Kiurun regressio

tulojen vaikutus terveydenhuollonen menoihin VM:n kotisivulta https://soteuudistus.fi/laskennallinen-rahoitusmalli voimme lukea seuraavan kuvauksen siitä, miten sote-maakunnille (taitaa nyt olla ”hyvinvointi-joillekin”) annetaan rahaa:

Sote-maakuntien suurimpana rahoituskriteerinä on THL:n tutkimukseen perustuva sote-palvelutarvekerroin, jonka perusteella määräytyy noin 80 prosenttia sote-maakuntien yleiskatteisesta rahoituksesta. THL:n tutkimus perustuu laajoihin yksilötason rekisteriaineistoihin. Tutkimuksessa lasketaan regressiomallit terveydenhuollolle, vanhustenhuollolle ja sosiaalihuollolle. Tutkimuksen perusteella on valittu ne kustannuksia selittävät tekijät, jotka selittävät terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon kustannuksia tilastollisesti merkitsevästi. Sote-kustannuksia selittäviä sairauksia on reilut 50. Tutkimus huomioi myös sosioekonomisia tekijöitä, kuten tulotasoa ja koulutusta.

Heti herää kysymys, miten voidaan rahoitus perustaa johonkin regressiomalliin? Mikä ihmeen malli se on? Eikö rahoituksen pitäisi perustua vain terveydenhuollon kustannuksiin?

THL:n julkaisusta (viite alla) selviää, että tällainen malli on todella olemassa. Meikäläisestä Big Brother rekisteriaineistosta on estimoitu yksilökohtainen malli terveydenhuollon kustannuksille (tarkasti ottaen erikseen terveydenhuollon, somaattisen erikoissairaanhoidon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon kustannuksille; tässä yhteydessä käsittelemme kuitenkin lähinnä vain ensin mainittua).  Olisin kuvitellut, että mallissa kustannukset määräytyvät yhtäältä eri sairastuvuusfrekvensseistä ja eri sairaustyyppien yksikkökustannuksista, joista erilasilla painokertoimilla saadaan alue/kuntakohtaiset vasteet kustannusten laskua varten. Mutta malli onkin sekasikiö, jossa on toki mukana indikaattorit erilasille sairauksille, mutta niiden lisäksi siellä liuta ”muita muuttujia” kuvastaen kohdehenkilön (osin koko kotitalouden) koulutusta, työllisyyttä, maahanmuuttajataustaa, tuloja ja niin edelleen. Tekstistä saa sen käsityksen, että muuttujien valinta ainakin jossain määrin perustuu valikoivaan regressioanalyysiin, koska kerrotaan, että mukana ovat niinsanotusti ”tilastollisesti” merkitsevät muuttujat.

Mutta mistä tämä malli tulee? Periaatteessahan siihen voi laittaa minkä tahansa lisämuuttujan, ja kertoimet (ja samalla maakuntien saamat rahat) muuttuvat. Samaten muuttujille voi tehdä minkä tahansa muuttujatransformaation (logaritmin, logistisen muutoksen, korkeamman asteen polynomin jne.) ja taas saadaan erilaiset vasteet. Kun ajattelee, mihin tarkoitukseen malleja aiotaan käyttää, pitäisi meidän olla todella vakuuttuneita siitä, että malli on oikein ja siten myös vasteet ovat oikein.

Eniten minua oudoksuttaa tulomuuttujan rooli mallissa. Sen kertoimista (jotka tosin ovat ainakin sosiaalihuollon osalta kovin erilaisia eri alueille) voi päätellä, että tulojen kasvu vähentää terveydenhoitomenoja (ks. oheinen kuva vasteesta). Mutta muuttujaan liittyy lukuisia ongelmia. Ensinnäkin muuttujan on endogeeninen ”sairausmenojen” suhteen. Jos olet sairas, sinulla on pienet tulot – eli sairaus ”aiheuttaa” tuloja, eikä päinvastoin. Sama logiikkaa pätee myös ainakin työllisyyteen. Nyt näyttää siltä, että työllisyys supistaa sairausmenoja, mutta yhtä hyvin kausaalisuus kulkee toiseen suuntaan. Ongelmaa voidaan yrittää ratkaista käyttämällä viiveitä, mutta ”sairastuvuus” on usein persistenttiä, joten viiveet tarjoavat vain näennäisen ratkaisun. Toinen ongelma on tietenkin siinä, että tulojen (& työllisyyden) kasvu tunnetusti kasvattaa yksityisten terveyspalveluiden kysyntää, jolloin näyttää siltä, että tulojen kasvu supistaa menoja (joihin ei ole asianmukaisesti sisällytetty yksityiselle sektorille maksettuja kuluja).

Ehkä suurempi asiallinen ongelma liittyy siihen, että ”tulot aiheuttavat terveydenhoitomenoja” –tulkinta johtaa siihen, että sote-valtionosuusjärjestelmä kompensoi väestön alhaisia tuloja sote -kanavan kautta sen sijaan että valtionosuusjärjestelmä ottaisi selkeästi kantaa kuntien ja alueiden taloudelliseen kantokykyyn lähinnä veropohjan mielessä. Pikku detaljina vielä se, että käytetty tulomuuttuja on ”käytettävissä olevat tulot”, jossa on jo muka tulonsiirrot ja verot – eli julkisen sektorin interventiot.  Toisaalta kun laitetaan kaikki muuttujat samaan tiskialtaaseen, meidän on vaikea (mahdoton) tulkita yksittäisen taudin (vaikkapa syövän) regressiovastetta, koska vaste on ehdollinen kaikille muille muuttujille.

Sote-rahoituksessa on kyse kymmenistä miljardeista euroista. Ei tietenkään ole samantekevää, miten ne määräytyvät. Olen tavattoman hämmästynyt, että tämä asia ei ole ollut julkisuudessa juuri lainkaan. Enkä voi ymmärtää, että asian ratkaisu ulkoistetaan tahoille, joilla on kovin matalan profiilin tietämys taloudesta ja ekonometriasta.

 

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139708/URN_ISBN_978-952-343-483-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

meeviren

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu