Mielenterveysajattelun vallankumous

Mielenterveysajattelu on jäänyt vuosikymmenien ajan liian pienelle huomiolle kodeissa, kouluissa, mediassa, päättäjien keskuudessa ja muissa sosiaalisissa piireissä. Ihmismielessä tapahtuviin ilmiöihin, kuten tunteisiin, tarpeisiin ja arvoihin liittyvä keskustelu on syystä tai toisesta ollut pitkään yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti kehittymätöntä tai jopa stigmatisoitua ja paheksuvia asenteita herättävää. Ei toki kaikkialla, mutta kuitenkin niin merkittävissä määrin, että aiheen voi sanoa olevan ongelma. Asenneilmapiiriä olisi syytä tuulettaa, vaikka merkittäviä positiivisiakin asioita on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana.

Mistä tämä johtuu? Asenteista, arvoista ja asioiden tiedostamattomuudesta sen suhteen, mitkä ovat yleisestiottain ihmisyyden arvokkaimpia osia. Ulkoista suoriutumista, mainetta ja kunniaa on pidetty etusijalla. Toki tämä on usein ollut välttämätöntä vaikkapa kansakunnallisissa kriisitilanteissa tai maata jälleenrakentaessa. Nyt on kuitenkin eletty yltäkylläisyyden ja turvallisuuden aikaa jo vuosikymmeniä. Inhimillisiä psykologisia ilmiöitä ja niiden tarkastelua on pidetty ehkä heikkouden merkkeinä. Jonakin jollekin ei pitäisi antaa liiaksi huomiota tai, jota ei pitäisi edes ymmärtää.

Vaikka Suomi on yksi maailman onnellisimmista kansoista, pahoinvointia löytyy mittaamattoman paljon. Onnellisuudella en viittaa pelkästään välittömiin ilon ja onnen kokemuksiin, vaan moniin yksilöllisiin, sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin toimeentulemisen ja menestyksen mittareihin. Pahoinvointi on yleisinhimillinen ilmiö. Ilman sitä ei olisi hyvinvointia tai ei myöskään hyvinvointi välttämättä yhtä hyvältä tuntuisi. Ongelma on se, että eriarvoisuus ja hyvinvointi erot kasaantuvat kiihtyvällä tahdilla.

Suomalainen hyvinvointivaltio ja kansantalous on taannut säällisen toimeentulon suurimmalle osa kansasta. Toki minimituloilla, kuten esimerkiksi toimeentulotuella eläminen on suomalaisessa mittapuussa tarkoittanut köyhyyttä usein vailla todellisia mahdollisuuksia päästä tilanteesta ulos. Siksi kaikille olisikin taattava yhtenäinen perustulo. Tuntuu erityisen kyseenalaiselta kuulla puheenvuoroja siitä, että toimeentulotukijärjestelmämme olisi erityisen antelias. Näinhän ei ole.

Jäykkien työmarkkinoiden vuoksi työnteon mahdollisuudet jakautuvat eriarvoisesti. Joillekin maailma on täynnä mahdollisuuksia, toisille taas niitä ei juurikaan ole. Koko työjärjestelmä ja sen yhteyteen rakentunut ”arvohierarkia” eriarvoistaa ihmisiä syistä, jotka eivät ole heistä riippuvaisia. ”Kova” työntekemisen moraali ja luterilainen ajattelutapa eriarvoistaa ihmisiä, vaikka he omien kykyjensä ja valmiuksiensa perusteella tekisivät kaikkensa.

Kaikki nämä työhön, toimeentuloon ja yhteiskunnallisesti jaettuihin arvomaailmoihin liittyvät ulkoiset hyvinvoinnin edellytykset kulkevat käsi kädessä henkilökohtaisesti koetun, mutta myös objektiivisesti mitattavissa olevan mielenterveyden hyvinvoinnin tilan kanssa. Henkilökohtainen mielenterveys, joka on usein stigmatisoitu ja julkisesta keskustelusta poissuljettu aihe on vähintään yhtä paljon julkinen ja yhteiskunnallinen kysymys.

Mahdollisuudet onneen, hyvinvointiin ja kukoistukseen ovat elämään ja ruumiilliseen hyvinvointiin liittyvien oikeuksien ja arvojen jälkeen välittömästi seuraavaksi tärkeimpiä. Jokaiselle tulisi tarjota riittävät edellytykset tunnistaa moraalisesti, oikeudellisesti ja henkilökohtaisesti hyvinvointiin, onnellisuuteen ja mielenterveyteen liittyvät oikeudet ja arvot.

Mielenterveyteen ja siihen liittyvien taitojen kehittyminen alkaa varhaisesta lapsuudesta. Toki kaikilla ei ole absoluuttisesti yhteneväisiä mahdollisuuksia kehittää mielenterveyttä tai mielenterveystaitoja monista syistä riippuen. Mielenterveyden tila periytyy sukupolvilta seuraaville, vaikka lapsilla ja nuorilla voi olla vaihtelevissa määrin resilienssiä ulkoisten mielenterveysvaikutteiden suhteen. Mielenterveyden tila kulkee rinnakkain välittömän perheen materiaaliseen hyvinvoinnin ja käytettävissä olevien resurssien kanssa. Henkisen, sosiaalisen ja materiaalisen eriarvoisuuden kertyminen alkaa jo varhaisista elämän vaiheista lähtien.

Vaikka Suomi on edelleen kohtuullisen hyvinvoiva yhteiskunta kasvaa eriarvoisuus kiihtyvällä tahdilla. Tiettyjen kansanryhmien menestys piilottaa taakseen paljon kurjuuttaa ja pahoinvointia. Muilla arvokkaiksi koetuilla asioilla, kuten vankoilla, läheisillä ja toimivilla ihmissuhteilla sekä yhteiskunnan palveluilla voidaan korjata jossain määrin niitä menetyksiä materiaalisessa ja henkisessä hyvinvoinnissa, joka kaikille kuuluisi. Olisi erityisen toivottavaa, oikein ja oikeudenmukaista, että kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi tasapuoliset mahdollisuudet Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa tasa-arvoisiin ja yhdenvertaisiin elämän edellytyksiin, kukoistuksen ja menestyksen mahdollisuuksiin.

Mielenterveydellinen eriarvoisuus voi kasaantua varsin sattumanvaraisesti esimerkiksi geneettisten seikkojen vuoksi. On kuitenkin erityisen tärkeää huomioida, että heikko mielenterveyden riippuu usein monista muista kertyneistä haavoittuvuustekijöistä ja eriarvoisuuden merkeistä, jotka ovat varsinkin lasten kohdalla heidän henkilökohtaisen vaikutuspiirin ulkopuolella. Lasten luokkayhteiskuntakehitykselle olisi laitettava stoppi vielä ennen kuin eriarvoisuus on muurattu pysyvästi yhteiskunnan rakenteisiin.

Heikko mielenterveyden tila tai riittämättömät mielenterveystaidot jossakin vaiheessa elämää eivät kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että elämässä tulisi menestymään ja pärjäämään keskivertoa heikommin. Toki sekin on mahdollista, mutta ei sen tarvitse olla kiveenkirjoitettu totuus. Heikoksi tai vahvaksi koetun mielenterveyden ei tulisi olla elämässä menestymisen mahdollistaja saatika sen estäjä. Mielenterveyden tilan tulisi korreloida neutraalisti sen kanssa, miten elämässä voi menestyä ja pärjätä

Tällä hetkellä heikommassa asemassa olevien ihmisten tulisi käyttää heille tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti suotuja vaikutusmahdollisuuksia ja äänestää vaaleissa sellaisia päätöksentekijöitä, jotka mahdollistavat kaikille tasapuoliset elämän edellytykset sekä mahdollisuudet onneen ja kukoistukseen. Tässä aikuisten tulisi toimia itsensä lisäksi omien lastensa ja yleisesti lasten ja nuorten äänitorvina. Ihmisiä, erityisesti heikommassa asemassa olevia, tulisi kannustaa käyttämään vaikutusmahdollisuuksiansa, sillä menestyjät tämän aivan varmasti tekevät.

Mielenterveystaitojen opettaminen ja oppiminen tarjoaa jokaiselle edellytyksiä tuntemaan omanarvontuntuntonsa ja löytämään itsetunnon. Erityisen tärkeää on tiedostaa tai muodostaa henkilökohtaiset arvot ja moraaliset sitoumukset. Paremmassa asemassa olevat ihmiset, joilla menee monilla mittareilla hyvin, varmasti jo tuntevat arvonsa ammatista, sukupuolesta tai poliittisista näkemyksistänsä riippumatta. Vahvemmassa asemassa olevat ihmiset osaavat myös vahvasti pitää oikeuksistansa ja eduistansa kiinni. Jos kaikki olisivat aktiivisesti mukana ja päättämässä, tilanne voisi olla aivan toinen.

Suomalainen yhteiskunta toki tarjoaa välttämättömät palvelut ja toimeentulon, mutta monilla muilla mittareilla toimii ”menestyjien ja pärjääjien” ehdoilla. Nämä hierarkkiset rakenteet ihmisten välillä luovat pahaa oloa ja ansaitsemattomia arvostuseroja ihmisten ja ihmisryhmien välille. Menestyneiden asemaan vakiinnutetaan käytettävissä olevin keinoin, kun taas heikommassa asemassa olevilla ihmisillä ei ole riittäviä tai realistisia mahdollisuuksia päästä mukaan ja menestyä. Tähän voi riittyä vielä kaiken lisäksi itsestä riippumattomista ja ansaitsemattomista syistä stigmoja ja halventamista, jotka usein sisäistetään mielen sisäisiksi rakenteiksi ja suhtautumistavoiksi.

Mielenterveyden tason nostaminen mahdollistaa oman arvon kehityksen ja sen, että ihminen voi ruveta pitämään paremmin kiinnin omista rajoista ja oikeuksista. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, jotta maa, jossa elämme olisi todella tasa-arvoinen ja yhdenvertainen. Liian monen ihmisen kokemus on se, että yhteiskunta on heidät pettänyt. Yksi tärkeimmistä ihmisille kuuluvista yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävistä oikeuksista olisi tarjota viimein kaikille tarvitsijoille riittävät mielenterveyspalvelut, jotka mahdollistavat sen, että kaikki pääsevät kiinni hyvinvointiin ja onnen mahdollisuuksiin, jotka heille itsestäänselvästi kuuluisivat.

Mielenterveysajattelun murroksen pitkää kulkea koko yhteiskunnan läpi. Kotien, koulujen, median, päättäjien ja yritysten tulisi kannustaa ihmisiä ajatteluun, joka edesauttaa huolehtimaan omasta hyvinvoinnista sekä pitämään kiinni itselle kuuluvista oikeuksista ja jalansijasta yhteisessä yhteiskunnassa. Ihmiset, jotka ovat aiemmin kokeneet itsensä tavalla tai toisella arvottomiksi voivat oppia muuttamaan syvälle juurtuneita uskomuksia. Heille kuuluvat yhtäläiset osingot yhteiskunnan tuottamista hyödykkeistä, sosiaalisesta pääomasta ja onnellisuuden mahdollisuuksista. Tämä tarkoittaa kaikenlaisen henkisen ja fyysisen pääoman tasapuolista jakautumista.

Kaikenlaiset arvot, resurssit ja sosiaaliset pääomat ovat keskenäisyysriippuvuudessa toinen toisiinsa. Oikeanlainen balanssi näiden välillä tarjoaa kaikilla tasapuoliset ja yhdevertaiset mahdollisuudet. Tämä on moraalisesti oikein. Välillä syntyy aivan uutta arvoa, kun taas toisinaan joudutaan punnitsemaan ja vertailemaan eri ihmisten asemien ja etujen välillä. Omanarvontunnon ja itsetunnon murros tarkoittaa sitä, että jokainen voi päästä osingoille siitä minkälaisia arvoja ja hyödykkeitä yhteiskunta tuottaa.

Kaikenlaiselle eriarvoistumiselle pitää laittaa stoppi. Mielekkyyden ja merkityksen kokemukset sekä mahdollisuudet onneen ja menestykseen kuuluvat kaikille. Eriarvoisuus tarkoittaa sitä, että tietyt ihmiset ja ihmisryhmät joutuvat tuomituiksi häpeään ja stigmaan heistä riippumattomista syistä ansaitsematta tätä kohtelua. Yksikään ihminen ei ole toinen toistaan arvokkaampi. Kaikille kuuluvat samat jakamattomat ihmisoikeudet.

Oikeus hyvään mielenterveyteen ja asianmukaisiin terveyspalveluihin on yksi keskeisimmistä ihmisoikeuksista ja ihmisarvon lähteistä. Yhteiskunnan tuottamien mielenterveyspalveluiden määrän ja laadun suhteen ei ole varaa tehdä enää kompromisseja. Jokaisen tulisi voida päästä irti arvottomuuden kokemuksista saamalla arvonsa ja oikeutensa tunnustetuiksi.

+2
MattiNikama
Vihreät Turku

Olen turkulainen tuleva kokemusasiantuntija ja valtiotieteen maisteri filosofian oppiaineesta. Minulle tärkeitä aiheita ovat oikeudenmukaisuus, mahdollisuuksien tasa-arvo ja ihmisten henkilökohtaisten vahvuuksien kehittäminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu