Odotusaikojen julkaisusta sosiaali- ja terveydenhuollossa

Viime päivinä on hämmästelty julkisuudessa olleita tietoja itsetuhoisesta 14-vuotiaasta, joka on joutunut odottamaan kuukausia hoitoon pääsyä. Luonnollisestikaan julkisuudessa ei ole käsitelty kuinka kauan hoidon aloittaminen on kestänyt, mutta puhuminen kuukausista viittaa pitkään odotusaikaan. Sinänsä mielenkiintoista on se, että nähtävästi ongelmat hoidon aloittamisen venymisessä ja mielenterveyspalvelujen saatavuudessa ovat myös sosiaali- ja terveysministeriön tiedossa, mutta niihin ei toistaiseksi nähtävästi ole puututtu.

Ryhdyin keväällä erääseen tutkimusprojektiin liittyen tutkimaan kuntien ja kuntayhtymien verkkosivuja sen selvittämiseksi, miten hyvin hoitotakuu maassamme toteutuu. Yllätyin. Tietoja ei oikeastaan nimittäin joko löytynyt tai ne eivät olleet kovinkaan informatiivisia.

Vuoden 2011 alusta voimaan tulleen terveydenhuoltolain (1326/2010) 55 §:n mukaan ”[k]unnan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on julkaistava internetissä tiedot 51–53 §:n mukaisista odotusajoista neljän kuukauden välein. Jos kunnalla tai sairaanhoitopiirillä on useita toimintayksiköitä, on tiedot julkaistava erikseen kustakin toimintayksiköstä. Tiedot voi julkaista internetin lisäksi muulla kunnan tai kuntayhtymän päättämällä tavalla”. Viitatut säännökset koskevat perusterveydenhuollon hoitoon pääsyä (51 §), erikoissairaanhoitoon pääsyä (52 §) ja hoitoon pääsyä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa (53 §).

Jos tänään menen maan suurimman sairaanhoitopiirin, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän verkkosivuille osoitteeseen www.hus.fi ja haen hakukentästä ”odotusajat” päädyn sivulle, jossa kerrotaan hoitoon hakeutumisesta ja odotusajoista käytännössä edellisten säännösten sisältöä referoiden. Sivun oikeassa reunassa on hyperlinkki, jonka tekstinä on ”Tietoa hoitoonpääsystä ja jonotiedoista (päivitetty 5/2018)”. Kyseisen sivun oikeassa reunassa taas on useita hyperlinkkejä, joista alimpana ”[a]lle 23-vuotiaiden lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen hoitoa tai hoidon tarpeen arviointia odottavien lukumäärä ja odotusajat”​. Aukeava pdf on päivätty 13.5.2019 eli 4,5 kuukautta sitten. Informaatiosisältöön jokainen voi tutustua mainitun linkin kautta.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän verkkosivuilta www.vsshp.fi samalla menetelmällä hakien ensimmäisenä löytyy tiedote, jonka mukaan ”Varsinais-Suomessa on lyhin odotusaika erikoissairaanhoitoon”. Tätä sivua on tuoreesti (26.9.2019) muokattu, mutta tarkempia tietoja ei löydy. Hakutuloksissa seuraaviksi tulleista hyperlinkeistä aukeaa myös mielenkiintoisia sisältöjä: 1, 2 ja 3. Näistä keskimmäisimmässä on linkkaus terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivustolle ”Hoitoonpääsy erikoissairaanhoidossa”, josta taas linkkien kautta löytyy muun muassa koontitietoja sairaanhoitopiireittäin.

Perusterveydenhuollon puolella hoitotakuusta esimerkiksi Vantaan aineisto näyttäytyy selvästi kahta sairaanhoitopiiriä selkeämpänä, mutta esimerkiksi Oulun sivuilta ”odotusajat” haulla pitää ”skrollata” toiselle kymmenelle otsikolle, kunnes löytyy ensimmäinen edes millään tavoin teemaan liittyvä otsikko. Eikä kuivin jaloin selviä myöskään esimerkiksi joensuulaisille sosiaali- ja terveyspalveluja järjestävän SiunSoten kuntayhtymän sivustokaan. Hakusanan vaihtaminen ”hoitotakuu” -muotoon toki tuottaa lopulta tulosta. Myös Oulu parantaa juoksuaan tällä hakusanalla, mutta mainittuja sairaanhoitopiirejä hakusanan vaihtokaan ei auta.

Terveydenhuoltolain 53 §:n mukaan lasten ja nuorten hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa lähetteen saapumisesta erikoissairaanhoitoon. Erikoislääkärin arviointia vaativissa tilanteissa tai jos tarvitaan erityisiä kuvantamis- ja laboratoriotutkimuksia, tulee nämä toteuttaa kuuden viikon kuluessa lähetteen saapumisesta (1 mom.). Varsinainen hoito tulee alle 23-vuotiailla aloittaa käytännössä mahdollisimman pian, viimeistään kolmen kuukauden kuluttua hoidon tarpeen toteamisesta, jolleivat lääketieteelliset, hoidolliset tai muut vastaavat seikat muuta edellytä (2 mom.).

Kyse oli terveydenhuoltolain säätämisen yhteydessä tehdystä hoitoon pääsyn nopeuttamisesta ja yhtenäistämisestä erityisesti 18-22-vuotiaiden osalta. Lain esitöiden mukaan nopeuttaminen oli tarpeen, koska muun muassa täysi-ikäiseksi tuleminen, lapsuuden kodista irrottautuminen, opiskelu, työnhaku tai muut muutokset voivat vaikuttaa herkässä vaiheessa olevien nuorten elämään (HE 90/2010 vp, s. 148). Lisäksi ennen lain säätämistä oli ollut paljon alueellisia eroja, joista haluttiin eroon (ibid.). Perustuslakivaliokunnan mukaan kyse oli hyväksyttävästä poikkeuksesta Suomen perustuslain (731/1999) 6.2 §:ään (PeVL 41/2000 vp, s. 3/II-4/I).

Kyse on ehdottomasta velvoittavasta lainsäädännöstä. Perustuslain 19.3 §:n mukaan ”[j]ulkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä”. Näin ollen, kun lailla nyt on säädetty, että alle 23-vuotiaiden on saatava hoitonsa edellä esitetyllä tavalla, pitää näin myös tapahtua. Julkinen valta, so. kunta tai kuntayhtymä rikkoo sillä olevia velvollisuuksiaan, mikäli näin ei tapahdu. Viime kädessä asiasta on vastuussa kunkin kunnan kuntalaisten osalta kyseisen kunnan valtuusto, joka kuntalain (410/2015) 14.1 §:n mukaan vastaa kunnan toiminnasta. Sen tai mikäli järjestämisvastuu on siirretty kuntayhtymälle, sen valtuuston on tullut kuntalain 8.2 §:n mukaisesti vastata muun muassa järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta, tarpeen, määrän ja laadun määrittelystä sekä tuottamisen valvonnasta.

Kuntalaisilla ja tiedotusvälineillä tulisi kuitenkin olla myös mahdollisuus kontrolloida toimintaa ja valvoa sen asianmukaisuutta. Kun terveydenhuoltolaissa on säädetty velvollisuudesta julkaista tietoja odotusajoista, tulisi ne myös helposti olla saatavilla. Uusi digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annettu laki (306/2019) edellyttää, että ”[v]iranomaisen on suunniteltava ja ylläpidettävä digitaaliset palvelunsa siten, että niiden tietoturvallisuus, tietosuoja, löydettävyys ja helppokäyttöisyys on varmistettu” (L 4.1 §). Edelleen lain 7.1 §:n mukaan ”[p]alveluntarjoajan on varmistettava digitaalisten palvelujensa sisältöjen havaittavuus ja ymmärrettävyys sekä käyttöliittymien ja navigoinnin hallittavuus ja toimintavarmuus saavutettavuusvaatimusten mukaisesti”.

Miksi en sitten löydä kunnollista informaatiota asiasta? Onko vika minussa vai kuntien ja kuntayhtymien heikkolaatuisissa verkkosivuissa? Mielestäni ei välttämättä. Terveydenhuoltolain jatkotarkastelu tuo nimittäin mukanaan yllätyksen. Lain 55.2 §:n mukaan ”[p]alvelujen yhdenvertaisen saatavuuden turvaamiseksi valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset tutkimukseen ja hoitoon pääsystä sekä odotusaikojen julkaisemisesta”. Tällaista asetusta ei kuitenkaan ole annettu ja aikaisemmin voimassa olleen hoitoon pääsyn toteuttamista ja alueellista yhteistyötä koskevan valtioneuvoston asetuksen (1019/2004) ja erityisesti sen 5 §:n tultua kumotuksi terveydenhuoltolain säätämisen yhteydessä säädetyllä kansanterveyslain (66/1972) ja erikoissairaanhoitolain (1062/1989) muutoksilla (1327/2010 ja 1328/2010), on terveydenhuoltolain 55 §:n toteuttamisen sisältö jäänyt kuntien ja kuntayhtymien harkintaan.

Olisin vakaasti sitä mieltä, että sosiaali- ja terveysministeriön tulisi harkita kyseisen asetuksen valmistelua erityisesti siitä näkökulmasta, että kunnat ja kuntayhtymät velvoitettaisiin tarkemmin esittämään tiedot hoitotakuun piiriin kuuluvien palvelujen odotusajoista digipalvelulain vaatimukset huomioiden. On kaikkien etu, että tieto on tarjolla, jotta siihen voidaan niin poliittisessa diskurssissa kuin tiedotusvälineidenkin taholta puuttua. Edelleen tärkeää olisi, että myös reilusti niille asiakkaille, joille hoitotakuun laiminlyönnistä oikeudenloukkauksia tai vahinkoa aiheutuu, tiedotettaisiin heidän mahdollisuuksistaan vaatia laiminlyönnin aiheuttaneita viranhaltijoita vastuuseen, kuten perustuslain 118.3 § (1112/2011) lupauksen antaa. Tekosyitä ei ole – viime kädessä aina löytyy vastuullisena se, joka on tehnyt päätöksen tai jättänyt sellaisen tekemättä.

Kirjoittaja on tutkijatohtori Itä-Suomen yliopistossa. Aiemmin hän on toiminut muun muassa kunnanjohtajana ja oman toimensa ohessa vt. sosiaalijohtajana. Tutkimuksellinen kiinnostus kohdistuu kuntiin ja niiden toimintaan.

mattimuukkonen

Vuonna -82 syntynyt hallintotieteiden tohtori, yhteiskuntatieteiden maisteri ja Master of Arts in Law. Nykyisin työskentelen Itä-Suomen yliopistossa kuntaoikeuden tutkijatohtorina. Aiemmin työurallani toiminut muun muassa Riihimäen muutosjohtajana, Mikkelin Puhelin Oyj:n (MPY) liiketoiminnan kehityspäällikkönä, vastuualueenani uudet digitaalisen liiketoiminnan innovaatiot sekä Agens'n toimitusjohtajana ja hallituksen varapuheenjohtajana. Lisäksi olen toiminut mm. kunnanjohtajana Kyyjärvellä, Pyhärannassa ja Suomenniemellä, Joensuun yliopistossa eri opetus- ja tutkimustehtävissä sekä Mikkelin Ammattikorkeakoulun sähköisen arkistoinnin ja digipalvelujen tutkimusjohtajana. Tässä blogissa ilmaisemani ajatukset ovat yksin minun ja yksityishenkilönä esitettyjä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu