William Shakespearea mukaillen “There’s something rotten in the Federation of Russia”
EU:n ulkopoliittinen edustaja Joseph Borrelli kävi Moskovassa kuuntelemassa ulkoministeri Sergei Lavrovin ripitystä ”kuinka Venäjä ei enää pitä EU:ta luotettavana kumppanina”.
Venäjä-tuntija Mark Galeotti arvioi The Spectator-lehdessä että vierailu oli Kremlin voitto, ja kuvailee matkaa nöyryytykseksi EU:lle.
Myös European Council on Foreign Relations -ajatushautomon ohjelmajohtaja Nicu Popescu kirjoittaa, että Venäjä uskoo vain voimaa.
”Venäjän asenne muuttuisi vasta silloin, jos länsi pitäisi tiukasti kiinni kannoistaan eikä tekisi uusia liennytykseen tähtääviä avauksia muutaman vuoden välein.”
Tämä tarkoittaa esim. pakotteiden luoman paineen ylläpitämistä, Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeen hylkäämistä ja EU:n itäisten naapurimaden kanssa toteutettavan turvallisuusyhteistyön syventämistä.
Venäjä on varoittanut Natoa levittäytymästä rajoilleen kuvaa hyvin Venäjän asennetta läntisten rajanaapureittensa itsemääräämisoikeuteen. Voisi aivan yhtä hyvin kysyä miksi Nato ei varoita Venäjää levittäytymästä Naton ”rajoille”.
Joku ajatusvirhe on siinä, että Natolla olisi kova halu levittäytyä Venäjän rajalle esim. Suomen kohdalla ja kuitenkin täällä jotkut arvelevat, ettei Suomea edes hyväksyttäisi Natoon.
Olisiko siis oikein kirjoittaa “There’s something rotten in Finland – to be or not to be, that is the question”
> Joku ajatusvirhe on siinä, että Natolla olisi kova halu levittäytyä
> Venäjän rajalle esim. Suomen kohdalla ja kuitenkin täällä jotkut
> arvelevat, ettei Suomea edes hyväksyttäisi Natoon.
En ota kantaa siihen, onko NATOlla ”kova halu” laajentua nykyisessä maailmassa. Ehkä vastaus siihen löytyisi selaamalla NATO-kokousten pöytäkirjoja, mitä siellä linjataan tavoitteeksi: nykyisen status quon ylläpitäminen, vai uusien jäsenmaiden haaliminen (eli laajentuminen), ja jos näin olisi, niin miltä ilmansuunnalta.
Suomen hyväksyminen NATOon edellyttäisi yksimielistä päätöstä, jota puoltaa jokainen NATOn jäsenmaa. On mahdollista kuvitella ainakin kolme skenaariota, joissa tuollaisen päätöksen hyväksyminen epäonnistuisi.
Jos Venäjän armeija etenisi jossain Kuusamon nurkilla Suomen rajan yli, ottaakseen näennäisesti takaisin vähän jotain jota se on muka menettänyt joskus vääryydellä, syntyisi Itä-Ukrainan tyylinen konflikti, jolla voisi olla sama vaikutus Suomen jäsenhakemukselle kuin Ukrainan konfliktilla on ollut Ukrainan jäsenhakemukselle: Sen jäätyminen ja putoaminen pois NATOn asialistalta.
Toinen teoreettinen skenaario on, että Putin kutsuisi ystävänsä Erdoganin ilmaiselle lounaalle, ja kertoisi tälle miksi Turkin kannattaa äänestää Suomen NATO-jäsenyyttä vastaan.
Ja sitten se Unkari, joka on vastustanut NATOn lähentymistä ja yhteistyötä Ukrainan kanssa, johtuen sellaisesta poliittisesta kiistasta Ukrainan kanssa, jolla ei ole mitään tekemistä sotilaallisen puolustuksen kanssa. Jos Suomen hallitus ryppyilee Unkarille oikeusvaltioon liittyvissä asioissa kovin varomattomasti, se voikin olla Unkari joka antaa samalla mitalla takaisin jäädyttämällä Suomen NATO-lähentymisen etenemisen. Potut pottuina.
https://www.rferl.org/a/hungary-sets-condition-for-ukraine-participation-in-december-nato-metting/29609366.html
En pysty kertomaan, kuinka suuri tilastollinen todennäköisyys näiden vaihtoehtojen toteutumisella on. Teoreettinen mahdollisuus niissä on kuitenkin syytä havaita. Menestyminen politiikassa on mahdollista vain huomioimalla kaikki mahdolliset vastapuolen taktiikat jo etukäteen, ennen kuin tulee yllätetyksi housut kintuissa. NATO-jäsenyydestä haaveillessa pitäisi siis varautua nuoleskelemaan Unkarin oikeistolaisen johdon ahteria paljon kaunopuheisemmin kuin on tehty tähän asti, ja lisäksi pitäisi toivoa että Venäjä ei ryhdy mihinkään kabinettipeliin eikä sotilaalliseen häirintään Suomen jäsenhakemuksen torppaamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
”NATO-kokousten pöytäkirjoja, mitä siellä linjataan tavoitteeksi: nykyisen status quon ylläpitäminen, vai uusien jäsenmaiden haaliminen (eli laajentuminen), ja jos näin olisi, niin miltä ilmansuunnalta.”
******Tämä on kuin suoraan Venäjän sotilasdoktriinista*****
Uusien jäsenten haaliminen on hieman eri asia kuin jäsenhakemusten hyväksyminen.
Eipä tunnu oikein uskottavalta, että Natossa olisi tehty sellainen päätös, ettei uusia jäseniä oteta. Se pistäisi USA:n
suurlähettilään lausunnon omituiseen valoon: ”Suomi on aina tervetullut Naton jäseneksi”.
https://www.verkkouutiset.fi/suurlahettilas-suomi-on-aina-tervetullut-naton-jaseneksi/#7217496c
Teoriassa Turkki voisi tietenkin hakemuksemme torpedoida, mutta kuten sanoit, sielläkin varmaan pohditaan etukäteen seuraamuksia; kumman kelkassa kannattaa mennä Bidenin vai Putinin.
Ilmoita asiaton viesti
Sekä Turkki että Unkari ovat viime vuosina osoittaneet omaa tahtoa NATOn yleisen mielipiteen vastaisesti, ilman että kumpaakaan olisi saatu aisoihin. Turkkia USA on kyllä suostutellut tarmokkaasti, väläyttänyt sanktioiden mahdollisuutta ja perunut hävittäjien kaupat, mutta ei ole riittänyt kääntämään Erdoganin päätä venäläisen ilmatorjunnan asiassa. Suomen jäsenyyttä vastaan äänestäminen tuskin herättäisi edes yhtä tarmokasta reaktiota USA:lta, joten kyllä Erdogan on jo osoittanut olevansa kykenevä pitämään oman päänsä NATOssa. Unkaria ei ole kovin paljon ilmeisesti edes vaivauduttu hätistelemään Ukrainan asiassa, kun kaikille on selvää ettei Ukrainan NATO-jäsenyys etenisi muutenkaan, vaikka Unkari ei vastustaisi sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Eivätkö Turkki ja Kreikka sitten olekaan käsikassaroita? Jotain epäjohdonmukaisuutta tarinoissasi.
Ilmoita asiaton viesti
Unkari on vapaamatkustaja, ja Turkilla on jo toinen jalka ulkona NATOsta, on vain ajan kysymys milloin toinenkin jalka.
Ilmoita asiaton viesti
Eli puheet käsikassaroista ovat perusteettomia ellei päätöstä kassaruudesta tee jäsenvaltio itse. Tämä myytti on siis murrettu, entäs ne sinkkiarkut, onko se myytti vielä voimassa?
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä mistä löydät näitä, kassara ei kuulu minun sanavarastooni, enkä myöskään ole kertaakaan elämässäni käyttänyt sanaa sinkkiarkku, tämä oli nyt ensimmäinen kerta tässä vastauksessani.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin moniin natovastaisiin argumentteihin kuulu että Nato on USA:n käsikassara tai että ympäri maailmaa käytävistä USA/Naton sodista palataan sinkkiarkuissa.
Jos et ole huomannut, niin katso vaikka
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/veijo-jarvinen/loysin-kirjan-51-hyvaa-syyta-sanoa-natolle-kiitos-ei-kommentoin-kaikki-ja-tyrmaan-lahes-kaikki/
kohdat 3 ja 5.osa
Ilmoita asiaton viesti
Olen vastaillut viime aikoina ainakin kolmen blogistin NATO-argumentteihin aika laajoillakin vastineilla, mutta en ole yhdessäkään vastineessani maininnut sitä riskiä, että suomalaisia joutuisi kuolemaan NATOn sodissa kaukana muilla mailla. Se teoreettinen riski on olemassa, ja kai sanoisin jotain siitä jos minut ohjattaisiin aivan erityisesti keskustelemaan siitä, mutta isossa kuvassa en näe sitä keskeisenä argumenttina NATO-keskustelussa, kun Suomi riskeeraa muutamien sotilaidensa hengen joka tapauksessa erilaisissa rauhanturva-operaatioissa jo tälläkin hetkellä.
Yksittäisillä NATO-mailla näyttää olevan liikkumavaraa ainakin sen verran kuin Unkari ja Turkki osoittavat ”esimerkeillään”, mutta isossa kuvassa NATO on USA:n armon varassa (ja sen lauluja laulat, kenen ohjukset suojaavat henkeäsi) siinä määrin, että se on motivoinut Emmanuel Macronia lobbaamaan julkisesti Euroopan ja USA:n välisen napanuoran katkaisemista sotilaallisen puolustuskyvyn asioissa.
Ilmoita asiaton viesti
Galeotti kirjoitti tekstinsä ennen Borrellin viimeisintä -Venäjää suorasukaisesti harjaavaa- ulostuloa.
Amerikkalaiset ovat jo tottuneet siihen, että jokaikinen virallinen tapaaminen alkaa venäläisosapuolen pitkällä luennolla USA:n virheistä ja sisäisistä ongelmista. Niinpä he sulkevat korvansa tuolta alkuliturgialta ja siirtyvät sitten asiaan. Eurooppalaiset vielä menevät samaan vanhaan juoneen, jonka mukaan Venäjä on ärtynyt ja että on Euroopan tehtävä lepytellä sitä. Kyse on Venäjän pitkäaikaisesta neuvottelutaktiikasta, joka on hämmästyttävän kauan tuottanut sille mieluisaa tulosta.
Eurooppa on nyt menneen vuoden aikana tehnyt merkittävää asennemuutosta suhteessaan Venäjään. Vihdoinkin unelmointi Venäjästä sellaisena kuin sen haluaisimme olevan on korvautumassa realistisella näkymällä Venäjästä sellaisena kuin se on.
Borrellin viimeisimmät kommentit peilaavat hyvin tuota käynnissä olevaa ajatusmallin muuttumista. Venäjä on selvästi heikentymässä – Lännen on aika käyttää sitä hyväksi.
Ilmoita asiaton viesti
NATOn jäseniksi haluavia on jonoksi asti – sillä imperialistinen roistovaltio Venäjä on hyvin suuri sotilaallinen uhka.
Venäjän kumppaniksi sen sijaan ei jostakin syystä ole jonoa.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin tuntuu aika kummalliselta suomalaisten suhtautuminen Venäjään. Hyvin usein tälläkin palstalla näkee toteamuksen, että ystävät on pidettävä lähellä ja viholliset kaukana. Myös ajatus siitä, että meidän tulee pitää ystävälliset ja luottamukselliset suhteet itäiseen naapuriin.
Hetkinen, tarkoitetaanko siis sitä, että Suomi tukee toimittajien ampumista sekä entisten KGB/FSB agenttien
sekä oppositiojohtajien myrkyttämistä, puhumattakaan entisten alueiden (Krim) aneksointia.
Ok, nehän ovat Venäjän sisäsäisiä asioita, joihin meidän ei pidä puuttua. Tiedetäänkö täällä meillä, että Suomikin on Venäjän entistä aluetta?
Joo, mitäs noista, meidän pitää ylläpitää ystävällisiä suhteita (mikä tarkoittaa, että on pidettävä suu supussa). (tarkennan vielä että tähän on piilotettu ironiaa ja sarkasmia, mutta jokainen saa sen itse keksiä missä kohdassa)
Ilmoita asiaton viesti