Näkökulma: Rinteellä ei olisi varaa sulkea silmiään Postin lakolta

"PES pre council meeting" by Party of European Socialists is licensed under CC BY-NC-SA 2.0

Postin työntekijät menivät odotetusti lakkoon viime viikon maanantaina, eikä sopua eri etujärjestöjen välillä tunnu löytyvän. Neuvottelutilanteen arvioidaan olevan vaikea. Pahimmassa tapauksessa lakko voi kestää jopa neljä viikkoa. Neuvottelijat ovat ajautuneet pattitilanteeseen, jossa kumpikaan riitapukareista ei ole valmis joustamaan.

Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalalla onkin edessään kenties hänen sovittelijauransa haastavin tehtävä, kun Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU kaatoi hänen ensimmäisen sovintoehdotuksensa. Medialle tihkuneiden tietojen mukaan työehdoista oli ilmeisesti päästy sopuun, mutta syyskuun alussa Teollisuusliiton ja Medialiiton väliseen työehtosopimukseen siirretyt 700 pakettilajittelijaa hiertävät edelleen kivenä kengässä, sillä heistähän tässä alun perinkin oli kyse.

POSTIN TILANNETTA on kuvailtu sanalla kiusallinen. Ja että se on ollut erityisen kiusallinen varsinkin vasemmistovetoiselle hallitukselle, jonka pääministerinä hääräävällä Antti Rinteellä (sd.) ei tunnu pysyvän airot käsissä. Rinnehän  totesi vielä pari vuotta sitten edeltäjäänsä toruessaan, että valtio-omistajan tulisi käyttää omistajaohjausta yrityksissään paljon nykyistä tiukemmin. Hän itse kuitenkin on osoittautunut vähintäänkin hampaattomaksi, mitä tulee pitkään jatkuneeseen työehtokiistaan sekä työehtojen tuntuviin heikennyksiin.

Pitkittyneet neuvottelut sekä kansan vihaakin osakseen keränneet johdon golf-osakkeet ja jättiansiot olivat kuin suora syöttö omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Sirpa Paateron (sd.) sekä pääministeri Rinteen lapaan. Posti tarjosi tuhannen taalan paikan osoittaa arvojohtajuutta, mutta sosialidemokraattien harmiksi puolueen nykyinen johto ei osaa laukoa edes tyhjään maaliin, saatikka sitten syöttää kiekkoa eteenpäin kyvykkäämmille pelaajille. Tiukemman omistajaohjauksen sijaan pääministeri päätti nolata itsensä tarjoamalla median edustajille latteita teepussiaforismeja, joka sai paatuneimmatkin demarit pyörittelemään silmiään.

Varsinkin Rinteen viime viikkoista kommenttia, koskien Liedon lajittelukeskuksen aitaan ilmestynyttä aukkoa, voi pitää varsinaisena pohjanoteerauksena.

– Työtaistelussa pitää toimia sillä tavalla, että riita ratkeaa. Ei niin, että riita lisääntyy, hän totesi Ylen edustajille.

Rinteen mukaan työtaistelutilanteessa pitää siis olla reilun pelin säännöt eli toimitaan sillä tavalla, että riita saadaan ratkeamaan eikä niin, että riita lisääntyy. Ihan oikeastiko, Antti?  Ehkä hän yritti viitata tällä löyhästi työnantajapuolen palkkaamaan ja pikakoulutuksen saaneeseen vuokratyövoimaan sekä lakkolaisten syytöksiin, joiden mukaan Posti pyrkisi murtamaan lakon epärehellisin keinoin.

Paatero yritti myöhemmin paikata pääministerin puheita linjaamalla, ettei valtion yhtiössä ole soveliasta käyttää rikkurityövoimaa ja Postin johtoa on ohjeistettu asiasta, mutta vahinko oli ehtinyt jo tapahtunut.

REHELLISESTI SANOEN sosialidemokraateilla ei olisi enää varaa pääministerin pekoniresepteihin, teepussiaforismeihin ja äijäfeminismiin. Ylen tuoreimman kannatusmittauksen mukaan SDP:n kannatus on romahtanut historiallisen alhaiselle tasolle, kun enää 13,9 prosenttia kansasta kertoi kannattavansa puoluetta. Tällä hetkellä kärkisijaa tiukasti hyppysissään pitävien perussuomalaisten kaula oli kasvanut entisestään, kun ero Rinteen porukkaan nousi 9,1 prosenttiin.

Työväenpuolueen suosio oli viimeksi yhtä alhaisella tasolla heinäkuussa 2014, jolloin eurokriisin parissa kamppaillut, silloinen valtiovarainministeri ja nykyinen komissaari Jutta Urpilainen myönsi julkisesti, ettei Suomen ja Kreikan allekirjoittamassa ministeriön ”vakuusjärjestelyksi” kutsutussa asiakirjassa mainittu vakuuksia lainkaan.

Kenties merkillepantavinta tuoreessa mittauksessa oli se, että perussuomalaisten kasvanut kannatus (+2,1%) on revitty lähes yksinomaan SDP:n selkänahasta (-1,7%), kun taas keskusta onnistui viimein kääntämään liki vapaapudotukselta vaikuttaneen syöksynsä pienoiseksi voitoksi (+0,1%). Ruorin kääntämiseen saattoivat vaikuttaa puolueen puheenjohtajan vaihtuminen, viime aikaiset nokkapokat hallituskumppani vihreiden kanssa sekä Paavo Väyrysen päätös jättäytyä puoluetoiminnasta. Kolmanneksi demareiden ohitse kiipesivät vihreät, joka on tällä hetkellä suosituin hallituspuolue 14,2% kannatuksellaan.

Kun Postin keittelemään soppaan heitetään mukaan vielä Helsingin kaupunginvaltuutettu Abdirahim ”Husu” Husseinin (sd.) pitkään jatkunut taksikohu, Rinteen ja Paateron Veikkaukselta saamat kymmenien tuhansien eurojen rahapalkkiot, kansanedustaja Aki Lindénin (sd.) korvamerkitty paikka Postin hallintoneuvoston puheenjohtajana sekä kansanedustaja Jukka Gustafssonin (sd.) vastaava Veikkauksen hallintoneuvoston puheenjohtajana, niin enpä ihmettelisi lainkaan, vaikka demareiden puoluejohto viettäisi paraikaa unettomia öitä.

Pääministeri Rinne heittää vielä lisää puita pesään horisemalla levottomia eläkkeistä, vaikka sokeakin sen näkee, että puolueen talo on ilmiliekeissä.

MIKÄLI PÄÄMINISTERILLÄ on yhtään pelisilmää, niin hän ryhdistäytyy välittömästi. Postilaisista saisi näppärän keppihevosen, jolla demarit voisivat ratsastaa kohti gallupnousua. Se nimittäin ei ole mikään salaisuus, että kansan sympatiat lepäävät vahvasti lakkolaisten puolella, jotka eivät käytännössä vaadi työnantajaltaan mitään muuta kuin omansa. Tämä käy ilmi myös MT:n tuorehkosta tutkimuksesta. Työväen krouvien ilma on ollut viime vikkoina sakeana huolesta ja pettymyksestä, sillä jos valtioltaan ei välitä työntekijöidensä hyvinvoinnista, oikeuksista ja reiluudesta, niin miten sellaista voisi kuuna päivänä odottaa yksityiseltäkään sektorilta.

Jotkut jopa pitävä postilaisten työtaistelua osana laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta sekä taisteluna muutosta vastaan. Työehtokiistan ajatellaan olevan eräänlainen ennakkotapaus, jossa pystytetään uusia rajatolppia, jotka tulevat määrittelemään sen, miten tulevaisuuden työtaisteluita käydään. Tietysti hallituksen puuttuminen työehtotaisteluihin on melko poikkeuksellista Suomessa, vaikka eipä tuo poikkeuksellisuus edellisen hallituksen pääministeri Juha Sipilänkään (kesk.) menoa vaikuttanut hidastaneen, kun oli kyse kilpailukykysopimuksista.

Edeltävä hallitus tosin tiesi nykyistä paremmin, kuinka pitkälle näiden asioiden kanssa voidaan mennä. Neljä vuotta sitten Postin työntekijöiden lakko loppui juuri ennen kuin Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n tukitoimien piti alkaa. Sipilä  kertoi soittaneensa Postin toimitusjohtajalle ja opastaneensa tätä neuvotteluiden selvittämisessä. Porvarihallitus ymmärsi, milloin peli meni liian kovaksi, ja milloin oli hyvä aika vetäytyä. Rinteestä en olisi niin varma.

Ehkä Rinteenkin tulisi opastaa Postin toimitusjohtajaa säilyttääkseen kasvonsa? Tai pelastaakseen sosialidemokraattien kannatuksen? Tässä vaiheessa hänellekin pitäisi olla selvää, että tunnelin päästä loistanut valo paljastui junaksi, eikä edes kansan vihaaman aktiivimallin kumoaminen muuta tätä asiaa miksikään. Pelkät eläkelupauksetkaan tuskin riittävät. Puolueen seuraava kokous on onneksi vasta kesäkuussa 2020, joten Rinteellä on  yhä mahdollisuus pelastaa pallinsa ja jatkaa demareiden johdossa, vaikka samaan syssyyn onkin pakko muistuttaa, että puoli vuotta on pitkä aika kärvistellä alhaisten kannatusmittausten kanssa.

 

Lisää kyseisestä aiheesta Kotimaan ratsauksen tuoreimmassa podcastissa,

jonka voit kuunnella esimerkiksi Spotifysta tai Soundcloudista

masik

Olen kahden lapsen isä, kuraverinen saamelainen ja kotoisin tuolta "rautatien toisesta päästä", punajuurien majoilta Kolarista. Elämäni aikana olen asunuttanut niin Kolaria, Raahea, Oulua, Helsinkiä, Singaporea kuin Düsseldorfiakin. Mikäli sinulla on aiheita juttuun tai haluat muuten vain rupatella jostakin tekstistäni, niin ota ihmeessä yhteyttä sähköpostiosoitteeseen maasikainen(at)gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu