Sota tulossa, Voisiko Väyrynen pelastaa?

Sota tulossa, voisiko Väyrynen pelastaa?

Oikeastaan otsikko on väärä. Eihän sodasta eroon jääminen suinkaan tarkoita hyvää asiaa kaikille, ei ainakaan sotaelinkeinolle. Sehän tarvitsee jännitteitä, kriisejä ja sotia. Maailman blokkiutuminen on jo sinänsä hyvä asia. Molemmin puolin rajaa varustaudutaan, ja tavara ja palvelukset käyvät kaupaksi jo ennen ja ilmankin aseellisia taisteluja.

Toimittaja Hannu Taanilan jo kauan sitten lanseeraaman lausahduksen mukaan Nato on sotateollisuuden menekinedistämisorganisaatio. Varmaan Taanilakin tarkoitti tässä teollisuudella kaikkia elinkeinoaloja, sillä nykyaikainen sotahan pyyhkäisee läpi koko yhteiskunnan. Se koskee taloutta ja myös psykologiaa, sosiologiaa, uskontoja ja ennen kaikkea tiedotusta, manipulointia eli aivopesua, mihin sodan osapuolilla onkin nyt maailmanhistorian parhaat välineet. Ja sensuuria. Tällä hetkellä Suomessa vallitsee sotasensuuri, mikä oikeastaan onkin tiukempi kuin Venäjällä, sillä meillä todellisella oppositiolla ei ole yhtään merkittävää lehteä tai televisiokanavaa. Sensuurin alaisella Venäjällähän niitä kuitenkin joitakin on, mutta väki katselee mieluummin valtion kanavia. Sodan moniulotteisuudesta kertoo, että Suomessakin puhutaan myös hybridisodasta ja proxy-sodasta, joissa valtiomme on osapuolena.

Liityttyään Naton jäseneksi Suomi on jo edistänyt sotaelinkeinon asiaa hurjilla summilla uuteen kalustoon ja Ukrainalle annettavaan tukeen. On tilattu isoja laivoja, joilla ei omilla vesillämme ole tositilanteessa juurikaan muuta käyttöä kuin olla helppoina maalitauluina. Nato löytänee niille aikanaan käyttöä jossain muualla. Nimihän ei näytä rajoittavan Pohjois-Atlantin liiton toimialuetta. Lisäksi Suomessa raskaitten aseitten ammustuotanto on päätetty kaksinkertaistaa. Itärajalle rakennetaan esteaitaa. Jo ennakkoon päätimme hankkia kalliita amerikkalaisia lentokoneita, joista voi ampua maamaaleihin kauas Venäjän puolelle. Sotaharjoitusten määrä on kasvanut suuresti. Valtakunnan infrastruktuuria valmistellaan sotatilaa paremmin kestäväksi. Se tarkoittaa muun muassa maakaapeleita.

Olimme jo mukana Naton vetämässä sodassa Afganistanissa, missä sodan hävisimme, mutta ei siitä suurta porua syntynyt, sillä sotaelinkeinon kannaltahan kaksikymmentä vuotta jatkunut sota oli oikein onnistunut projekti.

Heti kun Afganistanin projekti loppui alkoi uusi ja merkittävämpi sota, nyt Venäjää vastaan. Siihen Suomi osallistuu proxy-sodalla käyttäen sotilainaan pääasiassa ukrainalaisia.

Valtiomme panostus Ukrainaan on jo yli 1,5 miljardia euroa. Kaikkinensa länsivallat lienevät käyttäneen sotaan ja sitä tukevaan toimintaan lähemmäs sata miljardia. Jos vetäisemme hatusta, että Ukrainan panostus on luokkaa 50 miljardia, niin saamme tulokseksi, että osuutemme sotaan on noin yksi prosentti. Sillä summalla lienemme saaneet hengiltä noin tuhat venäläistä ja haavoittuneita kolminkertaisen määrän. Jos uskomme Ukrainan ilmoittamaa lukua runsaasta 300 000 kuolleesta venäläisestä, niin voimmekin iloita kolmesta tuhannesta kaatuneesta ja noin kymmenestä tuhannesta haavoittuneesta. Eli ei ponnistelumme ole hukkaan mennyt. Nykyisen eduskunnan puheenjohtajan tykin ammukseen kirjoittamat terveiset ovat varmaan menneet perille.

Yhdysvaltain presidentti Dwight D Eisenhower, maailmansodan sankari, varoitti eropuheessaan 1961 maailmaa ja maataan sotateollisen kompleksin potentiaalisesta vaikutusvallasta. Tähän ikään kuin jatkeeksi Journalistiliiton pitkäaikainen puheenjohtaja luonnehti keskustelussamme 1986 Suomen yhteiskunnan keskittyneisyyttä niin suureksi, että maan voi valloittaa puolella hävittäjälentokoneen hinnasta. Miksipä sotaelinkeino olisi sitten jättänyt tuon mahdollisuuden käyttämättä? Kuten kuvailin, niin viime vuosina sotaelinkeino on saanut monin verroin tuon summan takaisin ja laajan poliittisen yksimielisyyden vallitessa. Kaikki eduskuntapuolueet olivat Nato-jäsenyyden takana, eikä taloudellisilla menetyksillä ole idänpolitiikassa ollut mitään merkitystä.

Toinen puoli asiassa on, että maassamme on valtamedian toimesta suosittu väliin avointa, väliin piiloteltua russofobiaa jo toista sataa vuotta, joten ei mielipiteiden kääntämiseen Naton ja militarismin kannalle suurta määrää dollareita ole tarvittu, jos ollenkaan. Palkita voi monella tapaa, ja median peli rasistisen poliittisen johdon myötävaikutuksella on ollut ratkaisevaa. Tekosyyksi myös äänestäjille on otettu Venäjän hyökkäys talvella 2022.

Venäjä otettiin voimakkaan propagandasodan kohteeksi jo 2008, jolloin Georgia iski ossetteja ja pääasiassa venäläisiä rauhanturvaajia vastaan. Kun Venäjä tuli vuoriston takaa ja ajoi georgialaiset pakosalle, niin lännessä käännettiin, että Venäjä hyökkäsi. Suomessa Alexander Stubb oikein kunnostautui välittömällä reaktiollaan ja 080808 hokemallaan.

EU:n pakotesota aloitettiin 2014, jolloin Ukrainassa oli USA:n ohjailema väkivaltainen vallankumous. Uusi valta alkoi välittömästi sortaa maan venäjänkielisiä, jotka varmaan odotetusti nousivatkin vastarintaan, mutta maassa vaikutti jo olleen valmiina yksityisarmeijoita, jotka ajoivat kapinoitsijat ahtaalle. Sitten Venäjä ryhtyi tukemaan venäjänkielisiä ja liitti Krimin itseensä.

Ukrainaan solmittiin toinen Minskin sopimus 2015, minkä mukaan maa ei liittyisi Natoon ja venäjänkielisille annettaisiin autonomia. Sen aikaiset Saksan ja Ranskan johtajat ovat kertoneet vuoden 2022 lopulla, että Lännellä ei ollut tarkoituskaan panna sopimusta täytäntöön. Pelattiin vain aikaa Ukrainan varustamiseen sotilaallisesti. Kahdeksan vuoden kuluttua Venäjä alkoi kysellä, mitä lännessä aiotaan, ja kun vastaus oli kylmä, niin Venäjä lähti vähillä resursseilla säikäytyssotaan kaatamaan Ukrainan hallintoa. Kun se ei onnistunut, niin lopulta on juututtu asemasotaan, mihin Länsi suuressa määrin osallistuu. Uskon edelleen mahdolliseen rauhaan Minskin sopimuksen pohjalta, mutta se ei käy Lännelle, Israel mukaan lukien, eikä Ukrainalle. Venäjähän on Israelin vihollisten tukija ja nyt se on sidottu pitkään sotaan kaukana Lähi-Idästä.

Ennen Venäjän hyökkäystä helmikuussa 2022 sattui muutama erikoinen tapaus, ensin Suomessa, sitten Ranskassa ja Saksassa.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Mika Niikko twiittasi helmikuun alussa 2022, että Macronin tai jonkun pitäisi kertoa, ettei Ukrainaa oteta Naton jäseneksi. Näin vältettäisiin sota. Rauhasta puhuminen oli kuitenkin aivan väärin, vastoin Suomen politiikkaa. Nousi melkoinen häly ja Niikko erosi saman tien.

Pian tuon jälkeen Ranskan presidentti Macron todella puhui, kuten Niikko oli toivonut. Mielipiteeseen yhtyi myös Saksan johtaja Scholz, mutta nämäkin suuret johtajat tekivät virheen. Heidät huudettiin alas ja hiljaisiksi niin Suomessa kuin koko läntisessä Euroopassa. Valta oli jossain muualla kuin poliittisilla johtajilla. Ja sitten on sodittu. Suomikin siis kannatti Venäjän hyökkäystä ja sotaa. Sehän tästä on johtopäätös. Media tosin pelkää, että USA:ssa Donald Trump voittaa ensi vuonna presidentinvaalit ja lopettaa hyvän sodan.

Eikö tämä viittaa vahvasti siihen, että Eisenhowerin ja Suomen Journalistiliiton puheenjohtajan pelko on käynyt toteen?

Kaikki Suomen presidentinvaalien ehdokkuutensa varmistaneet ovat nykyisen politiikan linjalla, jolloin pelätään suursotaa ja siihen valmistaudutaan. Siis sama kuka heistä valitaan. Ulkopolittisen instituutin johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak on kehottanut Suomen reserviläisiä olemaan hyvässä kunnossa vuonna 2025 ja presidenttimme on tähän yhtynyt. Hän kävi myös USA:ssa syyskuussa kertomassa, että sodan vaara on suuri ja jopa ydinsodan vaara. Iltalehden ja nettitv:n kommentaattori Emil Kastehelmi suomeksi sanottuna suosittelee läntistä koalitiota, mikä hyökkäisi suurista riskeistä huolimatta Venäjälle. Kastehelmen mukaan lievempi muoto suomalaistenkin saamiseksi kunnon sotaan olisi, että tämä väki miehittäisi Ukrainan sotalinjan rauhallisimmat osat, jolloin ukrainalaiset voisivat keskittää voimansa tehokkaammin.

Tässä tilanteessa ei edes keskustella rauhanomaisen tulevaisuuden mahdollisuudesta. Keskustelua syntyisi, mikäli Paavo Väyrynen saisi nyt kerätyksi ne 20 000 korttia ja pääsisi ehdokkaaksi. Tipalla taitaa olla. Postin kautta ehdokkuutta kannattava kortti voisi ehtiä vielä maanantaina 18.12.23 jätettynä. Osoitteena pitää silloin olla ”Suomen Linja, tunnus 5022625, 00003 Vastauslähetys”. Postimerkkiä ei tarvita.

Suursota näyttäisi siis julkisuuden mukaan olevan tulossa, mahdollisesti jo tällä vuosikymmenellä. Ehkä puolueettomuutta kannattava Väyrynen voisi meidät siltä pelastaa, sillä eivät viimeksikään kaikki maat Euroopassa sotaan osallistuneet. Suursodassa olisimme taistelutannerta ja Pietarin läheisyyden ja Nato-jäsenyyden vuoksi ensi iskun kohde.

Mauri Nygård
maantieteilijä

MauriNygard
Keskusta Kokkola

Ollut Itsenäisyyspuolueen jäsen. Ent. kunnanjohtaja, maakuntaliiton johtaja, tutkija, ym, fil.lis.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu