Fanaattinen eturyhmäajattelu ei saa mennä maan kokonaisedun edelle

Elokapinan teiden tukkimiset, poliittiset lakot, oppilaitosten valtaukset ja viimeisimpänä lukiolaisten ulosmarssit. Yhä enenevissä määrin meillä on siis erilaisia sidosryhmiä, vähemmistöjä, järjestöjä ja loputon määrä muita ryhmittymiä, jotka ymmärrettävästi yrittävät ajaa edustamansa tahon etua. Mutta kun yhteisymmärryksessä elänyt enemmistö alkaa hajaantumaan pieniksi kuppikunniksi ajaen yhä kiivaammin asiaansa, tuoden pöytään ainoastaan vaatimuksia, ollen kykenemättömiä minkäänlaisiin kompromisseihin ja kun vaikuttamisen keinovalikoima lähentelee anarkiaa muuttuu kuva näistä tahoista yhä kielteisemmäksi. Tällainen kehitys on ainoastaan vahvistamaan entisestään niitä tahoja, joiden tarkoitus on horjuttaa yhteiskunta kaaokseen.

Yleensä nämä eturyhmät toitottavat puoluepoliittista sitoutumattomuuttaan, vaikka näiden “sitoutumattomien” joukot mitä todennäköisimmin koostuvat väestä tietyllä puoluekirjalla tai tietyn aatteen puolesta kapinoivista. Poliittisen sitoutumattomuuden kulissin takaa hyväksyntää ja kannatusta omille poliittisille aatteillensa hakeminen on oppoturnistista ja antaa väärää kuvaa todellisista päämääristä. Poliittisten lakkojen ja oppilaitosten valtauksien aikaan tämän huomasi hyvin kylttien ja banderollien iskulauseista, mutta erityisesti itse näiden masinointien hengestä. Näistä perfomansseista saatiin ovela aasinsilta vastustaa lopulta yhden eturyhmän kautta kaikkea mitä esimerkiksi nykyinen hallitus ajaa. 

Eturyhmät yleensä esiintyvät kuin edustaisivat kaikkia, vaikka osa edelleen keskittyy tai ainakin yrittää keskittyä normaaliin arkeensa ja osa näkee toiminnan jopa kielteisenä. Toiminta ja viestintä on kuitenkin sellaista, että aivan kuten eturyhmien kanssa eri mieltä olevia ei olisi. Yleensä toitotettu moniäänisyys loistaa poissaolollaan näissä tapauksissa ja, mikäli yksittäinen eri mieltä oleva sattuu kommenteillaan ylittämään uutiskynnyksen yritetään hänestä maalata kovin negatiivinen tai jopa ivallinen kuva. Toivoisin myös näiden ”sitoutumattomien” takana seisovien tietävän mitä ajavat ja keiden seurassa.

Yhteiskunnassa, jossa päätöksenteko perustuu eturyhmien valtaan ylitse hallituksen tai parlamentin myös yksityinen talous perustuu yhä vähemmän kiinteän ja käyttökelpoisen omaisuuteen ja yhä on enemmän riippuvainen omaisuudesta, joka on institutionaalista ja abstraktia sekä yksilön hallinnan ulkopuolella, kuten tavanomaisen kuluttajan omaisuudesta. Samalla yksityinen sektorimme tulee entistä riippuvaisemmaksi valtiosta, vaikka julkisen sektorin ensisijainen kustantaja on yksityinen sektori. Kun yksityinen taloutemme muuttuu abstraktimmaksi, perhe- ja yhteisöelämä kuplaantuu, kaikkea kivaa kaikille mentaliteetti normalisoituu ja kaiken saadun vastikkeettomuudesta tulee oletusarvo.

Lopputuloksena näiden masinointien, kuten poliittisten lakkojen tai kaiken kategorisen vastustamisen kautta yhteiskunta menettää enemmän mitä saavuttaa. Osittain se on loogista koska olemme demokratia ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta, joten kyseenalaisille ja suomalaisille vieraillle vaikuttamisen keinoille, kuten teiden tukkimisille on seuraamukset, joiden hinta määritellään joko rahassa tai demokratian rappeutumisella. Nämä ovat myös omiaan syömään mainetta kansalaisyhteiskunnalta ja niiltä oikeasti merkityksellisiltä ja tärkeää pääosin vapaaehtoistyönä toimintaansa pyörittäviltä järjestöiltä ja yhdistyksiltä.

Matias Päivä
Perussuomalaiset Lahti

20-vuotias nuorisopoliitikko Lahdesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu