Julkista palvelua vai ostopalvelua?

Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä julkisen sektorin tuottamilla terveyspalveluilla on iso merkitys. Itse kuulun siihen porukkaan (vaikka en ole vasemmistolainen 😀 ) joka uskoo siihen, että julkisen sektorin merkitys on hyvä pitää suureena terveyspalveluissa. Palvelu on silloin kustannustehokasta ja usein melko laadukasta. Tietyissä tilanteissa voidaan jonoja purkaa yksityisiä palveluntuottajia hyödyntämällä. Mutta terveyspalvelujen runko on hyvä pitää jatkossakin julkisen sektorin käsissä.

Paljon on puhuttu erilaisista perhelääkärimalleista, ja ne ovat varmasti selvittämisen arvoisia asioita. Onhan selvää, että siitä on etua, kun lääkäri pysyisi pääosin samana. Tähän on toki pyritty jo aiemmin ns. omalääkäri -mallin avulla. Silti kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että kiireellisiin vaivoihin saa nopeasti apua – on lääkäri kuka tahansa. Vierastan erilaisia hoitotakuita kiireettömiin vaivoihin, koska on paljon sellaisia vaivoja mihin ei tarvita lääkäriaikaa vielä viikon tai kahdenkaan kuluttua. Emme voi rakentaa sellaista järjestelmää, jossa kustannukset nousevat pilviin.

Välillä taas törmää ajatteluun, että kaikki mahdollinen sosiaali- ja terveysalaan liittyvä pitäisi olla julkisen sektorin tuottamaan. Alaa tuntevat tosin tietävät hyvin, että tämä on täysin epärealistinen ajatus, joka kaataisi koko järjestelmän. Lastensuojelu, vanhustenhoito, vammaisten asuminen yms palvelut perustuvat suurelta osin yksityisten palveluntuottajien toimintaan. Julkisella sektorilla ei ole mitenkään resursseja ottaa koko alaa haltuun ja kaiken lisäksi tämä tulisi järjettömän kalliiksi. Sekä yksityisellä että julkisella puolella on hyviä hoitolaitoksia vammaisille, vanhuksille ja lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille. Yksityinen sektori on täysin välttämätön järjestelmän säilymiseksi.

Esimerkkinä voin kertoa oman liikuntavammaisen jo aikuisen pojan. Hän tarvitsee usein muutaman tunnin apua iltapäivisin koulun jälkeen ennenkuin olen itse palannut töistä. Yksityisen palveluntuottajan kautta tämä on onnistunut laadukkaasti ja erinomaisesti. Olen ollut todella positiivisesti yllättynyt kuinka kaikki on hoitunut hyvin ja kuinka yksityinen palveluntuottaja on pitänyt avustajien tason korkeana. Olisi erittäin tehotonta ja kallista, jos kaupunki palkkaisi sekalaisen määrän avustajia ja ohjaisi niitä tilanteen mukaan koteihin ympäri vuorokauden. Ajatus on jo täysin järjetön, mutta silti yllättävän moni kuvittelee, että julkiselle puolelle voisi helposti siirtää kaikki vanhus- ja vammaispalvelut.

Omaishoidon vapaapäiviä olen saanut käytettyä, kun poika on silloin Vantaan kaupungin yksikössä. Sielläkin kaikki on sujunut erinomaisesti. Todennäköisesti homma olisi sujunut hyvin myös yksityisen palveluntuottajan yksikössä, mutta tyytyväinen pitää olla tähän tilanteeseen. Toki tiedän, että esimerkiksi vanhuspuolella on viime vuosina ollut muutama järkyttävä tapaus yksityisen palveluntuottajan yksikön laiminlyönneistä johtuen. Valvontaa siis tarvitaan ja epäkohtiin on puututtava.

Tiivistetysti sanottuna: On hyvä, että terveyspalvelut ovat suurelta osin julkisen sektorin hoidossa. Mutta yksityisiä palveluntuottajia aivan varmasti tarvitaan. Monella alalla järjestelmä perustuu yksityisiin palveluntuottajiin ja näin on hyvä olla jatkossakin.