Kun on liikaa rahaa

Kauppalehti kertoi 19.10, että Suomen ruotsinkieliset korkeakoulut ovat lisäämässä ruotsalaisten määrää korkeakouluissa. Hanken aikoo ottaa ensi vuonna 15 opiskelijaa Ruotsista sikäläisen pääsykokeen perusteella.  Vastaavasti suomalaisten opiskelupaikat vähenevät.  Uutinen on mielenkiintoinen etenkin siksi, että koulutusväki on viime aikoina pitänyt kovaa ääntä koulutuksen leikkauksista. Uutinen kuitenkin kertoo, että ainakin korkeakouluilla on liikaa rahaa, kun ne kykenevät kouluttamaan ilmaiseksi naapurimaiden asukkaita. Syy ei ole tietenkään pelkästään korkeakouluissa; korkeakoulujen valtionosuudet kasvavat ulkomaalaisten opiskelijoiden osuuden mukaan. Oikeastaan korkeakoulujen kannattaisi hätistää Suomen kansalaiset kokonaan pois ja ottaa tilalle vain ulkomaalaisia, jotta rahantulot maksimoituisivat.

Hankenin ja Åbo Akademin tapauksessa kyse ei liene niinkään valtionosuuksista, vaan kielipolitiikasta; pakkoruotsi pitää säilyttää maksoi, mitä maksoi.  Taas kerran voi sanoa, että jos kielipolitiikka on kaikki kaikessa ja koululaitoksella on varaa käyttää satoja miljoonia ruotsin kielen opetukseen, ei rahasta todellakaan ole pula ja siksi turha valittaa leikkauksista.

Muutenkin voi kysyä, onko koululaitos todellakin tehnyt kaikkensa kustannusten supistamiseksi. Ainakin korkeakouluissa on pakko ihmetellä, miten vähän kiinnitetään huomiota henkilökunnan työpanokseen ja koulutuksen laatuun. Päällimmäisin huoli koskee kontaktiopetuksen vähenemistä. Vielä 15 vuotta sitten henkilökunnalla oli selvät minimimäärät opetusvelvollisuuden suhteen (esim. professoreilla 140 tuntia vuodessa). Nyt ei ole mitään, ja keskimääräiset tuntimäärät ovat vain ehkä puolet edellä mainitusta. Sivumennen sanottuna kukaan ei tiedä, paljonko kontaktiopetusta on korkeakouluissa (mielenkiintoinen tuotantoprosessi, muuten). Kiintiöiden poistamista perusteltiin aikanaan ”opetuksen monimuotoisuuden lisäämisellä”, mikä oli tietenkin vain verbaalinen sumuverho työmäärän vähentämiselle (sinänsä loistavaa lobbaritoimintaa; onneksi olkoon professoriliitto).

Kontaktiopetuksen supistuminen on tunnettu tosiasia, mutta kovin vähän siihen on kiinnitetty huomiota, osin siksi, että kukaan ei tiedä, missä mennään. Opettajat eivät tietenkään itse ota asiaa esille, mutta yhtä vähän opiskelijat pitävät siitä ääntä. Osin sen ymmärtää. Ainakin maisteriopintojen vaiheessa yli puolet opiskelijoista on töissä. Ensimmäiselle luonnolle tulee 100 ja toisella 20. Luennot ja seminaarit häiritsevät (palkka)työn tekoa jopa niin, että opiskelijoilla ei ole aikaa tulla tentteihin (sitä varten onkin kehitetty tenttiakvaario, jossa voi käydä aina luppoaikana pelaamassa tenttilottoa, eli kokeilemassa tärppien pitävyyttä).

On selvää, että tällainen sivutoiminen opiskelu on äärimmäisen tehotonta ja tuottaa huonolaatuisia tutkintoja. Laadusta ei tietenkään kukaan valita; opetus on ilmaista, ja ilmaiseksi ei tunnetusti saa mitään hyvää.

Eri asia tietenkin olisi, jos meillä olisi edes nimelliset lukukausimaksut, jolloin olisi pakko pohtia, olenko seurat kolme vuotta Prisman kassalla vain luennoilla. Pakko olisi myös vaatia luennoilta jotain laatua; sellaista, jota tarvitaan työelämässä. Jos joku haluaa käyttää kymppitonnin tai kaksi esimerkiksi sukupuolen tutkimuksen opetuksen seuraamiseen, niin mitä siitä – be my guest.

Minusta englantilais-australialainen järjestelmä, jossa on lukukausimaksut, jotka kuitenkin maksetaan vain jos (nimenomaan vain JOS) opintojen jälkeiset tulot ylittävät kohtuullisen minimitason, hoitaisi monta nykyistä vääristymää korkeakouluissa. Jos haluaisi opiskella 20 vuotta eri oppiaineita ja tutkintoja, niin siitä vaan. Jos joku korkeakoulu haluaa ottaa vain ulkomaalaisia opiskelijoita, niin taas kerran, be my guest! Se että korkeakouluun haluava sitoutuu maksamaan opinnoistaan, on monta kertaa parempi indikaatio motivoituneisuudesta, kuin jossain ylioppilas- tai pääsykokeessa osoitettu hetken nokkeluus.

Mutta tiedän että lukukausimaksuista on mahdoton puhua Suomessa. Alkaa heti parku köyhistä ja rikkaista, vaikka maksuton korkeakoulutus on itse asiassa massiivinen tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Ja miksi laittaa maksuja, kun rahaa saa ”seinästä”. Ja eihän markkinamekanismi sovi koulutukseen, se on ”paha”. Sosialismi on paras järjestelmä kaikissa muissa toimissa kuin autokaupassa! Taas kerran eduskunnasta löytyy kahdeksan täsmälleen samalla tavalla ajattelevaa puoluetta”. Mutta joskus järjestelmää on pakko muuttaa. Tosin voi olla, että muutokseen taivutaan vasta, kun valtaosa korkeakoulutetuista muuttaa ulkomaille ja jättää korkeakoulutuksen kustantamisen kouluja käymättömien piikkiin.  Tai viimeistään se tapahtuu, kun kaikkialla muualla on lukukausimaksut. Kun on pakko, niin sitten on pakko. Näin toimii suomalainen päätöksenteko.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomalaiskorkeakoulut-lahtevat-jahtaamaan-ruotsalaisopiskelijoita—hanken-ottaa-kayttoon-ruotsalaiskiintion/uL7NzjDG

Lisää lukukausimaksuista: https://journal.fi/tt/article/view/4418/4156

 

 

0
meeviren
Sitoutumaton Riihimäki

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu