Onko sinulla kulttuuria?

Olen tullut huomaamaan, että meillä Suomessakin on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka ajattelevat suomalaisen kulttuurin tukahtuvan lähivuosina ja kulttuurimme korvautuvan jollain muulla kulttuurilla.

Kaikkien ihmisen luomien kulttuureiden, uskontojen sekä yhteisöjen luonteeseen kuuluu vierauden pelko ja valikoiva suvaitsevaisuus. Yhteisön sisällä jo olevalle sallitaan aina kosolti enemmän kuin ulkopuolella oleville. Tänä päivänä niinkin puhtaasta arvosta kuin suvaitsevaisuudesta on tullut poliittinen lyömäase, jonka puutteella hutkitaan toista laitaa ihan surutta, puolin ja toisin. Suvaitsevaisuus ei mielestäni missään tilanteessa myöskään tarkoita, että kaikkea – esimerkiksi yksilön tekoja tulisi suvaita, mutta erilaiset ihmiset ja mielipiteet kylläkin.

Monikulttuurisuus ja sen hyväksyminen on mielestäni jatkossa Suomen ainoa avoinna oleva kehitystie. Olen hyvin hämmentynyt siitä, etteivät suurisuisesti Suomen edunvalvojiksi ilmottautuvat tajua toimivansa juuri päinvastoin, ajaessaan fantasioissaan maatamme erillisyyteen, irti sopimuksista ja liitoista lännen kanssa.

Hyvään ja rikkaaseen kulttuuriin kuuluu mielestäni se, että yksilö on velvoitettu ja kykenee pohtimaan hänelle tarjottuja arvoja ja näkemyksiä itse, etsien siten elämänkatsomuksensa.  Jos henkilö ei tähän kykene, vaan toistaa hänelle tarjotut arvot muokkaamatta niitä omaan elämäänsä sopiviksi, tällainen henkilö on mielestäni henkisesti sekä kulttuurillisesti tyhjä. Jos siis henkilön oma, sisäinen kulttuurillinen kivijalka on kyllin vahvaksi rakentunut, niin hän kykenee omaksumaan kulttuurinsa uusia mausteita sekä nojaamaan olemassaolevaan.  Sen, että ihmisillä on keskenään eri kulttuureja, ei pitäisi uhata kenenkään omaa kulttuuria.  Jokainen yksilö on itse vastuussa oman kulttuurinsa elossapitämisestä. Siinä mielessä olen kyllä protektiivisen elossapitämisen kannattaja, että julkisin varoin tulisi hankkia vain kotimaisia tuotteita sekä palveluita ja vieraita kulttuureita tulisi tukea suomalaisin varoin vain harkiten.

Kulttuuri eri tahoillaan muuttuu ajan myötä ja niin tuleekin olla. Vuosisadan takaisessa Suomessa minutkin olisi ammuttu tai jätetty johonkin maakellariin. Siinä sitä olisi sitten eloon jäädessään ollut miettiminen, söisikö perunan vai olisko se niin kuuma, että siitä voisi jopa kirjoittaa.

MattiVilkuna

Nivalasta lähtöisin oleva, kotimaisen ruuan voimalla ja veekasin äänen turvin kasvanut vaikeavammainen, sähköpyörätuolilla liikkuva merkonomi Oulusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu