Aalistunturista tuli nuoremman polven Koijärvi

Muutama päivä sitten joukko Metsäliikkeen nuoria joutui jälleen putkaan Rovaniemelle, kun he keskeyttivät Metsähallituksen hakkuut Länsi-Lapin Kolarissa sijaitsevan Aalistunturin alueella. Kolmatta viikkoa Lapin metsissä leiriytyville aktivisteille kiinniotto ei ollut ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään.

Aalistunturista on tullut suomalaisen luonnonsuojelun taistelutanner, jonka kautta luonnon tilasta huolestuneet tahot käyvät sotaa perinteistä metsäteollisuutta vastaan. Monien mielestä paikalle leiriytyneet aktivistit ovat häiriköitä. Toiset taas katsovat heidän seuraavaan sydäntään ja seisovan aatteidensa takana.

Tilanne muistuttaa paljon keväällä 1979 syntynyttä Koijärvi-liikettä, joka kokosi yhteen aikakauden hajanaiset luontoaktivistit puolustamaan runsaasta lintukannastaan tunnettua Koijärveä kuivaamiselta. Koijärven tapaan myös Aalistunturin aktivisteja on retuutettu ja uhkailtu kohtuuttomilla korvausvaatimuksilla.

Metsäliikkeen aktivistit eivät kuitenkaan ole yksin ajatustensa kanssa, kun he vaativat luontokadon pysäyttämistä ja kansallispuistoksi esitetyn alueen hakkuiden lopettamista. Myös Sanna Marinin hallitusohjelmassa lukee, että Suomi on sitoutunut omalta osaltaan pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen.

Samaan hengenvetoon on myös mainittava, että Metsähallituksen strategia ja vastuullisuusohjelmassa on niin ikään myöskin mainintoja aktiivisista toimista lajien ja luontotyyppien uhanalaiskehityksen pysäyttämisestä, luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta sekä heikentyneiden elinympäristöjen kunnostamisesta.

Edellisessä seurantaraportissa yhtiö kehuu strategian ytimessään olevan vastuullinen politiikka ja luonnon arvon kehittäminen yli sukupolvien. Lupaukset kattavat niin vastuullisuuden ja yhteistyön kuin ilmastonmuutoksen, hyvinvoinnin ja biotaloudenkin, vaikka tämän hetkinen julkikuva piirtääkin melko synkkää kuvaa.

Paperilta katsottuna Marinin hallituksen, Metsähallituksen ja aktivistien tavoitteet menevät yksi yhteen. Kiistan osapuolet ovat kaikki sitoutuneet samoihin päämääriin. Siksi Suomen hallituksen ja Metsähallituksen kannattaa muistaa, että nuoret aktivistit joutuvat elämään meitä pidempään tekemiemme päätösten kanssa.

Ehkä tässä olisi peiliin katsomisen paikka itse kullakin?