PERUSTUSLAIN JA IHMISOIKEUKSIEN TULKINNOISSA EI OLE PÄÄTÄ EIKÄ HÄNTÄÄ

Olen seurannut mielenkiinnolla HS mielipidepalstalla Ben Zyskowicz ja ihmisoikeus- ja perustuslakiprofeettojen  keskustelua.   On todella vaikea ymmärtää sitä, että ihmisoikeuksia syvältä tunteva lainoppinut katsoo, että tupakoinnin kieltäminen ravintolassa on oikein mutta jos se kielletään henkilöautossa, jossa matkustaa pikkulapsi, se olisi tupakoitsijan ihmisoikeutta kovasti loukkaavaa.  Joka näin lausuu, pistää epäilemään,  onko tällaisella henkilöllä enää mitään käsitystä, millaista elämä on ”norsunluutornin” ulkopuolella.  Milloin lapsella alkaa ihmisoikeus?  Varmaankin silloin kun hän voi mennä ravintolaan kaljalle!

Toinen BZ:n kertoma esimerkki omituisesta perustuslain tulkinnasta oli se jos esimerkiksi huumejutun yhteydessä puhelinkuuntelussa saadaan kuulla muusta rikoksesta (johon ei yksistään sallittaisi puhelinkuuntelua)  niin tätä oheistietoa ei  poliisi saisi käyttää hyväksi.   Profeetoilla on varmaan konsti, miten poliisien pää tyhjennetään tuosta oheistiedosta.

Aina on ollut ”vääriä profeettoja”, jotka omaa asemaansa pönkittääkseen kertovat mitä ihmeellisimpiä asioita.  Uskokoon ken haluaa.  Tässä pätee sama sääntö kuin kaupankäynnissä; ei se hullu ole joka pyytää vaan se joka maksaa.   Olisi toivottavaa että eduskuntaan valitsemamme edustajat tunnistaisivat huonot neuvot ja käyttäisivät omaa järkeään lainlaadinnassa.