Sodan kyntämä maa

Yli neljäkymmentä vuotta sitten Agent Orange oli yksi 15 kasvimyrkystä, jota Yhdysvaltain ilmavoimat kylvivät Vietnamin maaperään suojellakseen sotilaitaan ja liittolaisiaan. Kaiken kaikkiaan kemikaalikoktailia kylvettiin Vietnamiin vuosikymmenen aikana noin 45 – 55 miljoonaa litraa.

Tänä päivänä Kahden eri myrkyn koktailista koostuva Agent Orange (2,4-D & 2,4,5-T) on yksi ihmiskunnan historian tunnetuimmista kemiallisista aseista, vaikka tiedettävästi Vietnamissa oli käytössä koko agenttien sateenkaariperhe, jonka kokonaisruiskutus operaatio ”Trail Dustin” yhteydessä nousee liki 80 miljoonaan litraan. Agent Orange on hyvin vahvasti edustettuna Vietnamin katukuvassa vielä tänäkin päivänä, eikä yhdisteen dioksiinin aiheuttamalle tragedialle tunnu näkyvä loppua. Arvioiden mukaan yli yhdeksän prosenttia Vietnamin liki 89 miljoonasta asukkaasta kantaa geeniperimässään kasvimyrkyn aiheuttamia mutaatioita.

 

Lupa tappaa

Tarinan mukaan alunperin kivi lähti vierimään jo vuonna 1961, kun silloinen presidentti John F. Kennedy osoitti huolensa Vietnamissa tapahtuneesta kommunistisesta liikehdinnästä. Edeltäjänsä presidentti Eisenhowerin varoituksista huolimatta Kennedy oli päättänyt laajentaa vaikutuspiiriään Vietnamiin.

Toukokuussa 1961 Yhdysvaltain varapresidentti Lyndon B. Johnson vieraili Saigonissa, nimittäen samalla liittolaiseksi osoittuneen Ngo Dinh Diemin ”Aasian omaksi Winston Churchilliksi”. Samalla Johnson lupasi Diemille täyden tuen hänen taistelussaan kommunisteja vastaan.

Presidentti Kennedyn neuvonantajat Maxwell Taylor ja Walt Rostow kehoittivat presidenttiä lähettämään sotilaita Etelä-Vietnamiin avustustyöntekijöinä. Kennedy torjui idean, mutta lisäsi kuitenkin aseavustusten määrää liittolaisilleen. Huhtikuussa 1962 John K. Galbraith, joka oli yksi maailman tunnetuimmista taloustieteilijöistä,varoitti Kennedyä tilanteesta johon hän itsensä oli ajanut. Hänen mukaan amerikkalaiset olivat paikkaamassa ranskalaisia kolonialisteja, ja että he tulisivat vuotamaan verta, aivan samalla tavalla kuin ranskalaiset olivat vuotaneet taistellessaan Indokiinaa vastaan.

Vastauksena Galgbraithin varoituksille Kennedy lähetti sotilaita Vietnamiin ja vuoteen 1963 mennessä Etelä-Vietnamissa oli jo yli 16,000 amerikkalaista sotilasta ja neuvonantajaa.

Vietnamissa Yhdysvallat kohtasivat uudenlaisen vihollisen. Suurvalta joutui kohtaamaan vihollisen, jota ei voinut paikallistaa. Taistelemaan vihollista vastaan, joka piilotteli tiheän viidakon suojissa, kaupungeissa ja maan alla. Näin ikään ihmiskunnan ensimmäinen ja viimeinen ’televisiosota’ muistuttikin hyvin paljon Yhdysvaltain myöhempiä sotatoimia afganistanilaisia sissejä vastaan. Historiantutkijoiden mukaan operaatio, jossa Yhdysvallat myrkytti lähes koko Vietnamin maaperän, oli lähellä päättyä ennen kuin se ehti alkaakaan, koska Ydysvaltain puolustusministeriö ja Etelä-Vietnamin hallitus eivät päässeet yksimielisyyteen sen tehokkuudesta.

Joka tapauksessa, kuten historia meille opettaa, marraskuussa 1961 presidentti Kennedy neuvonantajineen tuli siihen tulokseen, että Yhdysvaltojen tulisi pyrkiä strategisesti tärkeiden kohteiden kontrolloituun myrkyttämiseen kommunisminvastaisessa operaatiossaan. Tämä tarkoitti mm. Pohjois-Vietnamissa sijanneita tärkeitä tieyhteyksiä, sekä muonavarastoja. Ensimmäinen virallinen operaatio, joka kulki nimellä ”Ranch” suoritettiin tammikuussa 1962, ja vuoteen 1965 mennessä se oli laajentunut jo Vietnamin eteläisiin osiin sekä naapurimaahan Laosiin. Kohteena eivät olleet enää pelkästään viholliset, vaan koko kansa. Vietnamissa oli meneillään Yhdysvaltain toteuttama kokonaisvaltainen maaperän myrkyttäminen.

 

Vastuu ei ole kenenkään

Vaikka sota Vietnamissa päättyi yli neljäkymmentä vuotta sitten, ei kukaan ole vieläkään valmis ottamaan vastuuta yhdestä ihmiskunnan kauheimmista sotarikoksista, jonka seurauksena miljoonia lapsia on päätynyt tähän maailmaan, kantaen mukaan epäinhimillisä ja groteskeja mutaatioita, jotka johtavat usein ennenaikaiseen hautaan.

Myöhemmin käydyissä keskusteluissa Yhdysvaltain hallitus on toistuvasti syyttänyt tapahtuneesta kemikaaleja tuottaneita yhtiöitä, kuten geenimanipulaatiosta ja jyrkistä lausunnoistaan tunnettua Monsantoa sekä The Dowia. Viranomaisten mukaan yhtiöt väärensivät tutkimustuloksia ja johtivat maan hallintoa tahallisesti harhaan. Kemiallisia aseita tuottaneet yhtiöt puolestaan ovat puolustautuneet toteamalla, että he olivat vain tuottajia, ja että syy on sotavoimissa, jotka myrkkyjä maahan kylvivät. Huolimatta viranomaisten syytöksistä, on Yhdysvaltain korkein oikeus todennut sodanajan alihankkijoiden olleen syyttömiä sotarikoksiin, eikä Monsanto ja muut kemikaaliyritykset ole koskaan joutuneet vastaamaan tuotteidensa aiheuttamista haitoista. Vietnamilaiset jäivät ilman oikeutta, ja syylliset ilman rangaistusta.

Vuosia myöhemmin esiin tulleiden lukuisten raskauttavien todisteiden varjossa on vaikeaa uskoa sitä, etteivätkö Yhdysvaltain viranomaiset olisi tienneet täsmälleen mitä he olivat tekemässä. He eivät vain välittäneet. Todellisuudessa Yhdysvaltain puolustusministeriö oli selvillä kasvimyrkyn ja dioksiinipitoisten liuosten haittavaikutuksista jo vuonna 1967.

 

Länsimedia korjaa likapyykin

Länsimaisessa mediassa valtaosa kertomuksista keskittyy käsittelemään kemikaaleille altistuneita amerikkalaisveteraaneja. Media on kääntänyt asetelman häpeilemättä toisinpäin, jonka seurauksena useisiin sotarikoksiin syyllistyneistä hyökkääjistä onkin yhtäkkiä tullut uhreja, ja sodan todellisista siviiliuhreista pieniä uutismarginaaleja, joiden kuvilla meitä toisinaan shokeerataan.

Kirjoittaessani tätä tekstiä tein hieman taustatyötä, ja mediasta minulle selvisi, että sodasta palaneilla amerikkalaisveteraaneilla oli vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, ja että heidän kerrotaan kärsineen psyykkisistä traumoista. Veteraanit olivat joutuneet kokemaan myös syrjintää yhteiskunnan taholta.

Myös sodassa kaatuneiden amerikkalaisten määrä on ilmoitetty mediassa hyvin tarkasti. Amerikkalaisia kerrotaan kuolleen 58 193, joista alle 20-vuotaita oli 11 398.Pohjoisvietnamilaisia ja Vietkongin sissejä puolestaan kaatui noin 500 000 – 1 100 000 ja siviilejä lähes 2 miljoonaa. Pian sodan jälkeen Yhdysvaltain presidentiksi noussut, Nobelin rauhanpalkinnonkin vuonna 2002 saanut, Jimmy Carter totesikin valtaannousunsa yhteydessä, että Yhdysvaltain ei tarvitse pyytää vietnamilaisilta anteeksi, koska ”tuho oli ollut molemmin puolista”.  

Vain harva toimittaja jaksaa muistuttaa siitä, että vietnamilaiset eivät saaneet lainkaan hoitoa traumaperäiseen stressihäiriöön. Ja, että myös heillä oli vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, koska yhteiskuntaa ei ollut enää olemassa.  Oli vain revitty ja myrkytetty maa sekä rikos, jota kukaan ei tunnustanut. Kun korvauksia Agent Orangen urheille alettiin maksamaan, jäivät vietnamilaiset siviilit kokonaan laskelmien ulkopuolelle. Vuonna 1982 Yhdysvaltain hallitus maksoi yli 180 miljoonaa dollaria kemikaaleille altistuneille amerikkalais-, kanadalais- ja australialaissotilaille. Vietnam on vaatinut toistuvasti oikeusteitse korvauksia myös omille  kansalaisilleen, mutta turhaan. 

 

Yhdysvallat ja Vietnam tänään

Huolimatta siitä, että Yhdysvaltain edesmennyt presidentti Richard Nixon lupautui vuonna 1973 solmitun Pariisin rauhansopimuksen 21. artiklassa maksamaan 3 – 5 miljardia dollaria sotakorvauksina pahoin vaurioituneelle Vietnamille, on suurvalta aloittanut vasta nyt ottamaan vastuuta aiheuttamastaan kärsimyksestä. Kesäkuussa 2010 maan ulkoministeri Hillary Clinton oli valtiovierailulla Vietnamissa, tuoden samalla mukanaan anteliaan lupauksen 300 miljoonan dollarin rahoituspaketista, joka maksettaisiin vuoteen 2020 mennessä. Tietysti jos tätä vertaa Nixonin lupaamaan 3 – 5 miljardin korvaukseen, josta ei koskaan maksettu dollariakaan, on kyse vain taskurahoista.

Ulkoministeri Clintonin vierailun aikana solmittiin myös sopimus yhteistyössä toteutettavasta operaatiosta, jossa pyritään puhdistamaan Vietnamin maaperä vanhoista kemikaalijäänteistä. Puhdistusoperaatio aloitettiin vuona 2011. Yhdysvallat myöntää virheensä liki 41 vuotta sodan päättymisen jälkeen. 

Joka tapauksessa 300 miljoonaa dollaria on aika pieni hinta siitä, että joka kymmenes vietnamilainen kantaa mutaatioita perimässään. Ja että maassa syntyy liki päivittäin lapsia, joilla ei ole sormia, jalkoja, käsiä tai silmiä. Pieni hinta rikoksesta, jonka rinnalla natsisaksan hirmuteotkin tuntuvat armeliailta, sillä heidän skenaarioonsa oli sentään kirjoitettu selkeä loppunäytös.

0
masik
Sitoutumaton Helsinki

Olen kahden lapsen isä ja kotoisin tuolta "rautatien toisesta päästä", punajuurien majoilta Kolarista. Elämäni aikana olen asunuttanut niin Kolaria, Raahea, Oulua, Helsinkiä, Singaporea kuin Düsseldorfiakin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu