Oliko kuitenkin ulkopolitiikka tärkein syy medialle?

Olen kirjoitanut aiemmin kaksi blogia tähän mediaan median puuttumisesta Keskustan puoluejohtajan valintaan (”Annetaanko median valita puheenjohtaja?” 17.7.20 ja ”Miksi media ajaa Saarikkoa puheenjohtajaksi?” 4.9.20). Keskustalaisiin kohdistettu manipulointi on ollut taitavaa ja hirmuista. Vanhempi kirjoituksista oli sivuillani FaceBookissa 15.7.20, ja tuon jutun keskustelussa Ville Hämäläinen kommentoi ja valisti, että kyseessä on Keskustan itä-länsi-ottelu. Saarikko on länsimielinen, Kulmuni toiminut Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtajana.

En ole huomannut, että ulkopolitiikka olisi ollut erityisemmin esillä Keskustan sisäisessä keskustelussa, ei ainakaan julkisuudessa, mutta mediallehan se onkin todennäköisesti ollut ratkaiseva syy aktiivisuuteen ja puolueellisuuteen. Lopullisesti aloin uskoa ulkopolitiikan ja russofobian pääsyyksi siinä vaiheessa, kun Ylen TV:n pääuutisissa uutisankkuri kovin voimakkaasti painotti, että kyseessä on puhtaasti henkilövaali. Asioista ei ole kysymys.

Ettäkö media olisi voimallisesti aktivoitunut ajamaan tiettyä äitiyslomalla ollutta henkilöä vain tämän hymyn perusteella? Ei todellakaan ole uskottavaa. Uskottava sen sijaan on, että meillä on valevaltamedia.

Keskustan kokouksessa media sitten osoitti valtansa ja ihminen pienuutensa. Median valtaa ei ole osattu ottaa huomioon perustuslaeissakaan. Aikoinaan ei ollut tietoa, millaiseksi tiedotusvälineiden valta ja tekniikka voisivat kehittyä. Ranskan vallankumouksen lentolehtisten jälkeen on uskottu, että media on aina pienen ihmisen puolella.

Vaan asetelma on kääntynyt. Media on bisnestä ja vahtii, että sopivat tahot käyttävät julkista valtaa. Annika Saarikko oli osoittanut medialle joustoa ollessaan Sipilän äärioikeistolaisen hallituksen sote-ministeri. Tästä olen kirjoittanut aikaisemmin.

Media tukee sotaelinkeinoa ja Natoa. Hyvin on kelvannut isäntämaasopimuskin, kritiikki vaiennettu. Sopimus voidaan nähdä lupauksena tukea Naton sotaa. Saatamme päästä sotimaan sotaelinkeinon ja Israelin valtion puolesta.

Kysymys on todellakin myös Lähi-Idästä, missä Venäjä tukee Israelin vihollisia. Monet vihollisista on pommitettu sorakasoiksi, toisiin pystytetty myötämielinen diktatuuri, mutta Syyria on Venäjän tuella pystyssä. Niinpä Israelin ja Naton (sotaelinkeinon) näkökulmista Venäjän heikentäminen ja sitominen pitkään sotaan pohjoisessa olisi onnenpotku, mitä kannattaa edistää.

Suomessa pyrkimys Venäjän heikentämiseen ja kai sodan valmistelu on langennut hyvään maaperään, sillä maata hallitsee russofobiaan sairastunut valtamedia. Keskustan puheenjohtajaksi lipsahti kuitenkin viime vuonna henkilö, johon foobikot ja natottajat eivät voineet luottaa. Katri Kulmuni oli ollut 3½ vuotta Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja. Hän oli opiskellut Pietarissa ja puhui venäjää. Vaikka Kulmuni ei ottanut kantaa juuri mihinkään, niin luottamusta ei syntynyt. Hän olisi voinut jossain vaiheessa kyseenalaistaa provokaatiot Venäjää vastaan, olisi voinut vaatia turmiollisista pakotteista eroon, jopa eroon eurosta. Ja hartioidensa vahvistuttua olisi voinut ottaa tarkasteluun Naton kanssa tehdyt sopimukset ja Venäjää vastaan suunnatun hybridikeskuksen Helsingissä.

Uusi puheenjohtaja Annika Saarikko sitä vastoin on nyt ikuisessa kiitollisuudenvelassa medialle. Testattu joustavuus oikealle ja ulkopolitiikka olivat siis mielestäni Medialle syitä tukea Saarikkoa.

Mauri Nygård

Oli Kansalaispuolueessa ja sen kaappauksen jälkeen Seitsemän tähden liikkeessä. Myös Itsenäisyyspuolueen jäsen. Ent. kunnanjohtaja, maakuntaliiton johtaja, tutkija, ym, fil.lis.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu