Luonnonsuojelu keskittyy liikaa pinta-alaan – katseet tulisi kääntää kasvillisuusvyöhykkeisiin ja luontoarvoihin

Helsingin Sanomien mukaan Suomi esittää Euroopan unionille, että Suomessa olisi jo riittävästi tiukasti suojeltua maapinta-alaa. Tiedot ovat peräisin ympäristöministeriössä laaditusta ehdotuksesta, josta HS on nähnyt esitelmäversion.

EU:n monimuotoisuusstrategian mukaan EU:n maa- ja meripinta-alasta pitää suojella 30 prosenttia, josta kolmannes pitää olla tiukasti suojeltua. Toisin sanoen EU:n pinta-alasta kymmenen prosenttia pitää suojella tiukasti.

Suomen maa- ja meripinta-alasta on suojeltu noin 13 prosenttia. Maapinta-alan suojelusta huomattava osa keskittyy etenkin Ylä-Lapin vähäpuustoiseen alpiiniseen alueeseen, josta on ympäristöministeriön mukaan suojeltu eri konstein jopa 75 prosenttia.

Maakuntakohtainen vääristymä

Suomalainen luonnonsuojelu keskittyy liikaa pinta-alaan. Ympäristöministeriö on sen suhteen täysin oikeassa, että Suomessa on riittävästi tiukasti suojeltua pinta-alaa. Se vain sijaitsee väärissä paikoissa, eikä se riitä pysäyttämään luontokatoa.

Tiukasti suojeltujen alueiden yhteispinta-alan sijaan katseet tulisi kääntää eri kasvillisuusvyöhykkeisiin, ekologisten käytävien rakentamiseen sekä tietystikin suojeltujen alueiden luontoarvoihin. Tämä on ongelma erityisesti Lapin maakunnassa.

Lapin maakunnassa suojelu jakautuu maantieteellisesti hyvin epätasaisesti. Käytännössä koko  Ylä-Lappi on suojeltu eri toimin, kun taas erityisesti Länsi-Lappi on jäänyt kokonaan ilman suuria suojelualueita.

Lienee sanomattakin selvää, että jos maakunta kattaa lähes puolet koko Suomesta, niin se pitää sisällään useita erilaisia luontotyyppejä ja kasvillisuusvyöhykkeitä, jonka vuoksi Ylä-Lapin suojelu aiheuttaa Lapissa tilastollisen vääristymän.

Käytännössä kyse on vähän samasta asiasta kuin laittaisi koko Turunväylän tiukkaan suojeluun ja toteaisi sen jälkeen rinta rottingilla, että nyt on muuten suojeltu paljon pinta-alaa.

Tarvitaan kartoitus eri suojelutyypeistä

Lajien uhanalaisuusarvioinnin eli Punaisen kirjan mukaan noin 12 prosenttia Suomen luonnon lajeista on uhanalaisia. Tutkijoiden mukaan kuudes joukkosukupuutto etenee salakavalasti ja sen seuraukset nähdään vasta, kun ekosysteemit romahtavat.

Lajit tarvitsevat ekologisia käytäviä, jotta ne voisivat levittäytyä ja siirtyä ilmastonmuutoksen tuomien haittavaikutusten myötä pohjoisemmas. Samalla tarvitaan myös tarkempaa tietoa eri kasvillisuusvyöhykkeiden suojeluprosenteista.

Luonnonvarakeskus ei tee tällä hetkellä tarkkoja jaotteluja suojeluprosenteista esimerkiksi suokasvillisuusvyöhykkeittäin, jonka vuoksi on mahdotonta tietää, mitkä suotyypit ovat vaarassa kadota kokonaan, ja mitä taas on ylisuojeltu.

Kuten olen aikaisemminkin tuonut esiin, niin Länsi-Lapin seudulla sijaitsee luonnonsuojelullinen tyhjiö, johon Aalistunturin kansallispuistoaloite on pyrkinyt vastaamaan.