Miksi Antti Rinteen hallitus tekee täyskännöksen Suomen euro-politiikassa?

Tekeekö Suomi täyskäännöksen euro-politiikassaan hylkäämällä pitkäaikaisen linjansa siinä, että jokaisen EU-maan on otettava vastuu omasta taloudestaan?

Rinteen hallitus on ottanut etäisyyttä talouskuria ajavasta kahdeksan pohjoiseurooppalaisen maan Hansa-yhteistyöstä. Yhteistyö perustuu yhteiseen ajatukseen, jossa jokainen maa vastaa omasta taloudestaan, kilpailukyvystään ja veloistaan.

Viime kaudella kokoomuksen Petteri Orpo oli valtiovarainministerinä avainroolissa Hansa-ryhmän kannanottojen muodostamisessa. Juuri Hansa-yhteistyön ansiosta tänä vuonna käydyt neuvottelut euron kehittämisestä etenivät Suomen pitkän linjan tavoitteiden mukaiseen suuntaan.

Tämä ei tarkoita sitä, että Hansaliittoon kuuluvat maat vastustaisivat EU:n integraation syventämistä, vaan päinvastoin. Kokoomuksen mielestä vastuullisen talouspolitiikan harjoittaminen on EU:n perusta. Mitä vahvempia yksittäiset taloudet ovat, sitä vahvempi euroalue on yhdessä.

Hansa-ryhmään kuuluvat Irlannin ja Hollannin lisäksi meille erittäin tärkeät pohjoismaat Ruotsi ja Tanska sekä Baltian maat. Ei liene kenelläkään yllätys, että nämä maat ovat Suomen lähimpiä yhteistyökumppaneita EU:ssa. Kummalliselta kuulostaa, että Suomi olisi hylkäämässä yhteistyön näiden tärkeiden naapurimaiden kanssa.

Väitteet erilaisten blokkien syntymisestä ja niiden tuomista riskeistä on pötyä. Hansa-yhteistyö ei sido Suomea mitenkään, vaan ryhmä tarjoaa Suomelle mahdollisuuden edistää omia näkemyksiään.

Hansa-yhteistyön ulkopuolella on käytännössä vain sellaisia maita, jotka kannattavat tulonsiirtoihin perustuvaa euroalueen budjettia. Olisiko hallituksen mielestä Italia mieluisampi talouspoliittinen yhteistyökumppani, kuin esimerkiksi Viro?

SDP:n ministerit ajavat Suomea ja EU:ta kohti tulonsiirtounionia, mutta keskustan mukaan mikään ei ole muuttunut Suomen euro-politiikassa.  Hallitusohjelmassa lukee: ”Suomi osallistuu aktiivisesti ja suhtautuu avoimesti EMU:n kehittämiseen korostaen, että kullakin jäsenmaalla on ensisijainen vastuu omasta taloudestaan”. Vaikuttaa siltä, että hallituksen suhtautuminen tähän on niin avointa, että se sallii erilaiset näkemykset jopa hallituksen sisällä.

Toimivasta ja Suomelle hyödyllisestä yhteistyöstä vetäytyminen olisi hallitukselta täysin vastuutonta politiikkaa. Kokoomus odottaa hallitukselta malttia ja viisautta, mutta ennen kaikkea kykyä ymmärtää erilaisten kansainvälisten yhteistyöfoorumien merkityksen Suomelle.