Sananvastuun sudenkuoppa

Viime vuosina muotisanaksi noussut sananvastuu peräänkuuluttaa seurauksia puhujalle. Kyynisimmille koko sananvapauskeskustelu on lähinnä keino verhota paatuneen suvaitsematon puhe, jollaisena sitä likimain kuvataan esimerkiksi Gavan Titleyn kirjassa ”Is Free Speech Racist?” Kun puheenaihe on valmiiksi arkaluontoinen ja vaikea, on helppoa leimata toinen suvaitsemattomaksi.

Sananvastuun ylikorostus hiljentää kuitenkin ainoastaan kohteliaita ja hieman varautuneita ihmisiä. Kärjekkäät ja pelottomat keskustelijat debatoivat hiljennysvaikutuksen ulottumattomissa. Heille se avaa vallattavan puhetyhjiön, kun muut vaikenevat. Emme voi reaaliaikaisesti havaita, milloin ihminen pelosta jättää ilmaisematta mielipiteensä ja milloin, muiden hiljentyessä, kiilusilmät valtaavat keskustelua. Tällainen keskustelun yksipuolistuminen ja polarisoituminen havaitaan aina vasta myöhemmin, kun vahinko on jo tapahtunut.

Vuonna 2022 Yalen yliopistossa teetetyn opiskelijakyselyn mukaan 41 prosenttia vastaajista kertoi pitävänsä oikeana sitä, että fyysistä väkivaltaa kohdistetaan vihapuhetta levittävään henkilöön. Tämänkaltaista väkivaltaseurausta toiselle toivoo ainoastaan sellainen ihminen, joka on vakuuttunut siitä, että keskustelu on päättynyt ja että syylliset ansaitsevat väkivaltaista ”sananvastuuta”. 63 prosenttia vastaajista kokikin epävarmuutta esittää kantojaan luentosaleissa, kun ne poikkesivat valtavirrasta.

”Kun kaksi vihollista keskustelee, he eivät taistele, he keskustelevat. He saattavat huutaa ja karjua, mutta ainakin he keskustelevat. Vasta kun keskustelu hiljenee, alkaa maaperä tuottaa väkivaltaa”, kuvasi muusikko Daryl Davis avoimen keskustelun dynamiikkaa. Davis on tummaihoinen muusikkoaktivisti, joka on läheisesti ystävystynyt useiden Ku Klux Klan-liikkeen jäseniin, tarkoituksenaan keskusteluin lieventää rasistisia asenteita. Kantava ajatus oli hiljentämisen ja leimaamisen sijaan rehellisessä ja avoimessa puheessa. Davisille hiljaisuus on puhetta vaarallisempaa. Kun sosiaalinen paine tai vihapuhesääntely hiljentää jonkin viiteryhmän, tämä ihmisjoukko ei haihdu ilmaan, lakkaa olemasta, vaan marginalisoituu ja löytää epätoivoisia, usein väkivaltaisia vaikuttamiskanavia.

Davisilla oli hyvä syy nimitellä keskustelukumppaneitaan rasisteiksi. He olivat julkirasisteja, klaanin jäseniä. Hän koki kuitenkin tärkeämmäksi tehtäväksi käännyttää heidät keskusteluin kaidemmalle polulle. Davisin väitetään saaneen jopa 200 klaanilaista luopumaan kaavuistaan. Kunnioittavassa keskustelussa rasisti voidaan saada uudelleenarvioimaan kantojaan, kunhan hän ensiksi saa ilmaista sanottavansa rehellisesti ja suoraan, kokea tulleensa kuulluksi. Jos mielipide täytyy häveten kuiskata, koska se on valmiiksi kriminalisoitu, ei tämänkaltaiseen eheyttävään keskusteluun ole tosiasiallista mahdollisuutta.

MattiJohannesSankamo
Helsinki

Tässä blogissa mietteitä juristin pöydältä - vahvalla liitännällä sekä ihmisten arkeen että työhöni Lakiasiaintoimisto Almgren & Sankamossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu