Olisiko pakkoruotsista jo aika jättää

Mikään ei kavenna nuorten oppimismahdollisuuksia, niin paljon kuin pakkoruotsi. On hyvä ja oikein, että opiskellaan ruotsia, mutta ei ole hyvä, että pakotetaan kaikki opiskelemaan ruotsia. Ei ole järkeä, että ruotsia opiskellaan toisena kotimaisena kielenä, ensinnäkin on hyvä korjata sana “kotimainen” sanalla toinen vieraskieli. Onkin hyvä muistaa, että alueelliset erot ovat huomattavat. Itä-Suomessa tarvitset enemmän Venäjän kielen osaamista, mutta joudut kuitenkin opiskelemaan pakollisena kielenä ruotsia. 

Miksi pakkoruotsi on väärin? Ensinnäkin on hyvä tiedostaa, että suurin osa suomenkielisistä elää alueilla, joilla ruotsinkielisten määrä väestöstä on noin 0.4% eli yhtä ruotsinkielistä kohti on 240 kouluruotsia änkyttävää suomalaista. Tämä merkitsee sitä, että suomenkielisillä ei ole tarvetta osata ruotsia. Pakkoruotsiin suhtautuminen näkyy jo siinä, että suomalaiset ottavat ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi englannin, kun taas suomenruotsalaisista suurin osa ottaa ensimmäiseksi kieleksi suomen, vaikka suomi ei ole pakollista suomenruotsalaisille. Tämä systeemi ei ole millään tavalla tasapainossa, vaikka puhutaan toisesta kotimaisesta kielestä. Todellisuudessa tämän taakse piilotetaan se fakta, että ruotsi on käytännössä suomalaisille vieras kieli.   

Pakkoruotsi keskusteluissa unohdetaan vääjäämättä opiskelijoiden kanta asiaan. Nykymaailmassa englanti on yleiskieli, jota on hyvä osata. Monelle nuorelle on jo yhden kielen opiskelussa tarpeeksi töitä. Ruotsin kieli myös kaventaa niiden oppilaiden kielivalintaa, jotka haluavat opiskella muita kieliä. Suomessa saa ottaa nykyään kolmannella luokalla valinnaiseksi yhden kielen siihen englannin rinnalle, mutta monet ketkä ovat kolmannella valinnaiskieleksi ottanut vaikka ranskan jättävät kolmannen kielen opiskelun pois kuudennelle mentäessä, sillä kolmen vieraan kielen opiskelu alkaa viemään liikaa aikaa. Toinen asia, joka on huomattu myös useissa tutkimuksissa se, että oman äidinkielen osaamattomuus aiheuttaa nuorilla syrjäytymistä. Tämän takia ruotsin tilalle ei pitäisi laittaa pelkkää valinnaista vierasta kieltä, vaan toisen vieraan kielen sijasta voisi ottaa myös tehostetun äidinkielen. 

Lisäksi on todettava, että lukiossa opiskeltavat pakolliset viisi kurssia ovat omiaan viemään opiskelusta niin motivaation, kuin ajan, jonka voisi käyttää niiden aineiden opiskeluun, jotka kenties kirjoittaa. Kun aika menee ymmärtämättömän opiskeluun ja yrität saada etenemisesteitä pois se on aina pois muualta. Lukion voi venyttää 4 vuoteen, mutta siihen se sitten jää. Etenkin kuin lukiossa muutenkin pitää aikatauluttaa opintoja ja suunnitella. Nykyinen hallitus yrittää tupata ruotsin pakolliseksi kirjoituksiin vastoin useamman lukiolaisten tahtotilaa. Tämä kehitys on kieltämättä huolestuttavaa ja päinvastaista jos haluamme korjata tästä koituvaa ongelmaa. 

Pakkoruotsi on myös väärin sen takia, että suomessa julkisille aloille pääsyyn vaaditaan niin sanottu virkamiesruotsi. Tälle ei ole enää perusteluita, sillä julkisilla aloilla kuten hätäkeskuspäivystykseen voisi palkata muutamia sellaisia ketkä ovat kouluissa ruotsia vapaaehtoisesti opiskelleet. Ruotsin kielen pakottaminen on ehdottomasti liian jyrkkä toimenpide ruotsinkielisten palveluiden ylläpitämiseksi. Muistutan, että ruotsinkielisiä palveluita voisi ylläpitää vapaavalinnaisesti ruotsia opiskelleet, että suomen-ruotsalaiset. Virkamiesruotsin takia monet ovat yliopistoissa ruotsia vaille maistereita. 

Monesti kuulee myös argumentit “Ruotsi on yleissivistävää” ja “Ruotsi on osa suomalaista identiteettiä”. Suomen pakkoruotsi lainsäädäntö kuitenkin kaventaa suomalaisten sivistystä muista maailman kielistä, jotka olisivat kiistatta hyödyllisempiä maailmalla matkatessa. Argumentti “Ruotsi on osa Suomalaista identiteettiä” on jopa loukkaavaa, sillä kukaan ei voi määritellä Suomalaista identiteettiä kuin suomalainen itse. Kun kysytään itse ruotsin opettajalta, tarjotaan yleensä vastaukseksi asenne ongelmaa suomalaisten huonoon ruotsin kielitaitoon. Tai vedotaan siihen, että onhan matematiikankin opiskelu pakollista. Nämä argumentit eivät ole pitäviä koska esimerkiksi matematiikan opiskelun pätevyydestä ei ole kyseenalaistamista muutenkaan. 

Kovin vähän puhutaan myöskin pakkoruotsin alkuperästä. Pakkoruotsin alkulähteet juontavat juurensa RKP:n ja Johannes Virolaisen johtamasta sen ajan maalaisliiton tekemiin lehmänkauppoihin vuonna 1968. Tilanne eteni seuraavanlaisesti. Vuoden 1966 vaaleissa SDP sai 55 kansanedustajaa, Rafael Paasion(SD) hallitus, opetusministerinä R.H Oittinen(SD). Oittisen silmäterä oli peruskoulu ja kysyikin “mitä kieliä tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan?” johon vastattiin “Englanti”. Oittisen kielteinen kanta pakkoruotsiin haudattiin ja pakkoruotsi sullottiin lakiin. 1968 Kekkonen valittiin uudestaan presidentiksi. Vuoden 1968 vaaleja pidettiin syynä hallituksen vaihdokselle, jolloin pääministeriksi nousi Mauno Koivisto ja opetusministeriksi Johannes Virolainen. Tämä johti siihen, että RKP houkuteltiin mukaan lupaamalla pakkoruotsi peruskouluun. Vaikkakin opetusalan asiantuntijat sitä vastustivatkin. 

Vuonna 2001 EU määräsi Ruotsin antamaan suomen kielelle virallisen vähemmistökielen aseman ilman “Suomi pakkoa”, Yhtä hyvin tämä voisi olla käytössä suomessakin. Eli ruotsille suotaisiin vähemmistökielen asema, mutta samalla luovuttaisiin pakko- ja virkamiesruotsista. Kun puhutaan pakkoruotsin poistosta, kuulee usein vedottavan siihen, että virkamiesruotsi pysyisi. Kuitenkin tosiasiassa pakkoruotsin purkaminen aloitettaisiin nimenomaan virkamiesruotsista. Ruotsia pystyisivät edelleen opiskelemaan ne, jotka sitä tarvitsevat tai haluavat. Kiistatta enemmistöllä on kuitenkin kiinnostus opiskella muitakin aineita ja kieliä, kun ainoastaan ruotsia.

+19
Matias Päivä
Perussuomalaiset Lahti

18-vuotias opiskelija Lahdesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu