Taksilakia korjattava – asiakkaat on pakotettu takapenkkinavigaattoreiksi

Kepulaisen liikenneministeri Anne Bernerin johdolla Sipilän hallituksen koko ministerikööri hehkutti: taksilakiuudistuksella lasketaan hintoja, varmistetaan taksin saatavuus sekä estetään rahastus Kela-kyydeillä.

Mikään tavoitteista ei toteutunut. Hinnat ovat nousseet. Kehä III:n pohjoispuolella ei saa enää taksia iltaisin eikä öisin. Kelakyydittävät on jätetty heitteille. Monet suomalaiset taksiyrittäjät ovat panneet rukkaset naulaan.

Taksiasiakkaiden turvallisuus on heikentynyt. Asiakkaista on tullut takapenkkinavigaattoreita. Monet uudet kuljettajat eivät tunne aluetta, eivätkä osaa kirjoittaa osoitetta taksin navigaattoriin.  

Taksiammattilaiset voisivat kertoa mielenkiintoisia tarinoita myös taksilain edellyttämästä taksiasiakkaiden jatkuvasta neuvotteluvalmiudesta. Monelta ihan normaalilta ja siistin näköiseltä pikkujoulua viettäneeltä asiakkaalta pelkkä osoitteen lypsäminen saattaa ole ammattilaisellekin haaste. Kyse ei ole mistään pultsareista, vaan tavallisista ihmisistä, jotka ovat vain sattuneet juomaan liikaa. Eikö olisi kohtuullista taata turvallinen taksikyyti myös heille, jolla ei välttämättä ole tilansa vuoksi edellytyksiä käydä taksilain vaatimia hintaneuvotteluja?

Huhtikuussa valittavan eduskunnan on ensitöikseen korjattava taksilakia. Minimissään lakimuutoksella on varmistettava, että myös Kehä III:n pohjoispuolella ammattitaitoinen taksi on mahdollista saada kaikkina vuorokauden aikoina.  Ammattitaitoinen taksi palvelee suomen kielellä ja hänellä on paikkakunnan perustuntemus. Asiakasturvallisuus on taattava. Siksi Kela-kuljetukset on palautettava kuntakohtaisille taksiyrityksille. Paikalliset taksit sekä tuntevat asiakkaidensa tarpeet että välittävät näistä. Hyvään palveluun kuuluu, että muistisairaat, vanhukset ja liikuntarajoitteiset autetaan aina lääkärin luo. Tarvittaessa paikallinen kuljettaja menee myös mukaan lääkärin vastaanotolle, jos lähiomaista ei ole saapuvilla. 

Ennen lakiuudistusta taksamittarista katsottiin perillä tiukka hinta.  Myös vesiselvälle, ainoastaan äkkiä kotiin haluavalle asiakkaalle se vanha tuttu mittarin näyttämä tiukka hinta oli myös oikeusturvakysymys. Monet arvostivat, että kotimatkan hinta oli aina lähestulkoon sama – riippumatta siitä vaikka olisi nukahtanut hetkeksi kesken matkan.