YLE, Kantritohtori ja Bluesministeri
Eipä tullut tänään totuttuun tapaan kantritohtoria radiosta. Eikä bluesministeriäkään kuulla enää. Musiikkiohjelmissa YLE ilmeisesti keskittyy samaan nykymusiikkiin (jotain hiphoppia ja EDM:ää) kuin kaupallisetkin kanavat ja sellaisiin kulttuuriohjelmiin kuin elämäni biisi ym. realityyn.
Saattahan olla että Kantritohtorin ja Bluesministerin ohjelmat painottuivat aika pitkälti amerikkalaiseen populaariperinnemusiikkiin mikä ei ehkä ollut nykysin enää poliittisesti korrektia. Ja ehkä he eivät muistaneet ajaa YLEN agendaa ohjelmissaan aina tähän tapaan ”Tuuli Saksalan keitaalla soi tänään musiikkia, jolla on tehtävä. Kuulemme lauluja esimerkiksi feminismin, afrikkalaisen sosialismin ja avantgardismin hengessä.” YLE1:ssä sentään tulee vielä muistojen bulevardi ja joskus perinteistä klassista musiikkia sen skriiks-skrääks-pling-plong nykymusiikin sijaan.
No, onhan tässä jälleen yksi syy pienentää YLEn budjettia. Jos se kerran tuuppaa verorahoilla ulos samaa skeidaa kuin kaikki muutkin niin keskittykööt sitten jatkossa vain uutis-ja ajankohtaisohjelmiin ja niihinkin tasapuolisesti eikä aina demarit edellä.
Kyseiset ohjelmat oivat laadukkaita, toimitettuja ja kovan luokan ammattilaisten tekemiä. Iso moka Yleltä poistaa nämä.
Skeidaa, jota edustaa juuri räp/hip hop tai EDM, kuulee ihan liikaa kaikkialla. (Onko muuten hirveämpää musiikkia kuin paska räp?). Onneksi Ylellä löytyy ihan hyviäkin ohjelmia, mutta kato on ikävästi käynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Samoilla linjoilla, epämusiikin joukkoon, ihan listan kärkeen sijoittaisin rap-musiikin.
Kakista muista genreistä sentään löytyy myös helmiäkin, joskaan ei kovin montaa.
Country, blues, folk – sekä USA että Suomi -pohjalta loistaa nykyään poissaolollaan. (Täytyy muistaa että Suomessakin on tehty hyvin noita lajeja erityisesti 60-80 -luvuilla, ja vielä 90-luvullakin. R&B soi joskus vieläkin, mutta se on liian usein vähän liian yksioikoista ”ränttätänttää”).
Tosin moni muukin ”vanha” rytmimusiikki on lähes kadonnut, paitsi Ylen, myös kaupallisen radion listoilta. Milloin esim. kuulit radiosta viimeksi Neil Youngin tai Steely Danin biisin?
Ilmoita asiaton viesti
Räppi ei ole musiikkia, joten sitä ei pitäisi soittaa musiikkina missään olosuhteissa.
Ilmoita asiaton viesti
Steely Dan taitaa olla aika tuntematon, mutta Niilo Nuori on kyllä vaiettu Suomessa, enkä kyllä ymmärrä yhtään, miksi. Ukolla on kuuntelemisen arvoisia biisejä 2000-luvulta roppakaupalla, ei ole vain Old Man, Hey Hey, My My, Like a hurricane, Rockin in the Free World jne.
Ilmoita asiaton viesti
Jopa aiemmin vihaamani disco alkaa kuulostaa hyvältä nykypopulaariin verrattuna. Abbakin on ok, alanko pehmentyä onko tämä nyt menoa?
Ilmoita asiaton viesti
Älä nyt, kyllä hyvää discoa pystyy kuuntelemaan, Bonnie Tyler, Donna Summer, Boney M tai vaikka Eini…ainakin mieluummin kuin räppiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kantritohtori ja Bluesministeri ovat saaneet hääriä Ylen aalloilla jo liiankin monta vuotta. Kummankin herran soittolistat ovat jo pitkään palkeneet paikoillaan ja toistaneet itseään, joten eläkeläisen kiikkustuoli on herroille nyt ihan oikea suunta.
Se, että Yle on antanut ylenmäärin aikaa noinkin kapeille musiikkigenreille, on heijastellut radiojohdon omaa kapea-alaisuutta, joka jää nyt toivottavasti lopullisesti taakse. Vuosikymmeniä Ylellä harrastettu amerikkalaisen ns. juurimusiikin ylikorostaminen on johtanut kaikkien muiden kevyen musiikin alalajien aliedustukseen musiikkiohjelmistossa.
Nyt, jos/kun kansa pääsee entistä useammin vaikuttamaan kevyen musiikin valintoihin, myös ne suosioonsa verrattuna kaikkein syrjityimmät osa-elueet (angloamerikkalainen vanha iskelmä, viihdemusiikki, suomalainen tanssimusiikki, ikivihreät sekä instrumentaalimusiikki) päässevät aiempaa enemmän esiin.
Kaiken kansan Radio Suomen musiikkiohjelmiston pitää heijastella kansan makua eikä yksittäisten musiikkitoimittajien diggaamisia, joten suuri kiitos Ylelle noista jo pitkään odotetuista potkuista!
Lopuksi ehdotus: Palauttakaa muutama vuosi sitten lopetettu ja Josper Knutasin juontama Kuuntelijan lista Radio Suomen ohjelmistoon. Siinä soitettiin musiikkia laidasta laitaan – joskus myös bluesia ja kantria.
Ilmoita asiaton viesti
Kantritohtori oli nimestään huolimatta juurimusiikkia bluegrassista psychobillyyn ja alkuperämaasta huolimatta. Joten niin monipuolista kuin voi olla. No, ehkä Wille Nelsonia oli liikaa..
Ilmoita asiaton viesti
Willie Nelson on hyvä, mutta mikä tahansa musiikki on liikaa, jos sitä tuputetaan vuodesta toiseen, kuten vaikkapa tuo Kuloniemi, joka on soitellut omia samoja suosikkejaan Ylellä jo 35 vuotta putkeen. Tuleeko siis vastapainoksi seuraavat 35 vuotta esim. suomalaisen tangon viikkosarja Tangotohtori, Tangoministeri tai vaikkapa Valssikeisari?
Ilmoita asiaton viesti
Kuuntelijan lista oli hyvä. Siltikin.yle olisi hyvin voinut jatkaa Kuloniemen ja Nättilän ohjelmien lähettämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuuntelijan listaa laadimme anopin kanssa heti alusta alkaen ja toistelimmekin muutaman kerran, mutta anoppi lähti lopulta kuuntelemaan taivaallisia konsertteja, ilman listansa toiveitaan.
Ylen aikaisella oli aikoinaan mahdollisuus tehdä tunnin oma ohjelma.
– Puolet musiikkia ja puolet puhetta ja sellaisen mahdollisuuden onnistuin saamaan.
– Toimittaja kiitti, mutta tyttäreni, äänenkäytön-ja esiintymisen ammattilainen kehtasi sanoa puheitani ”synkäksi yksinpuheluksi(!?)”.
(…Voisivat kutsua meitä Ylen ja radion suurkuluttajia vuorollaan vaikka vieraiksi jonkin tyyppiseen, toivemusiikkiohjelmaan…?)
Äskettäin, jonkinmoisen merkkipäiväni kunniaksi toivoin ”Toiveiden yöhön” Carolan: ”Nousee päivä…” kappaletta, mutta en onnistunut.
– Tänään, yhdessä suosikkiohjelmassamme, Muistojen bulevardissa
Jake Nyman ”toteutti” toiveeni. Turhaan en kuunnellut hänen puheitaan livenä kirjastossakaan, enkä ostanut hänen kirjaansa.
Kiitos siitä Jakelle ja suosikkiohjelman keskiviikoista.
Ilmoita asiaton viesti