Mikä ihmeen Aalistunturi ja miksi siitä puhutaan niin paljon?

Tuntematon Aalistunturi nousi otsikoihin muutama viikko sitten, kun Metsähallitus käynnisti sen lähellä hakkuutoimenpiteet. Hakkuuilmoitus ylitti poikkeuksellisesti uutiskynnyksen niin Helsingin Sanomissa, Iltalehdessä kuin Ylelläkin. Toimittajien lisäksi paikalle ryntäsivät myös aktivistit, jotka keskeyttivät hakkuut hetkellisesti.

Aalistunturin lähiseudulle on ehdotettu paitsi kansallispuistoa myös laajennusta nykyiseen luonnonsuojelualueeseen. Esitykset ovat yhä ministeriön käsiteltävänä, jonka vuoksi Suomen luonnonsuojeluliitto on esittänyt alueelle kahta toimenpidekieltoa.

Luonnonsuojelijat pitävät käynnissä olevia hakkuita vähintäänkin kyseenalaisina, sillä jos alue asetetaan toimenpidekieltoon, ympäristöministeriö hyväksyy sinne ehdotetun luonnonsuojelualueen laajennuksen tai eduskunta näyttää vihreää valon kansallispuistolle, niin alue on ehditty jo turmella runsaalla maankäytöllä.

Oman lisänsä soppaan toivat ministerit Maria Ohisalo ja Antti Kurvinen, jotka esittivät kaksi hyvin erilaista näkemystä paitsi luonnon nykytilasta myös metsäteollisuudesta yleisestikin. Puhumattakaan Lapin Kansan puppugeneraattorin suoltamista artikkeleista, jotka tulevat suoraan rovaniemeläiseltä sylttytehtaalta. Tiedätte varmasti mistä.

Kaiken kiihkon keskellä monelta unohtuu, mistä tässä kaikessa on loppujen lopuksi kyse. Aalistunturi ei ole politiikkaa, vaan sen laajemmalla suojelulla pyritään synnyttämään ekologinen turvasatama, joka takaisi kyseisen luontotyypin säilymisen sekä parantamaan alueen haastaavaa työllisyystilannetta muun muassa matkailualaa edistämällä.

Länsi-Lapin vaara-alueelta puuttuu laaja suojelualue, joka edistäisi endeemisten lajiemme siirtymistä kohti pohjoista, kun vieraslajit valtaavat alaa ilmaston lämmetessä. Aalistunturi sopisi tällaiseen tarkoitukseen, koska seudulta löytyy paitsi vanhaa metsää myös monen ikäisiä, metsäpalojen ja hakkuiden jälkeen syntyneitä, luontaisesti kehittyneitä metsiä.

Runsas maapuun määrä lisää biodiversiteettiä

Aalistunturin seudulta suojelun piiriin vaaditut kohteet ovat pääosin metsäalueita, joita ei ole koskaan käsitelty koneellisesti. Tästä johtuen alueella on runsaasti biodiversiteetin polttoaineena toimivaa maapuuta. Alueen edelliset hakkuukierrokset ajoittuvat 1900-luvun alkupuolelle ja 1950-luvun taitteeseen.

Tämän päivän metsäkoneet painavat maapuun liian syvälle, jolloin se lahoaa lopullisesti parissa vuodessa. Nopean lahoamisen seurauksena lahopuusta riippuvaiset eliölajikannat romahtavat ja lopulta katoavat kokonaan. Aalistunturin seudulla ei onneksi ole käynyt vielä näin.

Kasvimaantieteellisesti alue kuuluu Peräpohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeen Länsi-Lapin vaara-alueeseen. Seutu edustaa kaikkia kyseisen kasvillisuusvyöhykkeen luontotyyppejä. Luonnonmaantieteellisesti alue on puolestaan pohjoisboreaalisen vyöhykkeen etelärajalla, jonka vuoksi sillä on havaittavissa myös selkeitä keskiboreaalisen vyöhykkeen piirteitä.

Pohjoisemmat vaarat edustavat selkeämmin pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä, kun taas esimerkiksi eteläisellä Roukoselällä on havaittavissa keskiboreaalisen vyöhykkeen piirteitä rinnekuusikoineen sekä sekametsineen.  Alueella on monipuolisesti edustettuina eri metsä- ja suoluontotyypit, kuten esimerkiksi paahderinteet, luontaisesti kehittyneet  kangasmetsät ja saniaiskorvet.

Seutu on myös geomorfologisesti rikasta aluetta. Monimuotoisuutta edustavat rinteiden maanvyörymäaltaat Aalistunturin etelärinteessä ja Roukoselällä. Jääkauden jälkeiset maanliukumat saavat aikaan poikkeuksellisen rehevän kasvillisuuden, jonka voi havaita myös ilmakuvista ja lämpökartoista.

Aalistunturilta löytyy koko paketti

Millainen tämä Aalistunturin alue sitten muuten on? Pirun kaunis. Sinne esitetty suojelualue pitää sisällään lähes koko Laukkujoen valuma-alueen sekä pääosan sen vedenjakajista. Maisemallisesti alue muodostaa yhtenäisen, laaksomaisen ja luonnonkauniin kokonaisuuden, joka koostuu rakentamattomista järvistä, rinnekuusikoista, käkkärämännyistä ja lähes luonnontilaisista soista.

Sen henkeäsalpaavat vaarat, valtavat hiekkaharjut, merkilliset jääkauden luomat maanvyörymäaltaat, kristallinkirkkaat purot ja juomavettä pulppuavat lähteet eli kaltiot ovat oikeasti näkemisen arvoisia. Aalistunturin alue sijaitsee Länsi-Lapissa Kolarin ja Pellon kuntien rajalla Pasmajärven etelä- ja Aalisjärven länsipuolella.

Alueen metsät ovat vielä toistaiseksi yhtenäisiä, eikä laajoja avohakkuita ole suoritettu kovinkaan montaa. Tällä on erityinen merkitys paikkalinnuille, jotka ovat käymässä yhä uhanlaisemmiksi. Näistä ja monesta muusta syystä pitäisin Aalistunturin seudun laajempaa suojelemista suurena palveluksena paitsi jälkipolvillemme myös luonnolle.

Paikallisväestön keskuudessa seutua hyödynnetään moniin eri tarkoituksiin. Siellä marjastetaan, metsästetään, kalastetaan, ulkoillaan ja vaellellaan. Sinne kokoonnutaan viettämään juhannusta ja nauttimaan yhteisestä ajasta luonnossa. Samalla seutu on myös Kolarin paliskunnan tärkein laidunalue.

Vaikka esitetyn laajennuksen pinta-alasta merkittävä osa on jo aikaisemmin noteerattuja luontokohteita, niin alueella on yhä useita ilman statusta jääneitä alueita, jotka ovat paikalliskulttuurille tärkeitä ja yleisesti tunnettuja. Aalistunturin seudun arvo ei perustu yhteen leimikkoon, vaan kokonaisuuteen, jonka ne muodostavat yhdessä.

Minusta pelkästään tämän tulisi olla riittävä perustelu aikalisälle. Tuumaustauolle, jonka aikana pohditaan, miten tämä solmuun mennyt tilanne avataan kaikkia tyydyttävällä tavalla. Lisää tietoa ja esimerkiksi kuvia Aalistunturin seudusta löydät alla olevista linkeistä:

 

masik
Sitoutumaton Helsinki

Kolarista ponnistanut puuhamies, joka hääräilee pääsääntöisesti viestinnän parissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu