Punamultaa pukkaa Tanskaan

Tanskassa pidettiin parlamenttivaalit tiistaina 1.11.22. Loppuun saakka jännittävän äänten laskennan tulos oli sosiaalidemokraattien johtaman ns.punaisen blokin niukka voitt0, 90 edustajaa 179 paikkaisessa parlamentissa. Rökäletappion kärsineen radikale venstren ( liberaalit ) puheenjohtaja Sofie Carsten Nielsen ilmoitti erostaan vaalien seuravana päivänä. Mette Frederiksenin johtaman sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen merkittävän tukipuolueen, liberaalien, kannatus romahti puoleen edellisvaaleista.

Oli selvää, että entinen hallituspohja ei voi jatkaa ja Mette Frederiksen jättikin kuningattarelle hallituksen eropyynnön. Mitä ilmeisemmin hän saa tunnustelutehtävän uuden hallituksen muodostamiseksi. Spekulaatiot käyvät kuumina josko monen kymmenen vuoden jälkeen Tanska saa sosiaalidemokraattien, keskustan ja entisen pääministeri Lars Lökke Rasmussenin johtaman moderaattien punamultahallituksen. Silta vasemmalta oikealle keskustan kautta olisi totta. Yhteensä nämä kolme puoluetta saivat yli 53,5 % äänistä. Toki muitakin puolueista ainakin tukemaan mahtuisi, mutta enemmistöhallitus pitkästä aikaa toisi stabiliteettia Tanskan sirpaleiseen puoluekenttään. Vaaleihin osallistui 14 puoluetta joista 12 pääsi parlamenttiin. Äänikynnys on 2 %, jonka alle jäivät kristillisdemokraatit ja  vapaat vihreät .

Olipa hallitus minkälainen tahansa edessä on tuhti talouden haasteiden taklaaminen energiakriisi etunenässä.                                      Muutosvaalit toivat parlamenttiin kaksi ihka uutta puoluetta moderaterne 12 %:n kannatuksella  entisen pääministerin Lars Lökke Rasmussenin johdolla ja danske demokraterne entisen integraatioministerin Inger Stöjbergin johdolla ja 8 % kannatuksella. Molemmat ovat keskustalaisesta venstrestä eronneita. Kuriositeettina voisi mainita, että vestren, moderaattien ja danske demokraattien yhteen laskettu kannatus on  34 % eli reippaasti enemmän kuin vaalivoittajan sosiaalidemokraattien 27,5 %:n kannatus.

Hännän huippuna ja 2.6 %;n kannatuksella sekä ainoastaan viiden edustajan voimin Morten Messersmidtin johtama danske folkeparti ( persut ) romahti  äänikynnyksen tuntumaan – rimaa hipoen, mutta kuitenkin yli.