Reviirin puolustaminen ei ole rasismia

 

Reviirin puolustaminen on eläimille hyvin yleistä.   Ihmisille reviireitä ovat koti, kylä, kaupunki, maakunta, kotimaa.  Kulttuuriperinne vaikuttaa siihen kuinka laaja reviiri on.  Vanha tarina kertoo suomalaisesta, joka huomasi joen yläjuoksulta tulevan lastuja ja lähti häätämään tunkeilijan pois.  Meitä pohjoisen asukkeja häiritsee liika läheisyys.  Sopiva etäisyys on kirjattu geeneihimme ja sen muuttuminen kestää usean sukupolven ajan.

Eri sosiaaliryhmät johtavat reviireihin.  Syntyy saman sosiaaliryhmän asuinalueita. Yhdysvalloissa on tavallista, että kerrostalon alakerrassa on vahtimestari ja sisäänpääsy vaatii luvan.   Myös koko asuinalue voi olla aidattu.   Ruotsissa maahanmuuttajat sijoitettiin samaan kaupunginosaan.  Syntyi gettoja, joissa oli suuri työttömyys ja rikollisuus.  

Suomessa yritetään välttää tätä virhettä mutta se johtaa väistämättä reviiriajettelun ja monikulttuurisuuden yhteentörmäykseen.

Maahanmuuttajissakin on suuria eroja.  Muistan hyvin kun Suomeen tuli Vietnamista ns. ”venepakolaisia”.  Monta perhettä sijoitettiin kotikaupunkiini Espooseen.  Nämä vietnamilaiset maahanmuuttajat eivät ole aiheuttaneet minkäänlaista ongelmaa eivätkä negatiivista suhtautumista, päinvastoin.  He ovat sijoittuneet tänne hyvin ilman massiivisia yhteiskunnan sopeuttamisohjelmia ja sosiaalitukia.  

MattiVillikari1
Sitoutumaton Espoo

Elämäntyöni olen tehnyt it-alalla pankeissa, maksujenvälitysjärjestelmien suunnittelijana. Eläkkeellä ehtinyt seilata kerran Suomen ympäri ja seitsemän kertaa purjeveneellä Atlantin yli. Harrastan myös torveilua, soitan kornettia kahdessa puhallinorkesterissa.

Kirjoitukseni ovat pelkästään omiani, kun kukaan minua viisaampi ei ole antanut lupaa kirjoittaa omiaan. Joskus esittämäni ajatukset ovat kummallisia, jopa omastakin mielestä. Joskus jopa vastoin yleistä mielipidettä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu