Viinasta ei voimaa saa

Ei liene suuremmoinen yllätys, että epäilys elinkeinoministerimme toimimisesta työtehtävissään päihtyneenä nousi otsikoihin nyt, pahasen kuvaviesti-jupakan jälkeen, käytäessä armotonta kisaa ministerin oman vaalipiirin paikkajaosta.

Mutta asiaan. Jo Ahti Karjalaisen, kuten Taneli Kekkosenkin haasteille peittää herkkyytensä päihteellä naureskeltiin yleisesti. Tämä on tavallaan kaksinaismoralistisen alkoholikulttuurimme peruskivi: käyttöä paheksutaan, mutta käytökselle nauretaan.

Jokainen suurkuluttaja ei tokikaan ole alkoholisti, mutta lähes jokainen alkoholisti on ollut loistonsa päivinä suurkuluttaja. Jokaisella päihteeseen kietoutuneella on myös perhe ja läheiset, jotka kernaasti unhoitetaan, kun päihteenkäytön seurauksille jossain Utsjoen Kesoililla hohotellaan.

Politiikka on varsin rankka laji. Se ei sovellu kovinkaan pienin ponnistuksin temperamentiltaan herkille, eikä hyvän, toimivan omantunnon omaaville.  Jos toimesta palautuminen tahi nukahtaminen alkaa vaatia päihdettä, on homma jo korkin verran kierteellä. Tämän päivän poliittisilla pelikentillä päihdesekoilu sallitaan ja sitä odotetaankin vain niiltä verkoston jäseniltä, joilla ei ole uskottavuutta ensinkään.

On kokolailla selviö, että kilpailu päivänpolitiikan kärkipaikoista on niin kiivasta ja likaista, että ministeri on epäilyn johdosta vaarassa tippua tulevissa vaaleissa pois eduskunnasta.