Unkarin tie sopisi myös Suomelle

Unkarin pääministeri Viktor Orbán totesi vuotuisessa kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan, että Eurooppa on jo epäsuorassa sodassa Venäjän kanssa. Unkari on tuominnut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja osallistunut EU:n Venäjän vastaisiin pakotteisiin. Unkari on lähettänyt Ukrainaan ainoastaan humanitääristä apua, ei aseita eikä muutenkaan ole osallistunut  sotatoimiin. Orbán  on myös  varoittanut Eurooppaa ajautumasta suoraan konfliktiin Venäjän kanssa. ”Aiomme säilyttää taloudelliset suhteemme Venäjään ja suosittelemme samaa myös liittolaisillemme”: sanoi Orbán .

Unkarin hallitus ei myöskään pidä realistisena väitettä, että Venäjä olisi uhka Unkarin tai Europaan turvallisuudelle. Orbán myös painotti, ”että Unkarilla on vain yksi vaihtoehto: pysyä poissa sodasta. Se ei ole helppoa Naton ja EU:n jäsenenä, kun kaikki muut jäsenmaat ovat sodan kannalla.”

Näin Unkari maalla, jos millä olisi syytä olla tiukka Venäjää kohtaan. Useimmat muistavat Unkarin kansannousun 1956 ja sen väkivaltaisen kukistamisen Neuvostoliiton tankeilla. On hyvä muistuttaa mieliin , että viha kasvattaa vihaa ja asemäärien lisääminen kasvattaa sodan riskiä. Sodan petoa ei pitäisi päästää irti. Tällä hetkellä Venäjä/ Ukraina/ Nato/USA- konfliktin laajenemisriski Ukrainan ulkopuolelle on suuri. Sen kasvattamiseen ei ainakaan  pienen Suomen pitäisi osallistua.

Suomella on Unkaria verisemmät ja katkerammat muistot yhteenotosta Neuvostoliiton kanssa. Silloin Saksan aseveljenä, nytkö Nato/ USA:n? Suomen valtion johto on tehnyt näyttävää sotapropagandaa EU:n ja Naton puitteissa. Ei vähiten merkittävän sotakaluston , aseavun ja muun avun muodossa. Mikä syy ja motivaatio Suomen kaltaisella pienellä maalla on toimia  eturintamassa ja sotapsykoosin kasvattajana. Miksi ei Unkarin tapaan pysytellä takarivissä, toimia matalalla profiililla ja koettaa ylläpitää  rauhaa maassa? Suomi on käytännössä katkaissut kaikki suhteet Venäjään. Moni Euroopan maa jatkaa kaupankäyntiä. Tosiasiassa Suomikin ostaa mutkan kautta Venäjän tuotteita.Tosin vähemmän kuin ennen. Korvaava öljy ja kaasu tulee kyllä muista maista tosin huomattavasti kalliimmalla kuten esim, nesteytetty kaasu USA:sta.

On myös hyvä muistaa miten meneteltiin, kun USA hyökkäsi Afganistaniin, Irakiin, Libyaan ja pommitti Belgradia yhtäjaksoisesti 78 vrk. Silloin ei boikotoitu tai demonisoitu USA:aa. Mikä ero nykytilanteessa on? Onko sotaretoriikassa menty liian pitkälle? Vaikuttaa ainakin Suomessa, että kansa on sairastunut sotapsykoosiin. Olisi aika herätä. Olipa Suomella millaiset tukijat ja arsenaali tahansa lännessa, niin tosipaikan tullen ruumiita ja raunoita syntyisi. Sotatantereena olemista pitää välttää kaikin tavoin. On aina parempi olla aseellisen konfliktin ulkopuolella kuin osa sitä. Suomen Nato-politiikka ja sen määrätietoinen ajaminen vie meitä vääjäämättä kohti konfliktia. Haluammeko me todella sitä?

Olisi järkevää kääntyä Unkarin tielle. Kun jossain vaiheessa Ukrainan sodassa  saadaan rauha aikaan, sitä puuhataan jo kulisseissa,  Suomella ei ole kovin monta johtavaa  poliitikkoa, jotka olisivat sopiva tai uskottavia neuvottelemaan suhteiden palauttamisesta Venäjän kanssa.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu