Hyvää tarkoittavat hölmöt

Viime päivinä olemme saaneet havaita, että Yhdysvalloissa kaksi hyvin erilaista maailmaa: kaksi hyvin erilaista tapaa ajatella asioista, kaksi hyvin erilaista tapaa elää ja olla. Herää vain kysymys, onko tämä vain Amerikan tapa vai onko se jotain sellaista, johon meidänkin pitää tottua muutaman vuosikymmenen päästä. Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä enemmän on taipuvainen näkemään Amerikan kehityksessä tulevan kehityksemme ennusmerkit.

Tiedän, että on yksinkertainen tapa karistaa tällaiset ajatukset mielestä tarjoamalla Amerikan kehitykselle yksinkertainen politologinen selitys: paholainen Trump villitsi populistisilla puheillaan osan amerikkalaisia, mutta ”Trumpin jälkeen” elämä palaa jälleen normaaleihin uomiin. Yksinkertaisille sieluille tämä (median) tulkinta näyttää kelpaavan hyvin, mutta ehkä asiat eivät sittenkään ole niin yksinkertaisia.

Yhdysvalloissa on kuitenkin käynnissä valtava taloudellinen, demografinen ja poliittinen rakennemuutos, josta media on lähes hiirenhiljaa. Leimallista tälle kehitykselle on ”pako etelään”. Perinteiset mahtiosavaltiot New York, Illinois, Pennsylvania ja Kalifornia ovat hurjaa vauhtia menettämässä asemiaan Floridan ja Texasin tapaisille etelän osavaltioille. Kalifornian väestö on kasvanut aina viime vuosiin asti, mutta nyt sekin on kääntynyt laskuun. New Yorkin, Illinoisin ja Pennsylvanian väestö on supistunut lähes yhtäjaksoisesti 10 viimeisen vuoden aikana. Florida on jo ohittanut New Yorkin USA:n 3. suurimpana osavaltiona ja on täysin mahdollista, että parin vuosikymmenen päästä Texas on suurin osavaltio.

Texas ja Kalifornia ovat lähes kaikissa asioissa toistensa vastakohta. Kaliforniassa on lähestulkoon demokraattien yksinpuoluejärjestelmä; suuri julkinen sektori & kireä verotus, valtavasti laillisia ja laittomia siirtolaisia. Siellä ovat USA:n suurimmat teknologiayritykset ja USA rikkaimmat ihmiset. Myös USA:n köyhimmät. Texas on puolestaan republikaanien versio Amerikasta: jonkinlainen markkinatalouden näyteikkuna.

Ehkä selvimmin erot näkyvät (osavaltiotason) verotuksessa: Kaliforniassa osavaltion ylin tuloveroprosentti on 13.3, Texasissa 0. Kaliforniassa ylitysvero on 8.84 %, Texasissa n. 1 % (Texasissa veropohja on kuinkin yrityksen bruttotulo, eivät voitot), liikevaihtovero (sales tax) on Kaliforniassa 7,5 (lisäksi tulee kaupunki/piirinkuntakohtaisia veroja yhteenlasketun maksimin ollessa 10.25), Texasissa 6.25 (+ max 2). Bensa- ja tupakkaveroprosentit ovat keskimäärin kaksi kertaa korkeammat Kaliforniassa kuin Texasissa. Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että Kalifornia oin USA ”verohelvetti” ja Texas ”veroparatiisi”. Kalifornian tilanne vaikuttaa kovin omituiselta, koska siellä ovat USA/Maailman suurimmat teknologiayhtiöt ja rikkaimmat omistajat, joiden verojen kuvittelisi riittävät rahoittamaan koko Kalifornian budjetin, mutta niin ei vain käy. Kuluvan (fiskaalisen) vuoden alijäämä on 54 miljardia dollaria (Texasissa 4.6 miljardia); Kalifornia onkin ollut yksi äänekkäimmistä liittovaltion suoran rahoitusavun vaatijoista. Yhdysvalloissa – päinvastoin kuin Euroopassa – ajatusta on pidetty täysin kerettiläisenä viimeiset 200 vuotta.

Kalifornian ongelma on tulonjako; siellä ovat USA:n suurimmat tuloerot, joita voi ehkä luonnehtia sanoilla: rikas korkean teknologian ja yliopistojen pohjoinen ja maahanmuuttajien kansoittama köyhä etelä. Vaikka sosiaaliturva USA:ssa on valovuosien päässä Suomen tasosta, syö se kuitenkin Kaliforniassa leijonan osan menoista. Viidennes asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella (eniten Yhdysvalloissa), tuloerot ovat 4. suurimmat osavaltioiden joukossa. Kolmannes koko Yhdysvaltojen sosiaaliturvan saajista asuu Kaliforniassa. Koulun keskeyttäjien osuus on toisiksi korkein Yhdysvalloissa (heistä yli 70 % on maahanmuuttajia). Maahanmuuttajia on paljon: Kaliforniassa joka toinen asukas on joko ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttaja. Paljon heitä on Texasissakin, mutta luku on ”vain” kolmannes.

Kaliforniassa on maan kunnianhimoisin ilmasto-ohjelma, joka sekin maksaa ”maltaita” ja tuo mukanaan monenlaisia rajoituksia ja kieltoja. Ihmekö, että keskiluokka alkaa paeta Kaliforniasta: Kalifornian suurista kaupungeista ”maaseudulle” ja muihin osavaltioihin. Ei ole mikään yllätys, että yksi suositummista muuton kohteista on juuri Texas. Ja muutokset ovat olleet aika rajuja. Ehkä erikoisin on ollut San Francisco. Kaupungin verotulot supistuivat alkuvuonna peräti 43 %. Vuokrataso laski sekin 20 %. Osasyy on varmaan rauhattomuuksilla, mutta yhtä kaikki voi sanoa, että syyt kuitenkin politiikkalähtöisiä.

USA on oiva esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun poliittinen järjestelmä epäonnistuu erilaisten blokkien sekä etu- ja edunsaajaryhmien pelin ansiosta. Osattomiksi jääneet ihmiset äänestävät jaloillaan. Jos elämä tulee liian kalliiksi verojen, kalliiden elinkustannusten, kieltojen ja rajoitusten ja rikollisuuden seurauksena, lähdetään hakemaan parempaa asuinpaikkaa. Ja muuttajat ovat tyypillisesti keskiluokkaa, joille sosiaaliturva ja julkiset palvelut (eikä ilmastonmuutos) eivät ole kaikki kaikessa. Ja kun he lähtevät, takaisin he tuskin tulevat.

Suomessa kuvitellaan, että olemme lintukodossa, josta kukaan ei muuta pois verojen, kustannusten ja muiden syiden takia. Mutta tilastot kertovat, että tämä ajatuskulku on harhakuva. Jo nyt maastamuutto on suurta (vuodessa melkein 10 000, joista lähes 4000 korkeakoulututkinnon suorittanutta). Kovin paljon laskutaitoa ei tarvita sen selvittämiseen, että kyse on valtavista menetyksistä kansataloudelle. Kovin paljon ymmärrystä ei tarvita senkään ymmärtämiseen, että väärä politiikka voi peruuttamattomasti tuhota koko yhteiskunnan; oli se sitten miten hyvää tarkoittavaa tahansa. Suomi on monessa suhteessa vuosia tai vuosikymmeniä jäljessä läntisten maiden yhteiskunnallista kehitystä. Se saattaa olla pelkästään hyvä asia. Meillä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet välttää muiden maiden tekemät virheet, mutta jotenkin tuntuu, että Suomessa halutaan vain väkisin itse korkea epäonnistumisen suloisa tunne.