Suomi tarvitsee alue- ja rajaseutupolitiikkaa

Venäjä ja Kiina ovat Ukrainan sodan aikana osoittaneet luopuneensa vallitsevasta maailmanjärjestyksestä, joka nojaa toisen maailmansodan aikana muodostuneisiin läntisten voittajavaltioioiden hahmottamiin ja luomiin Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) periaatteisiin. YK:n keskeisenä tavoitteena oli maailmanrauhan turvaaminen pyrkimällä poistamaan maailmasta eriarvoisuutta ja rakentamalla hyvinvointia kansojen ja valtioiden kesken.

Maailmanjärjestön hallituksena on toiminut YK:n turvallisuusneuvosto ja sen sisärenkaana olevat USA, Britannia, Ranska, Venäjä ja Kiina. Kiinan kommunistisen vallankumouksen seurauksena porvarillisen Kiinan aseman YK:ssa peri Kommunistinen Kiina, joka viime aikoina erityisesti Ukrainan sodan aikana on asettunut tukemaan autoritääristä, terroristista maailmanjärjestystä ajavaa Venäjää. Tämä on huono suunta: YK:n hävittäjät istuvat kunniapaikalla järjestössä.

YK:n arvovalta rapistuu, vastuu maailmasta keskittyy länsivalloille
Yhdistyneiden Kansankuntien mahdollisuudet vastata 2. maailmansodan jälkeisen maailmanjärjestyksen kestävyydestä ovat vaikeutuneet. Kiina ja Venäjä ovat lisänneet vaikutusvaltaansa arabimaissa, Aasiassa ja Afrikassa. Euroopan ja Yhdysvaltain osaksi on jäänyt sotien ja luonnonmullistusten vauhdittamien kansainvaellusten seurauksista vastaaminen. Länsimaiset arvot ovat kovalla koetuksella siirtolaisuudesta aiheutuvien kustannusten maksamisen vuoksi. Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot ovat raskaasti velkaantuneet. Niiden kyky vastata omien kansojen ja valtioiden eduista ja hyvinvoinnista ovat heikentyneet.

Ukrainan sodan pitkittyessä paineet eurooppalaisen lujaksi havaitun yhteisrintaman kestämistä kohtaan kasvavat. Periksi ei Venäjälle pidä antaa. Lännen on Ukrainan sota voitettava. Voiton merkitys on erityisesti Suomelle ja Baltialle tärkeä asia.

Venäjä suurvaltana käy kuolinkamppailuaan, Suomi pureutuu lujasti länteen
Venäjän terrorihyökkäys hajonneen Neuvostoliiton reuna-aluella on nähtävissä myös nykyisen Venäjän kuolinkamppailuna. Tapahtunut terrori ja vallitsevan maailmanjärjestyksen hylkääminen ja diktatuurijärjestelmiin perustuvan maailmantilan tavoittelu eivät voi johtaa hyväksyttävään tulokseen.

Inhimillisyytensä kadottanut Venäjä tulee häviämään tämän sodan, mutta rumaa jälkeä sota jättää jälkeensä. Sotakulut on Venäjän maksettava. Venäjän sotarikolliset on rangaistava – vihdoinkin!

Suomen poliittinen suunnanmuutos Venäjän toimien johdosta on ollut päättäväinen ja ripeä. Suomi on varautunut poliittiseen, yhteiskunnalliseen ja sotilaalliseen suunnanmuutoksen jo 1980-luvun lopulta lähtien päättäessään hankkia Hornetit. Tuon päätöksen jälkeen lännettyminen on ollut johdonmukaista, ripeää mutta samalla hallittua.

Tällä hetkellä Euroopan puolustukselliset, poliittiset ja talouselämänkin suuntautumiset ovat oikealla tolalla. Saksan tulo vahvasti mukaan Ukrainan sodan tukemiseen ja energiariippuvuuden vähentämiseen Venäjästä edustaa tervetullutta kehitystä.

Baltian maiden vahva torjunta Venäjän terroritoimia vastaan osoittanee Venäjälle, että idän ja lännen välinen raja Venäjään on sulkeutumassa. Venäjä on jäävä hyljeksityksi Aasian rajamaaksi ja Eurooppa katsoo itseensä ja Atlantin yli länteen ja etelään Afrikkaan, jota ei pidä päästää Kiinan ja Venäjän ryöstöalueeksi.

Suomessa tarvitaan vahva paneutuminen oman maan asioihin
Mitä nykytilanne edellyttää Suomessa Suomelta? Maassamme tarvitaan ratkaisevan tärkeä suunnanmuutos poliittisessa elämässä niin, että luovumme havittelusta olla maailman ilmastonpelastaja. On hulluutta näin pienen, pitkässä maassa asuvan kansan pyrkiä hallitsemaan ilmastonmuutosta yli sen mihin muut maat keskimäärin Euroopassa ovat sitoutuneet.

Maailma ei ylisuurtenkaan toimiemme tähden parane, koska suurimmat saastuttajamaat eivät ole ensinkään tässä mukana, vaan sotkevat maailmaamme sitä iloisemmin, mitä enemmän me heidän puolestaan maksamme.

Välttämätön muutoksemme edellyttää, että tuomitsemme vouhotuksen ja teemme sen mitä muut tekevät. Kohtuus on jo tarpeeksi. Miksi kulkisimme ilmastokiihottajien läähättävässä tahdissa, kun kohtuuttomien maksujen lisäksi yli-into antaa meille naurettavuuden, hoopon ihmisen leiman.

Omavaraisuuden nosto on tarpeen elintarviketuotannossa ja raaka-aineiden käytössä. Tuotteet on jalostettava mahdollisimman pitkälle omassa maassa.

Maa- ja karjataloutta on vahvistettava Pohjois- ja Itä-Suomessa. Aluepolitiikkkaa on harjoitettava siten kuin sitä ennen EU-aikaa tehty. Miksi kierrättää maataloustukia Brysselin kautta, jossa reissatessa rahamme häipyvät vieraisiin taskuihin.

Rajaseutupolitiikka on palautettava. Armeijan ja rajavartioiston joukkojen on syytä näkyä jokaisessa rajapitäjässä.

Aluepolitiikka palautettava Itä- ja Pohjois-Suomeen
On luonnotonta, että hyväksymme maailmassa ja EU:ssakin aluepolitiikan ja sen tukemisen, mutta oman aluepolitiikkaa ei enää tunnusteta. Katsotaan muka että aluepolitiikka on kulu. Eikö 6,6 miljardin apupotti Suomesta Etelä-Eurooppaan ole kulu? Taas meni sekin apupaketti Kankkulan kaivoon, etelevaltioiden hyväksi. Lahjapaketti ei paukahtanut täällä suurena hyvinvointiaaltona, kuten uskoteltiin. Päin vastoin, saimme alkavan laman ja yllytykset uuteen lahjaan etelevaltioille.

Suomen olisi nyt välttämätöntä palata 1970-luvun alun aluepolitiikkaan. Itä- ja Pohjois-Suomi saivat hyvän piristysruiskeen. Uusi elinvoima suomalaisiin maakuntiin saadaan aluepolitiikalla, jossa Suomen historiassa on Kustaa Vaasan ajoista asti harjoitettu. Verovapausvuosien ja erilaisten kannustuspalkintojen kuten raivauspalkintojen, virkamiesten erityispalkkioiden yms. kautta on maamme rakennettu niin, että työvoimaa oli tarjolla yli oman tarpeen.

Kun työvoiman tarjonta ”vintiltä” etelään lakkasi tulemasta, alkoi maan hiljainen alasajo ja ”ulkolaisen työvoiman” maahantuonti muka muodostamaan ”monikulttuurinen”, hyvinvoiva Suomi. Mitä on saatu aikaan? Ainakin suomalaisten pako pääkaupunkiseudulta maakuntiin on alkanut. Ruotsin malliin tehdään samat virheet ja tuhotaan maan talous.

Työ ensin Suomen hyväksi – työtä muille jos voimaa on
Otetaan siis jo ohjat omiin käsiin. Rakentakaamme Suomi jälleen itseään kunnioittavaksi, ensisijaisesti omaa maatamme työllämme ja luonnonvaroillamme rakentavaksi maaksi.

Tehkäämme jälleen mahdolliseksi, että suomalainen saa tehdä kokopäiväisesti työtä Suomessa, Suomelle, itsensä, perheensä ja Suomen hyväksi.

Antakaamme suomalaiselle jälleen mahdollisuus hankkia oma koti ja menestyä sekä vaurastua omalla työllään. Omistaminen ei saa olla kirouksen alaista. Itsensä elättäminen ja oman kodin ja oman perheen hankinta olkoon jokaiselle mahdollista. Omistamisella on edelleen perustuslain turva. Yhteiskunnan on kaikin tavoin edistettävä kansalaisten hyvinvointia. Terve valtio ei kaipaa eikä tarvitse poliittisia tai muita suojatyöpaikkoja.

+2
mattiantero
Oulu

Matti Antero Kyllönen, s. Kuusamossa 1940. Kotipaikka Oulu vuodesta 2007 alkaen ja edelleen.
Koulutus: Hum. kand. JY 1964, Fil. kand. JY 1967, Fil. lis. JY 1975, Fil. tohtori JY 1995.
Historian, yhteiskuntaopin ja taloustiedon opettaja, Oulun normaalilyseo 1966. Tutkijan koulutus JY 1995.
Sotilasarvo: ylil. res. (1974)
Naimisissa, kolme aikuista lasta.
Sähköposti: mattia.kyllonen@gmail.com
Kotisivut ja kirjakauppa: www.mattikyllonen.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu