Raamattu ei ole mielipidetakuu

Raamattu on täynnään erilaisia mielipiteitä. Yritän perustella ajankohtaisen esimerkin avulla, miksi sen lauseiden käyttäminen mielipiteiden perusteluna on ongelmallista.

Nyt kun Päivi Räsäsen pridetwiitin kohu on hiukan jo laantunut, voinee kurkistaa tarkemmin tuota yhtä Raamatun sivujen aukeamaa. Kesäkuun 17. päivänä julkaisemaansa twiittiin Räsänen laittoi valokuvan Raamatun Roomalaiskirjeen 1. luvun jakeista 25-26. Vanhan raamatunkäännöksen jakeet ovat selkokielisiä ja johtopäätöskin on kiistaton. Tuollainen samaan sukupuoleen kohdistuva seksuaalinen käyttäytyminen on selkeästi vastoin Raamatun sanaa.

Roomalaiskirjeen kohta on suomalaisessa vuoden 1992 käännöksessä otsikoitu ”Ihmisten syyllisyys”. Räsäsen käyttämässä ja valokuvaamassa vuoden 1938 käännöksessä näitä väliotsikkoja ei ole. ”Ihmisten syyllisyys” kattaa luettelon turhanpäiväisistä ajatuksista rakkaudettomuuteen ja säälimättömyyteen (Room 1:18-32). Ihmisen syyllisyys on ikään kuin särkynyt peilikuva.

Samalla aukeamalla kerrotaan myös evankeliumin voimasta: ”Minä en häpeä evankeliumia”. Sitten Paavali kirjoittaa klassiseksi muodostuneen lauseen: ”Uskosta vanhurskas saa elää.” (Room. 1:16-17). Ihmisen syyllisyys- luetteloa seuraa samalla kirjan aukeamalla kokonaisuus, joka on otsikoitu nimellä ”Jumalan tuomio on oikeudenmukainen”. Siinä Paavali toteaa, että ”ihmisparka”, joka tuomitsee toisia, ei voi mitenkään puolustautua. ”Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi.” (Room 2:1).

Mitä tämä tuumailu siis tuottaa johtopäätökseksi? Ainakin sen voi tältä aukeamalta päätellä, että monenlaisten mielipiteiden tueksi löytyy sitaatteja jo samalta Raamatun sivulta. Voisihan tästä laatia twiitin, jonka mukaan rakkaudettomuus on syntiä samoin kuin turhanpäiväiset ajatuksetkin. Raamatun siteeraaminen on kuin halkojen hakkaamista. Paljon on pilkettä.

Pride- kulkueesta ja kirkon osallistumisestahan oli kysymys. Päivi Räsänen paheksui kirkon mukana oloa ja käytti perusteina Raamatun jakeita. Ja tähän väliin omakohtainen muistikuva. Muistan nimittäin yhä hetken, jolloin avasin Pontus Wiknerin päiväkirjan. Pienellä käsialalla kirjoitettua tekstiä homoseksuaalisista ajatuksista ja kokemuksista. Kuin yö ja päivä on sitten katsella karnevalistista Pride -kulkuetta. Luulen, että asian esittämisen muotokin vaikuttaa paljon kannanottoihin ja ärsyyntymiseenkin. Wiknerin päiväkirjassa kuuluu ihmisen ääni, kulkueessa on ilonpitoa, joka sen milteipä peittää.

Sinänsä Päivi Räsäsen twiitin kysymys kuulostaa korviini aika vähän kiihottamiselta. Twiittihän kysyy: ”Miten kirkon oppiperusta, #raamattu sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?” Pikemmin voisi ajatella, että on syytä todellakin syventyä aiheeseen ja kysyä tuo sama kysymys.

Räsänen viittaa Raamattuun oppiperustana. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oppiperusta ei ole Raamatun sisäluku vaan kokonaisuus: Kirkko tunnustaa Raamattuun perustuvaa uskoa, joka on lausuttu uskontunnustuksessa. ’Tunnustaa’, ’perustuu’ ja ’on lausuttu’ ansaitsevat toki kukin oman tutkielmansa. (Kirkkolaki 1:1). Vielä tähän loppuun yksi mielipiteitä ja painoarvoa koskeva huomio.

Kirkon jumalanpalveluksissa luetaan Raamatun tekstejä, joiden lukemisen yhteydessä sanotaan, että ”Tämä on Jumalan sana”. Ne ovat siis painavaa asiaa. Nämä Päivi Räsäsen esille nostamat jakeet eivät kuulu kirkossa ääneen Jumalan sanana luettaviin kohtiin. Käyttämässäni raamatunpainoksessa on 1642 tiheällä painettua sivuaa, kullakin sivulla on vielä tekstiä kaksi palstaa. Joskus mietin, että ovatko ihmiset, jotka kritisoivat valintoja edes lukeneet kaikkia noita tekstejä.

Varsin herkällä alueella kuitenkin ollaan, kun puhutaan raamatunkohtien valinnasta. Mitään kohtaa ei tietenkään ole kielletty lukemasta. Sanon nyt asiani Raamatun käytöstä mielipidekirjana tällä vertauskuvalla: Jotta voisi suunnistaa, on auttavasti oltava perillä sekä kartan että kompassin ominaisuuksista. Maasto on vaativaa. Raamattua lukiessa käy kuten usein suunnistaessa. Tulen samalle rastille mutta taas kerran näyttää aivan erilaiselta.

Kirjoitusten kokoelma on syntynyt noin tuhannen vuoden aikana. Kirjoittajia on kymmeniä, tyylilajeja historiankirjoista lauluihin, sananlaskuihin, ennustuksiin, kirjeisiin ja ehkä tunnetuimpana neljään erilaiseen kertomukseen Jeesuksesta – kukin kirjoittaja omien havaintojensa ja tietolähteidensä mukaisesti. Kysymyksessä ei ole looginen opin esitys vaan elämänmakuinen, ristiriitainen kooste erilaisia ja erilaisissa historian vaiheissa syntyneitä kirjoituksia, jotka me tunnemme yhtenä kirjana. Nykyajan mielipidekirjaa siitä ei saa. Pyhä kirja Raamattu minulle on – kaikkine ristiriitoineenkin. Sen lukemisessa voi hengitellä jonnekin kohti alkuperäisyyttä.

 

 

 

 

 

mattiseppoperala

<a href="http://www.mattiperala.fi" title="www.mattiperala.fi">www.mattiperala.fi</a> teologian tohtori

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu