Ydinjätteen tuonti- ja vientikielto ei sovi nykyaikaan

Nykyinen ydinenergialaki edellyttää alan uusilta toimijoilta ydinjätteen loppusijoitusratkaisua jo periaatepäätösvaiheessa, mikä sinänsä on ihan hyvä ja tarpeellinen asia. Samalla laki kuitenkin torppaa vaadittujen ratkaisujen luomisen kieltämällä ydinjätteen viennin (ulkomainen vaihtoehto) ja tuonnin (edellytys kotimaisen vaihtoehdon syntymiselle). En usko, että on muuta tietä umpisolmun avaamiseksi kuin korvata erilaiseen tilanteeseen luotu ehdoton ydinjätteen tuonti- ja vientikielto paremmin tähän aikaan sopivalla ratkaisulla.

Kun ydinenergialakiin v. 1994 tehtiin Euroopan Unioniin ja sen myötä Euratom-sopimukseen liittymisen myötä ydinjätteen tuonnin ja viennin kieltävä muutos, maailma oli kovin erilainen kuin nyt. Eduskunta oli juuri hylännyt viidennen ydinvoimalan periaatepäätöksen ja ajatus kokonaan uusista ydinenergian tuottajista maassamme oli niin epärealistinen, että se ei tullut lainlaatijoille edes mieleen. Neuvostoliiton kaatumisesta huolimatta Imatran Voima Oy jatkoi Loviisan voimalaitoksen käytetyn polttoaineen palautuksia Venäjälle, missä se päätyi ympäristön ja ydinaseiden leviämisen kannalta epämääräisiin oloihin MAJAKin jälleenkäsittelykompleksiin, suomalaisen kontrollin ulkopuolelle. Oli selvää, että niin ei voinut jatkua. Lainmuutos tehtiin kuitenkin ottamatta huomioon, että maailma voi muuttua.

Image

Ydinjätteen tuonnin ja viennin kieltäneen HE 295/1994 perusteluissa sanotaan heti alussa, että Suomessa ydinjätteitä syntyy (yksinomaan) IVOn, TVO:n ja FiR 1:n käytöstä. Muutoksen vaikutuksia arvioitiin vain näiden kolmen kannalta, uhraamatta lausettakaan sille, miten loppusijoitusvaihtoehtojen näin jyrkkä rajaaminen vaikuttaa uusien toimijoiden syntymismahdollisuuksiin. Maailma on ehtinyt 30 vuodessa muuttua: IVOa ei enää ole ja FiR 1 on purettu. Uusia toimijoita olisi alalle pyrkimässä Fennovoimasta alkaen, mutta kaikilla on edessä v. 1994 lakimuutoksen seurauksena syntynyt kahden yhtiön ydinjätekartelli. Varmaankaan tarkoituksena ei ollut kieltää ydinjätteiden tuottamista muilta, mutta siihen nykytilanne ajaa: toisin kuin TVO ja IVO aikoinaan, tulokkaat eivät saa periaatelupaa, ellei heillä ole valmiiksi kotimaista loppusijoitusorganisaatiota. Eikä sellaista synny, ellei ole loppusijoitettavaa. Kyse on mittakaavasta: HE 295/1994 perusteluissakin todetaan, että TVO on yksin niin pieni, että oman loppusijoituslaitoksen rakentaminen ilman IVOa olisi kyseenalaista ja vain varavaihtoehto. Yksittäisen laitosyksikön rakentajalle täysin poissuljettua.

Image

Vuoden 1994 lakimuutoksen vaikutusarviointi keskittyi yksinomaan Imatran Voimalle koituvien kustannusten pyörittelyyn, mistä arveltiin selvittävän yhdistämällä toiminnot TVO:n kanssa. Puhuttiin ”kansallisesta ratkaisusta” jättäen kokonaan huomioimatta mahdolliset uudet toimijat. Oikeasti luotiin tahattomasti kartelli tekemällä alalle pääsy mahdottomaksi ilman entisten toimijoiden myötävaikutusta. Melkoista kiemurtelua oli Posivan selitys, miten Onkaloon mahtuu hyvin OL4:n ja Loviisa 3:n jätteet, mutta Fennovoiman ei mitenkään. Ei yksityisten päätäntävallassa oleva yhtiö voi olla ”kansallinen ratkaisu”. Ei ketään voi pakottaa auttamaan kilpailijaansa.

Image

Ydinjätteiden tuontikielto perusteltiin vielä kevyemmin vain sanomalla sen olevan ”johdonmukainen” vientikiellon kanssa, vaikka päin vastoin olisi v. 1983 käyttölupapäätösten mukaisesti järkevää pyrkiä kansainväliseen yhteistyöhön ja mittakaavaetuihin kuten polttoaineketjun alkupäässä. Suomen megawatit eivät riitä omaan ydinpolttoainetehtaaseen tai väkevöintilaitokseen – miten yksittäisen energiayhtiön megawatit voisivat riittää omaan loppusijoituslaitokseen? Ei siihen HE 295/1994 perusteluissakaan uskottu, vaan pidettiin tarpeellisena yhdistää IVOn ja TVO:n resurssit. (Oikeastihan v. 1994 haluttiin kieltää ydinjätteen vienti MAJAKin epämääräisiin oloihin, mutta poliittisen korrektiuden takia kiellettiin kategorisesti kaikki vienti. Ja huolehdittiin että IVO Oy:lle ei tästä koidu vaikeuksia. Muista viis.)

Kun meillä nykyään on maailman parasta loppusijoitusosaamista (toisin kuin tuontikiellon säätämisaikana) ja vakaa peruskallio (toisin kuin etelämpänä Euroopassa), olisi sekä vastuullista että järkevää kehittää loppusijoituksesta vientituote. Samalla häviäisi vahingossa luotu kartelli. Ydinenergialakia jouduttaneen joka tapauksessa NATO-jäsenyyden myötä ajanmukaistamaan 4 § osalta. Eiköhän samalla hoideta tämä loppusijoitusasia kuntoon?

mattila
Espoo

Viivästettyä kuolemantuomiota istuva pienen tytön insinööri-isä. ALS vienyt liikunta- ja puhekyvyn, mutta nykytekniikan avulla elämässä kiinni pysyminen onnistuu vallan mainiosti. Periksi ei anneta niin kauan kuin silmät liikkuvat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu