Onnea ja menestystä puolustusministeri Mikko Savolalle

Mikko Savola tulee puolustusministeriksi erityisen vaativaan aikaan. Suomen Natojäsenyys ei ole edennyt toivotulla tavalla. Ukrainan sota edellyttää Suomelta sekä erikseen, että EU:n jäsenenä, toimia ja päätöksiä, millä vihollisuudet saataisiin päättymään mahdollisimman nopeasti.

En tiedä kuinka tarkkaan tätä US-Puheenvuoro-palstaa luetaan Puolustusministeriössä, mutta toivon, että luettaisiin. Täällä nimittäin kirjoitetaan paljon juuri ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä ajatuksia ja ehdotuksia. Natostakin on käyty mielipiteenvaihtoa sekä puolesta, että vastaan.

Natojäsenyydelle jäsenmaat ovat asettaneet yhdessä sovitut, selkeät kriteeri. Valtaosa jäsenmaista ovat sitä mieltä, että Suomi ja Ruotsi täyttävät jäsenyyden ehdot, vain kaksi jäsenmaata on eri mieltä. Kun puolustusministeri Savola tapaa näiden kahden maan puolustusministerit helmikuussa Naton puolustusministerikokouksessa, hän voisi kysyä mitkä ovat ne jäsenyyden ehdot, mitä Suomi ei ole täyttänyt.

Naton entinen apulaispääsihteeri Stefanie Babst tuo esiin mielenkiintoisen ehdotuksen:

”Naton ei tulisi odottaa Turkin ja Unkarin päätöstä Suomen ja Ruotsin hakemusten ratifioinnista. Babst toivoo, että jäsenyyden jo ratifioineet maat voisivat sopia yhteisesti, että viidennen artiklan mukaiset turvatakuut koskisivat Suomea ja Ruotsia, vaikka jäsenyysprosessi on kesken ”

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/seppolavonen/putinin-renkipojille-natossa-luu-kurkkuun/

Varmaankin tämä tulee esiin helmikuun kokouksessa. Ajatus ei ole uusi.  Aiemmin on puhuttu siitä, että jäsenyyden hakuprosessin aikana 5.artiklan turvatakuu olisi jo voimassa. Tämä parantaisi huomattavasti hakijoiden turvallisuutta ns. harmaana aikana.

Suomen politiikkaan on vaikuttanut ja vaikuttaa Venäjä aina tavalla tai toisella. Joskus enemmän joskus vähemmän.  Viime Matinpäivänä suhde naapurimaahamme muuttui ratkaisevasti. Presidenttimme kuvasi sitä niin, että ”naamiot on riisuttu”.

Mikä olisi se naamio mitä emme huomanneet tai vaikka tiesimme siitä, emme välittäneet.  Kun se naamio poistui, useimmat meistä tunnistivat sen.  Nyt ei enää tarvitse näytellä tuossa näytelmässä roolia, jota ohjattiin Kremlistä.  Ehkä sielläkin tiedettiin, että täälläkin käytettiin maskia.   Omituinen näytelmä.

Suomi ei ole enää liittoutumaton emmekä ole enää missään idän ja lännen välisellä ”vedenjakajalla”.

Vielä kerran, onnea ja menestystä Mikko Savolalle vaativaan tehtävään toivottaa Matti Villikari, eläkeläisukko Espoosta.