Suomi, Ukraina, EU ja NATO

Ministeri Tavion Ukrainaa koskeva päätös on poikinut monta kirjoitusta, joista useimmissa ei ole ymmärretty, mistä itse asiassa on kysymys. En myöskään puutu siihen, että ko. päätöksen tekemiseen Taviolla ei ollut toimivaltaa. Siitä on Olli-Pekka Salminen kirjoittanut.

Muttä tästä siis on kysymys:

Ukrainan parlamentissa (”Verkhovna Rada”) on kaksi lakialoitetta, numerot 9103 ja 5488, jotka ovat pysähtyneet (ääri)uskonnollisten ja (ääri)konservatiivisten ryhmien vastustukseen.

Molemmat lakiesitykset ovat lähtöisin Ukrainan halusta liittyä Euroopan Unioniin.

Numero 9103 koskee samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröintiä, 5488 sisältää muutoksia rikoslakiin ja ”anti-diskriminaatiota” koskevia säännöksiä.

Viimeksi mainitussa on kyse myös naisten syrjinnästä, tai luonnollisesti sen syrjinnän lopettamisesta.

Mainitsemani kaksi lakialoitetta ovat syntyneet keskusteluista EU:n kanssa ja ovat edellytyksenä liittymiselle, monien muiden EU:n vaatimien muutosten joukossa.

NATO:

”Study on NATO Enlargement03 Sep. 1995|Last updated: 05 Nov. 2008 02:19”

https://www.nato.int/cps/en/natohq/official_texts_24733.htm

”Aspiring members are also expected to meet certain political, military and economic criteria. These are set out in the 1995 Study on Enlargement and include requirements such as a functioning democratic system, fair treatment of minority populations and a willingness to make a military contribution to NATO operations.”

https://commonslibrary.parliament.uk/research-briefings/cbp-9813/

Liittymisen yhtenä ehtona on siis ”vähemmistöjen reilu kohtelu”.

Se, että Suomi ei Tavion päätöksellä osallistu ko. hankkeeseen, ei tietenkään estä noiden edellä mainittujen liittymisedellytysten toteutumista.

Kokonaisuus on huomattasti laajempi kuin näytetään ymmärretyn.