Euroopan rajamaa Suomi Pohjois-Atlantin sopimusjärjestöön Natoon

Erityisesti nyt pääsiäisen aikaan kristikunnan ajatukset, rukoukset ja avustukset suuntautuvat Ukrainaan, joka käy sitkeää vapaustaistelua päälle karkaavaa Venäjää vastaan. Julmuudessaan äärimmäisyyksiin mennyt hyökkääjä on alentunut epäinhimillisiin raakuuksiin, jonka kaltaista ei viime maailmansodan jälkeen olisi enää odottanut Euroopassa koskaan tapahtuvan.

Ateistisen ja kommunistisen Neuvostoliiton kuolema tapahtui fyysisesti vuoden 1991 lopussa, mutta henkisesti sen jäänteet jäivät elämään ja odottamaan aikaa, jolloin Neuvostoliitto voidaan palauttaa Venäjän valtakunnan suojamuurein varustettuna.

Nämä suojavaltiot olivat imperialistisen Venäjän ja kommunisisen Neuvostoliiton ympärille rakennettuja Venäjän liittovaltion etupiirejä, jotka ensimmäisenä ottaisivat vastaan lännen taholta tulevat iskut ja siten suojelisivat emävaltiota Venäjää. Tämän suojavyöhykkeen tarpeellisuus on Venäjän näkökulmasta korostunut Varsovan liiton lakkautumisen jälkeen.

Puolustusliittona Nato ei ole kiinnostunut valloitussodista Venäjää eikä muitakaan vastaan. Venäjä tietää, ettei Nato uhkaa sitä, joten Venäjän hyökkäys Ukrainaa vastaan on nähtävä yksinomaan imperialistisena hyökkäyksenä itsenäistä valtiota vastaan.

Kansainvälisiä sopimuksia vastaan rikkova operaatio tulee päättymään Venäjän kannalta katastofiin. Diktaattori V. Putinin täytyy tietää tämä, ja siksi hänen käyttäytyminen tuhon keskellä saattaa johtaa arvaamattomuuksiin.

Ukrainan asia on myös Suomen turvallisuusasia
Tämän näköalan edessä länsivaltain varovaisia askelia Ukrainan auttamiseksi voi pitää ymmärretävinä, mutta moraalisesti virheellisinä. Onneksi toimet ovat koventuneet ja Ukraina saa länsivalloilta, erityisesti USA:lta ja Britannialta kaipaamaansa raskasta aseistusta. Myös taloudelliset pakotteet alkavat purra ja venäläisten jo laajasti tuntema häpeä oman valtiojohtonsa moraalittomien toimien vuoksi rapauttaa entisestään venäläisten taistelumoraalia.

Juuri tällaisessa tilanteessa epäonnistuneen diktaattorin vaarallisuus on äärimmillään. Putin olisi pysäytettävä, ellei sitä tehdä, maailman kärsimykset Hitlerin ja Stalinin esimerkkien valossa saattavat kehittyä koko maailmalle kohtalokkaiksi.

Päävastuullinen Venäjän toimiin on kuitenkin kaikissa oloissa Venäjän kansa itse, koska se on sallinut diktatuurin muodostua ja kansallisen kontrollin kadota. Paluuta Venäjän ja lännen taloudelliseen ja kulttuurivaikutukseen ei lähimmässä tulevaisuudessa ole. Sukupolvien ajan on Venäjän petos länsimaita kohtaan vaikuttava. Suomenkin on rakennettava ulkosuhteensa uudelleen sille perustalle, jonka itu on luotu jo kauan sitten menneisyydessä.

Suomi on jo tuhat vuotta kuulunut länteen
Suomi on ollut jo tuhat vuotta kahden kulttuuripiirin rajamaa. Eurooppaan jo Skandivian viikinkiretkien aikana levinnyt kristinusko saapui suomalaisten keskuuteen lännestä ja osin idästä. Väkiluvultaan vähäinen Suomen kansa pääsi varttumaan Ruotsin valtakunnan suojissa asutuksen laajentajana idän suunnalla ja suurvallan aseellisena puolustajana ja laajentajana.

Suomi joutui vastaanottamaan idän iskut. Itämaana, sittemmin Suomena tunnettu maamme ja armeijamme niitti mainetta Ruotsin valloitussodissa ja kasvatti näin pääomaansa ja itsetuntoaan. Venäjän antaman autonomian aikana pääsimme nauttimaan rauhasta ja kasvamaan valtiolliseen itsenäisyyteen 1. maailmansodan aikana.

Venäjän naapurina Suomi on osannut käyttää hyödykseen diplomaattisia taitojaan ja välttämättömyyden edessä vastaamaan väkivaltaan taipumattomalla puolustussodalla. Kaikki tämä on hämmästyttänyt maailmaa ja antanut rohkaisua pienille kansoille vapausteisteluissaan. Ukrainan kansan uljas vapaustaistelu nyt on suuri tunnustuksen osoitus Suomelle, jonka esimerkki kannustaa ukrainalaisia taistelemaan. Suomi tuntee kohtalonyhteyttä Ukrainaan ja siksi suomalaiset ovat ottaneet Ukrainan asian omakseen. Hyvä niin!

Suomen kansan vankka enemmistö haluaa viedä länsi-integraation loppuun
Kirjoitin joku viikko sitten tällä palstalla näemykseni, että Suomen on liityttävä puolustusliitto Natoon siirtymäajan aikaisten turvatakuiden suojissa. Turvatakuita saadaan yksittäisistä Nato-maista. Monissa mielipidetiedusteluissa on mitattu, että suomalaisten vankka enemmistö 60-70 prosenttia kansastamme kannattaa Natoon liittymistä. Tähän saakka maltilliset mielet ovat kääntyneet Venäjän harjoittaman barbaarisen Ukrainansodan myötä Natolle myötämieliksi. Ulkopoliittinen johtomme, presidentti ja hallitus, yhdessä poliittisten puolueiden kanssa ovat valmistaneet ja viime viikolla julkaisseet puolustuspoliittisen selonteon, jota eduskunta alkaa käsitellä alkavalla viikolla.

Kun vankka enemmistö kansastamme on Naton kannalla ja kun viitteet valtakunnan ulkopoliittisen johtomme – tasavallan presidentti ja valtioneuvosto – näyttää olevan Naton kannalla, eduskunnan vankka enemmistö päätynee samalle kannalle.

Kansamme historialliseen kokemukseen nojaten on syytä uskoa, että kahden kolmasosan enemmistö eduskunnasta saadaan Natoon liittymisen taakse. Se olisi vankka tienviitta tulevaisuuteen, siihen Eurooppaan ja siihen maailmanjärjestykseen, jota nyt ollaan luomassa. Kysymys on siitä, että rakennetaanko rauhanomaista maailmaa edelleen demokraattisen valtio- ja maailmanjärjestyksen pohjalta vai annetaanko Venäjän ja Kiinan nyt viitoittaman veristen diktatuurien tien voittavan.

Koko Pohjola Pohjois- Atlantin sopimusliiton piiriin

Ukraina on vedenjakaja. Ukrainan asia on koko demokraattisen maailman asia. Nyt tarvitaan demokraattisesti hallituissa maissa samanlaista kaukonäkyisyyttä, joka ilmeni Churchillin ja Rooseveltin Atlantin julistuksessa elokuussa 1941 ja Atlantin sopimuksessa huhtikuulta 1949, joka johti Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön NATOn syntymiseen joulukuussa 1950.

Tähän sopimusliittoon Suomi on nyt liittymässä. Kun tämä toteutuu, mielellään tasajalkaa Ruotsin kanssa, kaikki Pohjoismaat kuuluvat Pohjois-Atlantin liiton demokraattisen ja sotilaallisen turvajärjestelmän piiriin. Tämä ratkaisu avaa suuria mahdollisuuksia koko Suomelle Jäämereltä Välimerelle. Talous- ja sotilasliiton rajamaana uskoisi Suomella olevan mahdollisuuksia palauttaa rikas elämä myös Itä- ja Pohjois-Suomen rajaseuduille, sillä ilman vahvaa asutusta ja ilman vankan aluepolitiikan tukemaa elinkeinoelämää ei EU:n ja sotilasalueen turvallisuuttakaan voida vakuuttavasti taata.

+8
mattiantero
Oulu

Matti Antero Kyllönen, s. Kuusamossa 1940. Kotipaikka Oulu vuodesta 2007 alkaen ja edelleen.
Koulutus: Hum. kand. JY 1964, Fil. kand. JY 1967, Fil. lis. JY 1975, Fil. tohtori JY 1995.
Historian, yhteiskuntaopin ja taloustiedon opettaja, Oulun normaalilyseo 1966. Tutkijan koulutus JY 1995.
Sotilasarvo: ylil. res. (1974)
Naimisissa, kolme aikuista lasta.
Sähköposti: mattia.kyllonen@gmail.com
Kotisivut ja kirjakauppa: www.mattikyllonen.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu