Aluevaalit ja miksi lähdin ehdokkaaksi

Kun sitä itsekin tulee aika lailla täysin politiikan ulkopuolelta, niin ensimmäinen näppituntuma on, että aluevaalit eivät kiinnosta yhtään eikä ketään. Moni pohtii oikeutetusti, että onko tässä mitään järkeä. Koko aluejako tuntuu poliittiselta lehmänkaupalta. Alueita on aivan liikaa ja hallintoon tulee menemään melkoisesti kuluja.

On jo puhuttu uudesta verosta, joka maksettaisiin hyvinvointialueelle. Selvää on ainoastaan se, että kokonaisverotaakkaa ei saa kasvattaa. Nyt ollaan jo äärirajoilla. Monessa selvästi köyhemmäksi mielletyssä maassa eletään leveämmin, on varaa käydä usein ravintoloissa ja ajaa meitä paremmilla autoilla. Ostovoima on Suomessa Itä-Eurooppalaista tasoa. Osa porukasta raataa pitkää päivää saamatta siitä juurikaan palkintoa. Hallitus ei jostain kumman syystä tätä ilmiötä tunnu ymmärtävän. Tässä ilmapiirissä on selvä, että jos maakuntavero tulee, niin vastaavasti kuntaveroa täytyy rajusti pudottaa. Toki olisi selkeämpää, ettei verojärjestelmää tehtäisi entistäkin mutkikkaammaksi ja pitäydyttäisiin vanhoissa veroissa.

Ei siis ihme, ettei aluevaalit kiinnosta. Vantaan ja Keravan aluella äänestysaktiivisuus uhkaa jäädä selvästi alle 40 prosentin. Ihan päähänpistosta lähdin kuntavaaleihin viime keväänä. Äänimäärään olin tyytyväinen, olin olemattomalla kampanjoinnilla varsin tasokkaan Liike Nytin listan parhaassa kolmanneksessa ja sadan äänen lisäys olisi riittänyt valintaan. Silti ajattelin vaalit yhtenä mukavana ja jo siis nähtynä kokemuksena ja päätin, että omat vaalit olivat tässä. Sitten marraskuussa aloinkin pohtia uudelleen ehdokkuutta aluevaaleissa.

Aiheet ovat nyt sellaisia, joista minulla on kokemusta ja joihin minulla on sanottavaa. Omaishoito ja sen järjesteleminen on sellainen kysymys, että siitä en usko monellakaan muulla ehdokkaalla olevan yhtä vahvaa kokonaisnäkemystä. Asun kahdestaan 20-vuotiaan liikuntavammaisen poikani kanssa ja on siinä välillä ollut vääntöä esimerkiksi Kelan kanssa. Vantaan kaupungista minulla on omaishoidon suhteen enimmäkseen hyvää sanottavaa. Silti kaivattaisiin kaikkeen omaishoitoon uutta ajattelua. Lisää sijaishoitoa, joka mahdollistaa omaishoitajan levon. Ja jossain tapauksessa voitaisiin maksettavaa tukea miettiä nykyistä suuremmaksi. Laitospaikan hinta on valtavan suuri, jopa 4000-9000 euroa kuussa. Ja omaishoitajahan saa vain muutamia satasia.

Hoitoalalla on jo nyt paha työvoimapula ja ikävä kyllä tilanne on heikkenemässä lisää. Ainoa järkevä keino ratkaista asia on jonkinlainen palkanlisä. Täällä kalliiden asuntojen alueella hoitajan käteen jää varsin vähän rahaa. Tämän lisäksi ei kannata sulkea pois mahdollisuutta houkutella työntekijöitä ulkomailta tänne. Työperäiset hoitoalan maahanmuuttajat ovat yleensä hyvin motivoituneita ja ahkeria työntekijöitä. Muihin menolisäyksiin suhtautuisin sitten varauksella. Kaikille kun ei voi luvata kaikkea. Ja suuria menolisäyksiä ei ole mahdollista tehdä.

Joka tapauksessa varsin kummalliset vaalit on edessä. Vaalit jotka kiinnostavat vain vähän ja joissa silti päätetään suurista asioista.

 

0
Mathias Volk
Liike Nyt Vantaa
Ehdolla aluevaaleissa

46-vuotias vantaalainen opettaja ja 20-vuotiaan poikani omaishoitaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu