Suomalaiset!

Yhteiskuntamme on kriisissä! Olemme hiljalleen kadottamassa sen, mistä suomalaisina voimme olla ylpeitä. Se, että vapauduimme niin sisä- kuin ulkopoliittisista kahleista ja lähdimme uralle, jossa johtavana pyrkimyksenä oli länsimaalaistuminen, demokratian ja välittävän vapauden vieminen eteenpäin, on hiljalleen murentumassa. Niin oikealla kuin vasemmalla, keskustasta puhumattakaan haikaillaan jotain mennyttä, haikaillaan sitä aikaa, kun vallanpitäjät saivat määräillä kuinka hallintoalamaiset missäkin tilanteessa toimivat. Haikaillaan aikaa, kun kaikki oli tuttua ja turvallista. Valta vaihtuu, mutta toimintamallit säilyvät – ihmisiä lähetetään kuolemaan, olemme puheissa ilkeitä jopa toisillemme. Lämpö on karkaamassa yhteiskunnastamme.

On vastenmielistä lukea uutisia, jotka henkivät kylmyyttä. Henkivät sitä, ettei noista ja noista pitäisi pitää huolta. Toisaalta inhottavaa eripurankylvöä on myös niissä sanoissa, joissa kohteena on niiden moralisointi, jotka elämässään ovat jotain saaneet aikaan ja joiden avulla hyvinvointia ylläpidetään. Ei maailma ole enää sellainen kuin ennen ja se on hyvä, jos säilytämme ne arvot, joista olemme aina olleet ylpeitä.

Rehellisyys, luotettavuus, suvaitsevaisuus ja kaipuu sivistykseen – vastuullisen, välittävän vapauden puolustaminen ja jokaisesta huolenpitäminen. Voimmeko edelleen yhtyä näiden arvojen taakse? Voimmeko edelleen olla sitä mieltä, että jokainen ihminen on tärkeä yksilönä, olipa hän minkä tahansa kansanosan edustaja tai tulipa hän mistä tahansa? Voimmeko edelleen olla sitä mieltä, että jokainen meistä voi joskus joutua tilanteeseen, josta takaisin luonnolliseen tilaan ponnahtamiseen tarvitaan sosiaalitramboliinia? Voimmeko edelleen olla sitä mieltä, että jokaisella on oikeus tavoitella niitä päämääriä ja tarkoituksia, jotka hän itse katsoo parhaimmiksi ja jotka eivät loukkaa toisten vastaavia oikeuksia? Voimmeko edelleen olla sitä mieltä, että ihmisillä pitää olla oikeus toimia toisin, jos yhdessä toivomme päämäärä toteutuu?

Meidän tulisi yhdistyä yksilöinä, sanoa ei kylmyydelle, sanoa ei vihalle ja tarpeettomalle puuttumiselle elämiimme. Meidän tulisi näyttää, että emme ole antaneet valtakirjaa päättää meidän puolestamme, vaan siihen, että luodaan olosuhteet, joissa itse voimme valita vapaasti ja toteuttaa itseämme. Unohdetaan konservatismi, unohdetaan sosialismi, unohdetaan sosiaalidarvinismi. Näytetään, että samalla voidaan olla vapaita, kun välitetään myös muista, sillä vapaana voi hyvällä omalla tunnolla olla vain, jos myös kaikilla muilla on mahdollisuus samaan.

Ceterum censeo climate mutatio prohibere necesse est.

Matti Muukkonen
Espoo

 

mattimuukkonen

Vuonna -82 syntynyt hallintotieteiden tohtori, yhteiskuntatieteiden maisteri ja Master of Arts in Law. Nykyisin työskentelen Itä-Suomen yliopistossa kuntaoikeuden tutkijatohtorina. Aiemmin työurallani toiminut muun muassa Riihimäen muutosjohtajana, Mikkelin Puhelin Oyj:n (MPY) liiketoiminnan kehityspäällikkönä, vastuualueenani uudet digitaalisen liiketoiminnan innovaatiot sekä Agens'n toimitusjohtajana ja hallituksen varapuheenjohtajana. Lisäksi olen toiminut mm. kunnanjohtajana Kyyjärvellä, Pyhärannassa ja Suomenniemellä, Joensuun yliopistossa eri opetus- ja tutkimustehtävissä sekä Mikkelin Ammattikorkeakoulun sähköisen arkistoinnin ja digipalvelujen tutkimusjohtajana. Tässä blogissa ilmaisemani ajatukset ovat yksin minun ja yksityishenkilönä esitettyjä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu