Hyökkäysliitto Nato on uhka Venäjälle
Otsikon väite on hyvin tuttu. Nato laajenee Venäjän rajoille. Laajeneeko puolustusliitto? Kun puhutaan ”laajenemisesta” tarkoitetaan jäsenmäärän kasvua.
Laajeneminen antaa väärän kuvan. Kuvitellaan että Nato olisi eräänlainen liittovaltio, jolla on määräysvalta jäsenvaltioihinsa. Kukaan ei kuvittele, että YK olisi sellainen. Miksi tätä väärää kuvaa levitetään?
Miksi Naton jäsenmäärä on kasvanut? Siihenkin on olemassa painavat syyt. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen entiset itäblokin maat kiirehtivät liittymään Natoon. Näin tapahtui koska ne halusivat turvata itsenäisyytensä ja koskemattomuutensa. Oliko se väärin? Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, ettei ollut. Venäjä ei ole kunnioittanut rajanaapureidensa suvereniteettia
Jos tulkitaan että puolustusliitto olisi provokaatio Venäjää kohtaan, on mielestäni loukkaus. Se sisältää epäilyn Venäjän vihamielisistä aikeista.
Suomalaiset poliitikot haluavat esiintyä Venäjän politiikan asiantuntijoina. Halutaan ymmärtää ja selittää Venäjän politiikkaa parhain päin. Venäjän valtava panostus armeijaansa selitetään juuri ”Naton laajentumisella”. Natossa suunnitellaan hyökkäystä Venäjälle. Tämä edellyttää, että Nato saa käyttöönsä Suomen alueen, joka toimii sillanpääasemana hyökkäykselle. Pietari ja Kuolan ydintukikohdat halutaan suojata ja siksi Venäjälle on elämän ja kuoleman kysymys pitää Suomi Naton ulkopuolella. Suomen Venäjän politiikan ymmärtäjät selittävät että Venäjällä on ”oikeus” puuttua jopa sotilaallisesti asiaan, jos Suomi päättäisi liittyä Natoon. Tehty valtiosopimus Suomen kanssa taikka kansainvälinen oikeus saavat väistyä sillä Suomen Natojäsenyys on merkittävä uhka Venäjän turvallisuudelle (ainakin jos uskomme Kremlin käsitystä).
Venäjän johto tarvitsee ulkoista uhkaa ja siihen Nato sopii hyvin: ”Venäjä on vihamielisten maiden piirittämä ja Pietari on ahdettu Suomenlahden pohjukkaan”.
Pikainen vilkaisu karttaan osoittaa, että vain muro-osa Venäjän rajanaapureista kuuluvat Natoon, eli Viro, Latvia ja Liettua. Natoon kuulumattomia piirittäjiä ovat Suomi, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidzan, Kazakstan, Mongolia ja Kiina.
Lopuksi pieni ajatusleikki: Jos Nato onnistuisi miehittämään Venäjän, miten hallinto järjestettäisiin ja miten alue ja luonnonvarat jaettaisiin 29 Naton jäsenmaan kesken oikeudenmukaisesti? Miten venäjän kansa pidettäisiin kurissa ja alamaisina? Tässä muutama ongelma onnistuneen valtauksen jälkeen. Ehkä Nato on sisällyttänyt hyökkäyssuunnitelmaansa myös nämä asiat:)
PS. Ehkä tarkkaavainen lukija huomasi, ettei tässä kirjoituksessa ”natoteta” joten siitä on turha mainita kommenteissa. En myöskään haluaisi lukea ”whataboutismia” siitä mihin USA on hyökännyt. Pysytään siis asiassa, onko Nato todellinen uhka Venäjälle.
Nato pitäisi saada europpalaisten johtoon, europpa ei ole sotaisa ellei nyt Suomen muun europan sotilaiden osallistaumista Afganistanin miehitykseen lasketa.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä alkoi revansistisen politiikkansa joskus v 2005 tienoilla – tavoitteenaan suurvalta-aseman ja sen tuomien vapauksien ja etujen uudelleen saavuttaminen.
Sinällään jo revansismi itsessään vaatii/tuottaa vastakkainasettelua. Öljyn hinnan romahdus ja sen aiheuttama talouskriisi ja kansalaisten ostovoiman hupeneminen on vain lisännyt tarvetta ulkoisen uhan liioitteluun; nyt siis valtiojohdon olemassaolon oikeuttamiseksi. Eli uhkakuvien haulle on kaksi eri lähtökohtaa.
Venäjä ei selvästikään pelkää ulkomaita – heikkoa Eurooppaa se jopa halveksii. Mutta Venäjän johto pelkää liberaalidemokratian etenemistä itäiseen Eurooppaan ja sitä kautta oman tulevaisuutensa puolesta. Kyllä Ukrainassa ja Valko-Venäjällä nähdään miten paljon paremmin Eurooppaan suuntautuneet entiset itäblokin maat ovat pärjänneet. Demokraattinen ja menestyvä Ukraina/Valko-Venäjä antaisi vaarallisen esimerkin, mitä nykyjohto ei voi riskeerata.
Niinpä Nato ja EU ovat Venäjän johdolle uhka, koska Venäjän naapurissa sijaitseva EU-maa ei ole enää niin helposti Venäjän painostettavissa ja hyödynnettävissä. Naapurina oleva Nato-maa on taasen täysin Venäjän painostuksen saavuttamattomissa, sen suvereniteetti on erittäin korkea.
On huomionarvoista, että Venäjä ei ole sijoittanut mitenkään merkittäviä varuskuntia Nato-maiden rajoille. Ei ollenkaan sellaisia kyvykkyyksiä, mitä hyökkäyshimoisen Naton varalle luulisi tehtävän. Sen sijaan se on parin viime vuoden aikana perustanut uusia Valko-Venäjän, Ukrainan sekä Suomen rajoille.
Ilmoita asiaton viesti
”Venäjä ei ole sijoittanut mitenkään merkittäviä varuskuntia Nato-maiden rajoille”
”Sen sijaan se on parin viime vuoden aikana perustanut uusia Valko-Venäjän, Ukrainan sekä Suomen rajoille.”
Pitäisikö tästä tehdä se johtopäätös, että natottomat maat ovat Venäjälle ainoa oikea uhka?
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä painostaa vain natottomia maita ?
Toki se painostaa myös Viroa omatekoisella tekosyyllään (anteeksi toisto).
Ilmoita asiaton viesti
Toki Venäjä painostaa mutta painostus ei juuri vaikuta näiden maiden valintoihin.
Siinä on merkittävä ero kun vertaa Suomen ja Viron olotilaa ja sitä, miten näiden maiden poliitikot ottavat Venäjän näkökannat huomioon omassa päätöksenteossaan. Suvereniteetin tasossa on suuri ero.
Ilmoita asiaton viesti
Myös Puola ja Norja ovat Venäjän Nato-rajanaapurimaita. Liettualla ja Puolalla on yhteistä rajaa vain Kaliningradin kanssa, ei manner-Venäjän kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos korjauksesta, tietenkin entisellä Köningsbergilla on yhteinen raja Puolaan ja toki olisi pitänyt huomata myös Norjan 180 km raja Venäjän kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Myös Yhdysvallat on Venäjän rajanaapuri merirajan yli. Itse asiassa näille kuuluvat saaret ovat Beringin salmessa vain muutaman kilometrin etäisyydellä toisitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Esa, nyt alkavat Venäjän piirittäjät olla selvillä kilometrin tarkkuudella. En tosiaan kiinnittänyt huomiota itä- ja länsirajoihin kun yritin selvittää keitä sillä etelässä on. Menikö ne edes osapuilleen oikein? Nyt kiinnostaisi tietää mitä Venäjä näistä piirittäjistä oikein pelkää?
Ilmoita asiaton viesti
Vielä kun katsoo noita rajoja, mielestäni Venäjän kannattaisi huolehtia enemmän etelärajastaan kuin länsirajasta. Ainakin Kiina voisi olla kiinnostunut ”lebnsraumista”. Venäjällä on lähes tyhjää aluetta Kiinan pohjoispuolella. Kiinan väestötiheys on 140,6 asukasta/ km², Venäjän 8,3 asukasta / km² ja Kiinan pohjoispuolisissa osavaltioissa vielä vähemmän ja siellä on myös suurin osa Venäjän luonnonvaroista. Jotenkin tuntuu omituiselta, että meillä ja Venäjällä uhotaan Naton uhkaa Venäjälle. Jos Nato olisi hyökkäysliitto, Kiinan kannattaisi hakea jäsenyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys ”Onko Nato todellinen uhka Venäjälle?” näyttää olevan liian vaikea, etenkin kun toivoin, ettei siihen yhdistettäisi USA:n sotia.
Kiitokset Mika Riikoselle. Hänen kommenttinsa pysyi aiheessa ja sisälsi mielestäni hyviä näkökulmia.
Ilmoita asiaton viesti
Heh, kirjoitus näyttää vetäneen Nato-vastustajat sanattomaksi. Näinhän yleensä käy kun osoitetaan heidän pääperusteensa naurettavuus. Villikari yllätti monet itkuiikat housut nilkoissa.
Itsekin haluaisin tietää mihin Nato-sopimuksen artiklaan yllätyshyökkäys Venäjälle perustuu. Jos Nato päättäisi yllättäen hyökätä rauhallisesti käyttäytyvän YK:n jäsenvaltion kimppuun, mikä artikla määrää, että kaikkien Nato-maiden on pakko siihen suostua ja että hyökkäyspäätös tehdään määräenemmistöllä?
Ilmoita asiaton viesti
Jos tarkastellaan sitä, miksi EU on sotilaallisesta heikkoudestaan huolimatta Venäjälle niin suuri uhka, niin siinä on nähtävissä pari ulottuvuutta:
Venäjä ymmärtää sen, että se tarvitsee laajempaa resurssipohjaa suurvaltapyrkimyksilleen. Sitä varten se on perustanut Euraasian Unionin, johon se houkuttelee lähiulkomaitaan. EU on vaarallinen kilpailija Euraasian Unionille, koska EU on paljon vauraampi ja siksi vetovoimaisempi partneri. On huomattava, että Venäjän liittolaisuussuhteet ovat vuokrasuhteita. Liittolaisten lojaalisuus Venäjää kohtaan pitää vain niin kauan kuin Venäjä maksaa tavalla tai toisella siitä kompensaatiota.
Toinen Venäjää erityisesti närästävä asia EU:ssa on se, että Venäjä ei pääse vaikuttamaan Euroopan asioihin ja edistämään omia etujaan. EU:n byrokraatit pystyvät määrittelemään jopa pelisäännöt, joita Gaspromin täytyy Euroopassa noudattaa. Ja tämä ilman että Venäjällä olisi edes pääsyä vaikuttamaan näihin pelisääntöihin. Tämä aspekti EU:ssa kuulemma närästää jopa Putinin vastustajia!
Joten eipä ihme, että Venäjä pyrkii kahdenvälisiin neuvotteluihin ja EU:n hajoittamiseen.
Ilmoita asiaton viesti