Tuulivoima tuottaa nyt alle prosentin kulutuksesta, jippii.

Esitä sitten todelliset lukemat.
Suuret tuuliturbiinit vaativat paljon energiaa toimiakseen. Muut sähkölaitokset käyttävät pääsääntöisesti omaa sähköään, ja niiden tuottaman määrän ja verkkoon toimitetun määrän erotus selviää helposti. Tuulivoimalat kuitenkin käyttävät verkosta tulevaa sähköä, jota ei esitetä niiden tuotantoluvuissa. Suurten turbiinien valmistajat – esimerkiksi Vestas, GE ja NEG Micon – eivät esitä sähkönkulutuksen teknisiä tietoja.

Sähköä käyttävien tuuliturbiinitoimintojen joukossa ovat seuraavat:
– kääntömekanismi (pitää siipikokoonpanon kohtisuorassa tuuleen nähden; – konehuone (turbiinikotelo) ja siivet voivat painaa yli 300 tonnia isoissa voimaloissa.

– siiven nousun säätö (jotta roottorit pyörivät säännöllisesti)

– valot, ohjaimet, viestintä, anturit, mittaus, tiedonkeruu jne.

– siipien lämmitys – tämä voi vaatia 10–20 % turbiinin nimellistehosta (Suomessa enemmän)

– konehuoneen lämmittäminen ja kosteudenpoisto – tanskalaisen valmistajan Vestasin mukaan ”lämmitykseen ja kosteudenpoistoon on odotettavissa virrankulutusta aikoina, jolloin kosteus on kohonnut, lämpötila on alhainen ja tuulen nopeus on alhainen” (Suomessa pakkasta on talvella yli -30 astetta korkeapaineessa, eikä tuule)

– öljynlämmitin, pumppu, jäähdytin ja suodatinjärjestelmä vaihteistossa

– hydraulinen jarru (terien lukitsemiseksi kovalla tuulella)

– tyristorit (generaattorin ja verkon välisen kytkennän ja katkaisun asteikolla) – 1–2 % läpi kulkevasta energiasta menetetään

– staattorin magnetointi – useimmissa suurissa verkkoon kytketyissä turbiineissa käytetyt induktiogeneraattorit vaativat ”suuren” määrän jatkuvaa sähköä verkosta saadakseen aktiivisen virran generaattorin akselia ympäröivän asynkronisen ”häkkiroottorin” ympärillä oleville magneettikäämille; nimellistuulennopeuksilla se auttaa pitämään roottorin nopeuden vakiona, ja kun tuuli alkaa puhaltaa, se auttaa käynnistämään roottorin pyörimisen (katso seuraava kohta) ; nimellistuulen nopeuksilla staattori voi käyttää tehoa, joka on 10 % turbiinin nimelliskapasiteetista, hitaammissa tuulissa mahdollisesti paljon enemmän

– generaattorin käyttäminen moottorina (auttaakseen siipien kääntymistä, kun tuulen nopeus on alhainen tai, kuten monet epäilevät, ylläpitämään illuusiota siitä, että laitos tuottaa sähköä, vaikka se ei tuota, – erityisesti tärkeiden työmaakierrosten tai melutestien aikana (pitämällä terät höyhenenä, eli hiljaisina)) – näyttää mahdolliselta, että verkkomagnetoidun staattorin täytyy toimia pitääkseen yli 50 tonnin teräkokoonpanon pyörimässä, samoin kuin vaihteet, jotka nostavat lavan kierroslukua noin 50-kertaiseksi generaattorille, ei vain käynnistyksen yhteydessä (tai näytökseen vielä pienemmässä tuulessa), vaan ainakin osan matkasta ylöspäin kohti täyttä nimellistuulen nopeutta; se voi myös pyörittää siipiä ja roottorin akselia vääntymisen estämiseksi, kun tuulta ei ole.
– Voisiko olla niin, että toisinaan jokainen turbiini kuluttaa yli 50 % nimelliskapasiteetistaan omassa toiminnassaan?! Jos näin on, laitos kokonaisuutena – joka voi tuottaa vain 25 prosenttia nimelliskapasiteetistaan vuodessa – käyttäisi (ilmaiseksi!) kaksi kertaa enemmän sähköä kuin se tuottaa ja myy. Ehkä epätodennäköinen tilanne, mutta teollisuus ei julkaise mitään muuta tietoa todisteeksi; tulovirtaa ei ilmeisesti normaalisti tallenneta.

Onko olemassa valtava salaliitto, joka kattaa maailmanlaajuisen teollisuuden valmistajista ja kehittäjistä laitosten ja operaattoreiden välillä? Ei sen tarvitse olla, jos kaikki insinöörit jakavat oletuksen, että tuuliturbiinit eivät käytä merkittävää määrää tehoa verrattuna niiden tehoon, joten se ei ole huomionarvoista, saati mittaaminen. Tällainen oletus voisi perustua vuosikymmeniä sitten saatuihin kokemuksiin pienistä tasavirtaa tuottavista turbiineista, jotka on yksinkertaisesti siirretty AC-generaattoreihin, jotka jatkavat metastasoitumista. Olipa tällainen olettamus kuinka virheellinen tahansa, se on voimassa niin kauan kuin kukaan ei kyseenalaista sitä. Mitään salaliittoa ei tarvita – omatoiminen laiskuus riittää.

Olipa todellinen kulutus mikä tahansa, se voi vakavasti vähentää väitettä merkittävästä energiamäärästä. Sen sijaan näyttää siltä, että teollinen tuulivoima voi osoittautua pesuohjelmaksi: ”likainen” energia menee sisään, ”puhdas” energia tulee ulos. Tämä selittäisi, miksi kehittäjät vaativat lainsäädäntöä luodakseen markkinat ”vihreään siirtymään” – ”puhtaan” energian merkeille, kuten keskiaikaisen kirkon myymille aneille. Ego te absolvo. (syntisi on annettu anteeksi)

http://www.aweo.org/windconsumption.html