantuotteet ( Bkt ), kyseessä on alue, joka sijoittuu maailmassa 12 suurimmaan joukkoon. Siitä on hyvä ponnistaa.                                                                                                                                                                                            Olisiko aika järjestää uusi  Helsingin kokous, jossa sovittaisiin Pohjolan talousyhteistyöstä? Valmistelut siihen pitäisi aloittaa välittömästi.