Asiallinen Natokeskustelu, voiko sitä olla?

Varmaan moni lukija on huomannut miten keskustelua Suomen turvallisuuspolitiikasta käydään.  Liittoutumisen eduista ja haitoista ei tule selviä kannanottoja.  Edut ovat suurimmalta osaltaan määriteltävissä numeerisesti.  Tiedetään tarkkaan paljonko liittoutuminen lisää puolustuskykyämme.  Puhutaan, että saavuttaisimme ”uskottavan” puolustuksen vain liittoutumalla. Uskotaan kovasti turvatakuisiin ja länsimaiden solidaarisuuteen, vaikka siitä ei toistaiseksi ole mitään näyttöä, pelkästään puheita. 

Liittoutumisen haitoista ei ole esitetty mitään konkreettista.  Kaikki haitat perustuvat mielipiteisiin ja korkeintaan todennäköisyyksiin.  Pidetään todennäköisenä, että Venäjä estäisi liittoutumishankkeemme sotilaallisin manööverein.  Uskotaan, että liittoutuminen pilaa mahdollisuutemme Venäjän kauppaan.  Uskotaan, ettei Suomi liittoutuneena voisi enää toimia puolueettomana asiantuntijana, ”lääkärinä”,  idän ja lännen välillä.  Uskotaan, ettei puolustusliiton turvatakuilla ole mitään merkitystä.

Mielestäni ainoa konkreettinen haitta olisi (ja tämäkään ei ole todennäköinen), jos Venäjä reagoisi liittoutumispäätöksemme miehittämällä strategisia kohteita Suomesta.  Näitä voisivat olla esim.  Rovaniemi, Porkkala, Hanko ja Ahvenanmaa.    Muut esitetyt haitat ovat käytännössä olemattomia.   Suurimmat Venäjän kauppakumppanit ovat Natomaita.  Tuskin Niinistöllä on kovin suurta painoarvoa toimia minkäänlaisissa lääkärihommissa.   Jos tätä painoarvoa on jollakin eurooppalaisen maan johtajalla, niin sitä on varmaankin Saksan Merkelillä.

Olen sitä mieltä, että Natokeskustelussa on vastakkain tunne ja tieto.  Siksi siitä on kovin vaikeaa saada aikaan järkevää keskustelua.   Haluaisin aivan vilpittömästi kuulla tietoon perustuvat perustelut liittoutumattomuudelle, jos niitä on.  Se ei ole minkään sortin perustelu, että 52% Suomen kansasta ei halua liittyä puolustusliittoon.  

Jos paneudutaan vain ja ainoastaan liittoutumiseen, on varmaa, että ilman liittolaisia olemme omillamme monissa muissakin poliittisissa asioissa.  Suomea haluttiin kovasti YK;n turvallisuusneuvoston jäseneksi, mutta hävisimme äänestyksessä Luxemburgille, joka todennäköisesti keräsi Natomaiden äänet, ”puolueettomuus” oli todennäköisesti haitta.  Täysin todistamatta on myös se uskomus, että länsimaiden investoinneissa olisi merkitystä ns. ”maariskillä”.   Kuvitellaan, että Natomaat olisivat jollakin tavoin riskittömämpiä kohteita kuin liittoutumattomat Venäjän rajanaapurit, kuten Georgia tai Ukraina.

Tämäkään kirjoitus ei ole ”natotusta”.   Haluaisin nähdä nimenomaan perusteluita liittoutumattomuudelle. Jälleen korostan, että nyt puhuttaisiin Suomen turvallisuusratkaisusta eikä USA:n sodista.