Corbyn

Yleensä vaaleissa puolueet yrittävät pakkautua keskustaan uskoessaan siihen, että äänestäjien jakauma esimerkiksi perinteisellä oikeisto-vasemmisto-akselilla on yksihuippuinen. Tällöin olennaista on päästä niin lähelle mediaaniäänestäjää kuin mahdollista ja määritelmän mukaan tehdä pesäeroa ääripäihin, siinä määrin kuin se on mahdollista. Kukaan ei tunnistaudu ”rikkaiden” tai ”ryysyläisköyhällistön” puolueeksi.

Englannin vaaleissa tämä asetelma tuntuu kummasti järkkyneen: Jeremy Corbynin johtama työväenpuolue on ennen vaaleja mennyt ”vasemmalle” ehkä enemmän kuin mikään työväenpuolue Englannissa. Ehkä lähin vertauskohta löytyy Michael Footin johtaman työväenpuolueen vaalikampanjasta vuodelta 1983 (hävisi selvästi Margaret Tatcherille). mutta Footin ohjelma oli loppujen lopuksi aika kesy verrattuna nykyiseen Corbynin/Labourin ohjelmaa.

 

Ohjelma mukaan julkisia menoja kasvatettaisiin melkein 100 miljardilla eurolla (83 miljardilla punnalla), mikä on aika paljon jos ajattelee, että Suomen valtion budjetin menojen loppusumma on noin 55 miljardia euroa. Julkinen sektori kasvaisi myös sitä kautta, että useiden yhteiskunnallisten palveluiden (kuten rautatiet ja posti) tuottajat ”kansallistettaisiin.

Kaikki tämä vaatii tietenkin rajuja kiristyksiä veroasteisiin. Tuloveroaste nousisi yli 80 000 punta ansaitsevilla 45 prosenttiin ja yli 125000 puntaa ansaitsevilla 50 prosenttiin. Perintöveroa kiristettäisiin kertaheitolla niin, että isojen perintöjen vero nousisi 40 prosenttiin. Loma-asunnon vero ”kaksinkertaistuisi” (olisi kaksi kertaa suurempi kuin normaali kunnallinen ”kiinteistövero”). Pääomavoittoja verotettaisiin samalla tavalla kuin tuloja ja yritysvero kiristettäisiin 19:sta 26 prosenttiin. Yleensä maailmalla on menty toiseen suuntaan, mutta Corbyn aikoo selättää pääomanliikkeet ja markkinavoimat.

Yliopistojen lukumaksut poistettaisiin ja kaikille 2-4 -vuotiaille tulisi ilmainen esikoulu (30 h viikossa). Eläkeläiset saisivat ilmaisen huolenpidon (kodinhoidon, lääkkeet jne,).  Yksityiskoulut menettäisivät verovapauden (tarkemmin sanoen maksujen verovähennysoikeuden). Toteutettaisiin vuokrasäännöstely (reaaliset vuokrat eivät saisi nousta koko maassa, mutta kunnat voisi säätää tiukempiakin rajoituksia). Vuokralaisia ei saisi häätää ilman ”pätevää syytä” ja vuokrasopimukset pitäisi tehdä toistaiseksi jatkuvina.  Vuokrakiinteistön tai -tontin omistajalle olisi oikeus lunastaa kiinteistö hinnalle, ”johon vuokralaisella on varaa”. Ohjelma lupaa rakentaa miljoona uutta sosiaalista asuntoa seuraavan vuosikymmen aikana.

Tavoitteena on lyhentää työviikko (ilman tulojen leikkausta) 32 tuntiin. Minimipalkkaan tulisi 20 prosentin korotus, julkisen sektorin työntekijöille saman tien 5 prosenttia lisää. Julkisen puolen eläkeikä jäädytettäisiin nykyiselleen. Yritysten hallitusten paikoista pitäisi varata kolmannes työläisten edustajille, joilla olisi oikeus mm. kontrolloida johdon palkoja. Miljoona uutta työpaikkaa luvataan vihreältä sektorilta. 200 000 uutta työpaikkaa saadaan sähköautotuotannosta jne. ”Vanhojen työpaikkojen oletetaan ilmeisesti säilyvän”. Alle kuuden kuukaudet vankeusrangaistukset pitäisi pääsääntöisesti poistaa muista kuin väkivalta- ja seksuaalirikoksista.

Ehkä tätä listaa ei kannata jatkaa. Ohjelmassa on 122 sivua, jotka ovat pääsääntöisesti kaikki ”lupauksia (tyyliin : alle 25 -vuotiaille ilmaiset bussimatkat, pankkien palvelumaksut pois…). Viime kevään Suomen eduskuntavaalien ”vappusatanen” on hyttysen surinaa Corbynin/Labourin ohjelaman rinnalla.

Hieman omituista on, että media ei kutsu sitä populistiseksi. Ehkä se ei ole sitä ”oikeaa” populismia. Yhtä ihmeellistä on se, että kukaan ei maalaa ”pirun kuvia seinälle” ohjelman tiimoilta. Breixitin osalta olemme saanet kuulla satoja povauksia, joissa kerrotaan, että Englannin/Uson Britannan/Euroopan talous ajatuu kaaokseen Brexitin takia, mutta missään ei näy povauksia siitä, mitä Corbynin/Labourin ohjelma merkitsisi Englannin taloudelle. Luulisi kuitenkin olevan selvää, että se johtaisi massiiviseen varallishintojen laskuun, pankkikriisiin, yritysten ulosliputukseen, työvoiman tarjonnan supistumiseen ja lopulta syvään lamaan. Päinvastoin kuin Brexit -uhkakuvien kanssa, tämän skenaarion toteutuminen on varmaakin varmempi (jos nyt Labour sattuisi voittamaan vaalit).

En ymmärrä, miksi ihmiset eivät usko kerralla sitä, että kommunismi (tai millä nimellä sitä haluaa kutsua) ei vaan toimi. Nyt 30 vuotta Berlinin muurin murtumisen jälkeen entistä useampi uskalikko kaivaa naftaliinista vanhoja säkeitä siitä, miten ”kapitalismi on epäonnistunut”, miten ”tarvitaan järjestelmän muutosta”, miten riistäjät/pääomapiirit on saatava kuriin. Eikö ihminen koskaan opi?

 

meeviren

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu