Ahvenanmaan demilitarisoinnin perusteet ovat vanhentuneet

Huomautus:  Poistan kommentit, jotka eivät noudata US-Puheenvuoron sääntöjä.

Aiheeseen liittyvää:

IS: ”Venäjä on jo Ahvenanmaalla”   https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005849831.html

Jussi Niinistö: ”Ei demilitarisointi ainakaan helpota Ahvenanmaan puolustamista”

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/249797-hs-jussi-niinisto-vihjaa-muutoks…

******

”Kylmän sodan asetelmien purkautuessa ja erityisesti Saksan yhdistymiseen tähtäävien neuvottelujen edetessä keväällä 1990 Suomen ulkoasiainministeriössä kiinnitettiin huomiota tarpeeseen arvioida Pariisin rauhansopimuksen 1947 ja yya-sopimuksen 1948 ajanmukaisuutta. Niihin oli sisällytetty toisen maailmansodan jälkitilanteeseen kuuluneita määräyksiä, jotka eivät vastanneet perustavasti muuttuneita olosuhteita.

Rauhansopimuksen sotilasartiklat olivat tarkoitetut ennen kaikkea estämään Saksaa aseistautumasta uudelleen käyttämällä apuna entisiä liittolaismaitaan. Lisäksi Iso-Britannia oli halunnut asevoimien rajoituksia Neuvostoliiton valtapiiriin lukemilleen maille, joihin kuului myös Suomi.

Suomi oli hankkinut jo kylmän sodan aikana rauhansopimuksen allekirjoittajamailta tulkintoja, jotka mahdollistivat muun muassa ilmatorjuntaohjusten hankkimisen. Nyt sotilasartikloista haluttiin päästä eroon kokonaan, koska ne leimasivat tarpeettomasti Suomea yhä toisen maailmansodan hävinneisiin valtioihin kuuluvaksi ja antoivat kuvan, että Suomi olisi vain rajoitetusti itsenäinen.

Rauhansopimukseen oli kirjoitettu näkyville ajatus, että puolustusvoimia koskevat rajoitukset olivat tilapäisiä ja poistettavissa YK:n jäseneksi liittymisen jälkeen turvallisuusneuvoston kanssa tehtävällä sopimuksella. Suomen valtiojohto ei kuitenkaan halunnut ryhtyä aikaa vieviin neuvotteluihin YK:n tai allekirjoittajamaiden kanssa vaan päätti, ilmoitettuaan asiasta Neuvostoliitolle ja Isolle-Britannialle, että sotilasartiklat olivat vanhentuneet. Päätöksen julkistamiseen tuli tilaisuus, kun Saksan yhdistymissopimus allekirjoitettiin syyskuussa 1990.

Hallituksen tiedonannossa 21.9.1990 todettiin:

 ”Sen jälkeen kun Saksa on yhdistynyt ja sen täysivaltaisuus palautettu, Suomen hallitus katsoo, että Pariisin rauhansopimuksen III osan Saksaa koskevat määräykset ovat menettäneet merkityksensä.

Rauhansopimuksen III osan muut Suomen täysivaltaisuutta rajoittavat määräykset eivät vastaa Suomen asemaa Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenenä ja osanottajavaltiona Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa. Sen vuoksi hallitus toteaa myös niiden menettäneen merkityksensä.

Poikkeuksen muodostavat atomiaseet, joiden hankkimisen rauhansopimuksen 17. artikla kieltää. Suomi on sitoutunut olemaan hankkimatta ydinaseita myös liittymällä vuonna 1969 ydinsulkusopimukseen.

Rauhansopimuksen III osan määräysten merkityksettömiksi toteaminen ei muuta Suomen harjoittaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perusteita.”

Pariisin rauhansopimusta 1947 ei siis hallituksen päätöksellä kumottu eikä myöskään juridisesti muutettu, vaan kyseessä oli poliittinen tulkinta sotilasartikloiden vanhentuneisuudesta, mikä käytännössä tarkoitti niiden mitätöimistä.

Lähteitä:  Mauno Koivisto, Historian tekijät. Kaksi kautta II (1995), s. 359-365; Unto Vesa (toim.), YYA. Aika ja sopimus (Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus, tutkimuksia 81, Tampere 1998); Pekka Visuri, Idän ja lännen välissä – puolustuspolitiikka presidentti Kekkosen kaudella (Fenix-kustannus, Espoo 2010), s. 22-23 ja 105-107.”

Yllä oleva teksti kopio sivulta

http://www.maailmanmuutos.fi/smm/2/smm2laat2131.htm

******

Suomi voisi myös omalla päätöksellään lopettaa Ahvenanmaan demilitarisoinnin. Kysymys olisi siis poliittinen tulkinta sotilasartikloiden vanhentuneisuudesta myös Pariisin rauhansopimuksen 5 artiklan osalta.   Aikaisempi, 1940 tehty sopimus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Ahvenanmaan saarista on vahvistettu rauhansopimuksen 5. artiklassa seuraavasti: ”Ahvenanmaan saaret jäävät demilitarisoiduiksi nykyisin vallitsevan tilanteen mukaisesti.”

Näin ollen voidaan katsoa että aikaisemmat sopimukset , jotka koskevat Ahvenanmaan demilitarisointia, on korvattu  Pariisin rauhansopimuksella, kun ne on siellä vahvistettu.  Jos Suomi tulkitsee Pariisin rauhansopimuksen myös tältä osin vanhentuneeksi, se olisi vastaava poliittinen tulkinta kuin Hallituksen tiedonannossa 21.9.1990.

Korostan, että tämä on pelkästään teoreettinen mahdollisuus, eli eräänlainen optio.  Se, miten käytännössä toimitaan, on täysin eri asia.

Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskevan sopimuksen (28.01. 1922)  7.artikla:

" Jos Ahvenanmaan saaria taikka niiden kautta Suomen mannermaata vastaan suunnattu äkillinen hyökkäys saattaisi vyöhykkeen puolueettomuuden vaaran, on Suomen ryhdyttävä vyöhykkeellä tarpeellisiin toimenpiteisiin hyökkääjän pysäyttämiseksi tai torjumiseksi, siksi kunnes Korkeat Sopimuksentekijät tämän sopimuksen määräysten mukaisesti saattavat puuttua asiaan puolueettomuuden arvossapitämiseksi. Suomen on heti ilmoitettava tämä neuvostolle."

Tässä puhutaan "äkillisestä hyökkäyksestä" ja ottaen huomioon nykyiset tekniikat, kysymys on muutamasta tunnista, korkeintaan parista päivästä.

Sopimuksen mukaan "on Suomen ryhdyttävä vyöhykkeellä tarpeellisiin toimenpiteisiin hyökkääjän pysäyttämiseksi tai torjumiseksi".

Ymmärtävätkö ahvenanmaalaiset, että Ahvenanmaalla asuvat  suomalaiset ovat myös vastuussa hyökkääjän torjumisesta? Tämä voi olla aika haasteellista ahvenanmaalaisille ilman koulutusta ja torjuntaan soveltuvaa kalustoa. 

Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden omaavat ovat kyllä velvolliset asevelvollisuuden suorittamisen sijasta palvelemaan vastaavasti luotsi- ja majakkalaitoksessa tai muussa siviilihallinnossa, mutta tällaista palvelumahdollisuutta ei ole toistaiseksi järjestetty. Asevelvollisuuden suorittamisesta eivät kuitenkaan ole vapaat ne henkilöt, jotka kaksitoista vuotta täytettyänsä ovat muualta Suomesta muuttaneet Ahvenanmaan maakuntaan, vaikkapa heillä olisikin Ahvenanmaan kotiseutuoikeus. Kotiseutuoikeuden omaava voi kuitenkin vapaaehtoisena suorittaa asevelvollisuutensa (ItsehallintoL 34 §).