Kuka maksaa eläkkeet?

BKT:n volyymi ja vuosilta 1975-2007 laskettu BKT:n trendi

 

Kun katselee vuoden 2018 kansatalouden tilipidon ”lopullisia” lukuja, panee taas ihmettelemään, miten jatkossa selvitään. Miten eläkkeet maksetaan? Vuoden 2007 (vuosi ”ennen” finanssikriisiä) jälkeen BKT:n kasvu on ollut keskimäärin vain 0.3 % vuodessa ja henkeä kohden lasketun BKT:n kasvu negatiivinen! BKT:n pitkän aikavälin (1975-2007) trendiltä on kohta jääty 30 % (ks. kuva 1).

Syntyvyys on samaisena aikana tullut rajusti alas: 1.9 prosentista 1.4 prosenttiin (kantaväestön hedelmällisyysluku on enää vain 1.3 %). Jokainen ymmärtää, että jos eläkeläisiä on kaksi kertaa enemmän kuin eläkkeiden maksajia, joko eläkemaksut nousevat rajusti (”kaksinkertaistuvat”) tai sitten eläkkeet vastaavasti pienevät (kuvio 2).

Toki aina on se mahdollisuus, että eläkkeet rahoitetaan tuloilla ulkomailta. Mutta ei sekään näytä onnistuvan. Kotitaloudet ovat aina 1970-luvulta asti olleet laskoja säästäjiä ja viimeisen neljän vuoden aikakana säästämisaste on taas kerran ollut negatiivinen. Vielä huonommin on kehittynyt kuntien ja valtion säästämisen (kuviossa 3 lyhenne v+k). Kun niiden säästämisaste vielä ennen 1990-alun lamaa oli keskimäärin 20 %, nyt luvut ovat saman suuruisia, mutta etumerkki on vaihtunut. Kaikki vaan velkaantuvat (velkaantumista vaan kutsutaan ”elvytykseksi” tai ”tulevaisuusinvestoinniksi”). Toisin sanoen jatkossa emme nettomääräisesti saa tuloja ulkomailta vaan vain maksamme!

On omituista, että tämä pitkän aikavälin synkkä kuvio ei näy missään politiikkakeskustelussa, vaikka se on varmasti konkreetimpi ja nopeammin realisoituva kuin ns. ilmaston muutos.  Ongelma yleensä kuitataan jollain ”tarttis tehdä” – kommenteilla, mutta konkreettisia parannusehdotuksia saa jäädä odottamaan. Helpoin tapa juosta pois ongelman alta on todeta, että (runsas) maahanmuutto korjaa ongelman. Tällöin vain helposti unohdetaan, että maahanmuuttajista tulee aikanaan samanlainen haaste eläkejärjestelmälle kuin kantaväestöstäkin; eivät he tule vain ”käymään” täällä. Toisaalta mitään ratkaisua ei ole näköpiirissä sen suhteen, että maahanmuuttajiksi valikoituisi vain korkean tuottavuuden ja palkkatason ihmisiä, joiden vaikutus julkisen talouden tilaan olisi positiivinen.

Maahanmuuttoon verrattuna aika vähän harrastusta on ollut keskusteluun mahdollisuuksista nostaa syntyvyyttä. Silloin keskustelu on pyörinyt enemmänkin teeman ”lapsiperheiden köyhyys” ja ”tasa-arvo” ympärillä. Toki ne ovat poliitikkojen lemmikkiteemoja, mutta ehkä niiden fokus on hieman toisaalla. Toisaalta kaiken huomio keskittäminen 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamiseen on vääjäämättömästi ristiriidassa suuremman lapsiluvun kanssa (ah, taas kerran lyhyen ja pitkän aikavälin intressit törmäävät).  Se on selvää, että lapsilukuun ei voi vaikuttaa ”nappikaupalla” (huono uutinen poliitikoille).  Mutta sen ei pitäisi estää pohtimista, mikä voisi olla sellainen toimi, joka saisi aikaan muutoksen syntyvyyden laskevassa trendissä. Itänaapurissa näytetään kokeiltavan aika isoilla eläkejärjestelmän porkkanoilla ja voisi kuvitella, että se olisi tehokkain tapa saada aikaiseksi jokin pysyvä muutos kehitystrendiin. Mutta silloin pitäisi olla valmis todella isoihin satsauksiin, esimerkiksi niin, että kolmen lapsen äiti pääsisi eläkkeelle 55 -vuotiaana. Mutta arvaan, että tällaisista ehdotuksista on vaikea keskustella Suomessa. Alkaa heti huuto tasa-arvosta, Putinista, sukupuolen moninaisuudesta ja ties mistä. Sääli vaan, että tasa-arvo vaan ei ratkaise eläkkeiden masuongelmaa.

 

meeviren

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu