Mikä on tutkimusta?
Hesari kertoi torstaina (14.11) tutkimuksesta, jossa selvitettiin irakilaisten työttömien suhtautumista sosiaalitukiin. Kokosivun artikkeli herätti sen verran mielenkiintoa, että oli pakko katsoa millaisesta tutkimuksesta oikein on kysymys. En oikein ole koskaan päässyt jyvälle, millä perusteilla tutkimuksista yleensä kerrotaan lehdissä. Tutkimusten taso (mitattuna tavanomaisilla tieteellisillä kriteereillä) ei varmaankaan ole se peruste, jolla aiheet valitaan.
Mutta palataan itse tutkimuksen pariin. Ensimmäinen havainto on, että kyse on haastattelututkimuksesta. Mutta erikoista on se, että otoskoko on vain seitsemän henkeä (4 miestä ja 3 naista). Toki otoskoko voi olla pieni, mutta näytteen valinta vaikutti hieman erikoiselta. Tutkimusraportissa kerrottiin haastateltavista, että ”They were contacted through direct contact outside reception centres or at events organised by or for asylum-seekers, and through a snowball sampling technique utilising the participants’ networks”. Kai tämä tarkoittaa samaa kuin ”voiksä pyytää kaveriasikin haastatteluun”. Joku tilastotieteilijä varmaan puistelisi päätään ajatellessaan näytteen edustavuutta. No, joskus aiemmin ihmettelin Maria Ohisalon väitöskirjassa kerrottua otantamenetelmää, jossa ideana oli se, että kaikki halukkaat saivat vastata. No, siinä näytteessä oli kuitenkin enemmän seitsemän henkeä.
Mutta unohdetaan ”sample selection” –ongelma ja palataan tutkimustulosten pariin. Ne on esitetty taulukossa, jota kutsutaan hienosti pitkittäistutkimustulokseksi. Näinhän se tavallaan onkin, koska näytteeseen valikoituneita haastatellaan kolmeen kertaan. Taulukosta ei tosin paljon heru, koska paria poikkeusta lukuunottamatta haastateltavat ovat olleet työttöminä sekä ensimmäisellä että toisella keralla. Tutkimuksen ”pihvin kuvittelisi siten ehkä olevan” niiden mielipiteiden kirjaaminen ja analyysi, jotka haastateltavilla on ollut Suomen työmarkkinoista ja suomalaisesta sosiaaliturvasta.
Tutkimuksessa ei ole mitään numeroita, ei palkoista, tukien määristä, työnhakujen lukumääristä, haastatteluun pääsystä, kontakteista työvoimahallintoon, elinkustannuksista yms. Vaikea ymmärtää, miten ilman tällaisia tietoja voi päätellä jotain työmarkkinamenestyksestä tai sosiaaliturvan riittävyydestä puhumattakaan tukien kannustinvaikutuksista. Voi olla, että tieteenalojen välisiä eroja ei aina ymmärrä, mutta kun tottunut (ainakin viime vuodet) askartelemaan aineistojen kanssa, joissa on miljoonia havaintoja sadoista muuttujista, tuntuu tutkimusmetodi hieman takaperoiselta. Joka tapauksessa hieman empii, kun lukee Hesarin artikkelin jonkinlaista yhteenvetoa, joka kuluu ”työnteko koettiin kunnia-asiaksi”. Mitä muutakaan haasteltavat voivat sanoa? Olisiko vastaus ”työnteko ei vois vähempää kiinnostaa…” tällaisessa haastattelutilanteessa realistinen vaihtoehto? Kai pitäisi olla jokin tapa, jolla ”tarinoiden” oikeellisuutta ja johdonmukaisuutta voidaan arvioida. Muutenhan ollaan samalla tieteellisellä tasolla kuin ”Kansan radiossa”.
Tutkimustoimintaan vaaditaan jatkuvasti lisää rahaa. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että sanasta ”tutkimus” tulee nykymenolla vain sana, jolla stand-up -koomikot pääsevät vauhtiin.
Pitäisi tehdä tutkimus tutkimuksista. En kuollaksenikaan muista mitä luin tai katsoin, mutta jollain miljardöörillä, alan gurulla tms. oli ajan saatossa ensin algorytmi tutkimuksista joka karsii kaiken paskan pois. Tämän jälkeen tiiminsä luki ne tutkimukset joita ei oltu karsittu pois ja sitten itse tämä henkilö tutustui ja luki täten karsitun aineksen. Koska kaikilla aloilla tutkimuksia on järjettömiä määriä ja tulee lisää liukuhihnalta. Tästäkään en tähän hätään löydä tuoretta* lukua.
Eli nykyään jos joskus sellaista aihetta ei olekaan josta ei löytäisi kasaa tutkimuksia jotka puoltavat tai ovat vastaan jotain argumenttia. Tästä puhutaan ihan liian vähän. Matemaattisista argumenteista kuten 2 + 2 = 4 on melkoinen konsensus kun taas Rooman valtakunnan tuhon syistä on kirjoitettu kilometri kirjoja ja varmuutta ei silti ole.
Mun tutkimus on parempi kuin sun tutkimus. Tai sitten ei. Ja tietenkään edes se, että jostain ilmastonmuutoksesta on juuri nyt jonkinlainen enemmistön konsensus (?) ei tee siitä todellakaan aukottomasti totta saati kaikki suuret mullistavat ideat, paradigman muutokset, jotka kumoavat jotkut 1 000 000 000 edellistä tutkimusta.
No kaikki tämä on itsestäänselvää kai valtaosalla kansaa ja jokainen näkee läpi tämän median ja monen muun käyttämän keinon jossa ensin on joku idea ja sitten googlataan hetkessä ’tutkimus’ jos toinenkin joka tukee sitä, etsitään vai omaan agendaan sopivat tutkimukset jne ….
*
https://www.smithsonianmag.com/smart-news/half-academic-studies-are-never-read-more-three-people-180950222/
Ilmoita asiaton viesti
Ansiokasta, että löytyy henkilö, joka vielä näkee sen vaivan, että taustoittaa näitä juttuja. Media itsehän ei sellaiseen vaivaudu. Pikkuisen karrikoiden voisi sanoa, että kun kahvipöytäkeskusteluja julkaistaan tutkimuksina ja media julkaisee pelkkiä mielipidekirjoituksia analyyseinä, voiko tälllaisella touhulla olla muuta päämäärää kuin tutkimukseen ja mediaa kohdistuvan epäluottamuksen lisääminen.
Ilmoita asiaton viesti
Kun kohdenhekilöltä saadaan ”oikea” vastaus, sitä voi kutsua tutkimukseksi. Vääriin tuloksiin päätyviä (oikeita) tutkimuksia ei yksinkertaisesti ole (ne ovat pelkkää ilmaa).
Ilmoita asiaton viesti
Arvon proffessori voisi tutustua kvalitatiivisiin tutkimusmenetelmiin. Otoksen koko ei tällöin ole merkitsevä.
Aivan oikein, laadullisessakin tutkimuksessa on syytä huomioida ja poissulkea tutkimusta häiritsevät tekijät, kuten kulttuuriset ennakko-odotukset yms.
Ilmoita asiaton viesti
Kerro, miten (tässä tapauksessa maahanmuuttajien) sopeutuminen työmarkkinoille ratkaistaan kvalitatiivisella tutkimuksella. Mielellään kuulisin myös, mitä vikaa on kardinaaliluvuissa.
Ilmoita asiaton viesti
Suuret kardinaaliluvut, Vatikaanin kulut 😀
Tekstianalyysi, haastattelut, etnografinen lähestymistapa, narratiiviset menetelmät…
Ilmoita asiaton viesti
Yksinkertaisuuden vuoksi olisi voinut ottaa yhden vain yhden henkilön tutkittavaksi ja analysoida sitä laadullisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Kustannusten säästämiseksi olisi voinut vähentää sen yhdenkin tutkittavan ja antaa tutkimuksen tekijöiden keskittyä pelkästään oman itseymmärryksensä kehittämiseen introspektiivisen laadullisen tutkimuksen keinoin.
Me emme voi, Matti ja muut, mitään sille, että emme yllä käsittämään nykyisen postmodernin tieteen kaikkia hienouksia, vaan meidän on vain hammasta purren hyväksyttävä se, että keskiajan historia tulee meille tutuksi.
Onneksi kuitenkin akateeminen referee-järjestelmä pitää huolen siitä, että läpi pääsee vain kaikkien korkeatasoisin tutkimus.
https://www.suomenuutiset.fi/sukupuolentutkimusta-parodioineet-valeartikkelit-lapaisivat-humanististen-tiedejulkaisujen-seulan-anaalitappi-auttaisi-miesten-transhysteriaan-liikalihavuus-rinnastuu-kehonrakennukseen/
Ilmoita asiaton viesti
Minulla ainakin soi hälytyskellot, kun vasta otoksen kuvauksen jälkeen kerrotaan että päädyttiin kvalitatiiviseen ”datan” analyysiin, ikään kuin kvantitatiivinenkin olisi voinut tulla kyseeseen.
”Our aim was to describe and communicate the participants’ subjective experiences during their first years in Finland, which is why we analysed the data using a qualitative content analysis.”
Esimerkiksi johtopäätökset tulojen ja muiden tekijöiden suhteellisesta tärkeydestä tuntuvat oudoilta, kun ei kerrota tuloista mitään. Jos ymmärsin oikein, olivat respondentit joutuneet turvautumaan sosiaalitukeen, joten koko kysymys tulon merkityksestä on mahdoton arvioida tällä materiaalilla. Edes kvalitatiivisesti.
Myönnän toki, että luin tuota vain kursorisesti, kun ei oikein kutsunut syventymään. Oma kokemukseni, sellaisessa höpötieteessä kuin kauppatiede, on että kanditasolla olisi tullut tuollaisesta sen verran kritiikkiä että olisivat korvat punottaneet. Tässä toinen kirjoittajista on sentään tohtori.
Ilmoita asiaton viesti
> En oikein ole koskaan päässyt jyvälle, millä perusteilla
> tutkimuksista yleensä kerrotaan lehdissä.
Minä en ole päässyt jyvälle, millä perusteella yhtään mistään kerrotaan tai jätetään kertomatta lehdissä. Aivan erityisesti se jäi minulle täysin hämärän peittoon, miksi suomalainen media ei minun lobbauksestani huolimatta katsonut uutiskynnyksen ylittäväksi sitä että USA yrittää pakottaa EU:n luopumaan itsenäisestä aseteknologian kehittämisestä. Samaan aikaan kun Englannin kuninkaallisten matkaa synnytyssairaalaan uutisoitiin YLEä myöten jopa tunnin välein viimeiset vaiheet.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/276883-usan-seuraava-kyykytyksen-kohde-eun-asetekniikan-kehitys/
Ilmoita asiaton viesti
Joka päivä yksi juttu Meghan Marklesta; miten tyhminä ne meitä pitää. Tai miten tyhmiä….
Ilmoita asiaton viesti
Kun prinsessa Diana kuoli, minulle se oli olankohautuksen arvoinen asia, mutta eräs sukulaiseni liimautui TV-ruutuun kiinni ja oli silminnähden liikuttunut erittäin syvästi. Monta sukulaista on kuollut, enkä kenenkään kohdalla ole todistanut tämän henkilön liikuttuneen niin syvästi ja sivullisen silmin havaittavasti kuin prinsessa Dianan kuollessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tutkimushan on pätevä kun se tukee agendaa, tällä kertaa Hesarin agendaa.
Ilmoita asiaton viesti
Matti Wiren, entä sitten taloustiede, onko se oikeaa tiedettä vai pelkkiä oletuksia tulevaisuudesta joita ohjaa poliitinen näkemys. Lääketieteestä aikoinann väittelevä tuttavani totesi taloustietielijöistä, kun pöytään istuu alas kolme ekonomia tulee tuloksesti neljä eri näkemystä. Tiedemaailmassa teitä ei taideta kovin korkealle noteraata, mutta kukahan sen kissanhännän nostaisi ellei kissa itse.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä kaatoi arrogantin tuttavasi tohtoriuden?
Ilmoita asiaton viesti
NNimi kirjoitetaan V:llä, ei W;llä. Se, mikä minua on taloustieteessä viehättänyt, on se, että se sikamaisen vaikeaa. Pitää lukea sikana matematiikkaa ja tilastotiedettä, koska jos et hallitse teknistä kalustoa, ei ikänä pääse tarvittavaan johdonmukaisuuteen ja syvälliseen analyysiin eri tekijöiden keskinäisistä riippuvuuksista. On yksinkertaisesti olemassa joku raja sille, miten pitkälle verbaalisella tasolla voidaan asioita hahmottaa. Muissa yhteiskuntatieteissä on valittu toisenlainen lähestymistapa, mutta se tuottaa usein vain mauttomia vitsejä taloustieteestä ja taloustieteilijöistä.
Ilmoita asiaton viesti
Eri alojen ”tutkimuksia”:
Ilmastotieteessä ”tiedetään” ja ratkaisevasti ”selvitetty” että ihmiskunnan tuottama hiilidioksidi on syynä ilmaston lämpenemiseen.
Lääketieteessä IL mukaan:
” Samainen tutkimus löysi myös yhteyden syövän sekä lyhyiden yöunien välillä.”
Toisaalta myös IL: mukaan:
” Mutta voivatko alle kuuden tunnin unet itsessään aiheuttaa syöpää?
– Lyhyet yöunet eivät aiheuta syöpää. Tiedämme kuitenkin, että sydänsairaudesta kärsivillä on heikentynyt vastustuskyky, joka puolestaan voi vauhdittaa syövän kehitystä.”
Nyt kun kaksi suurinta ihmiskunnan ongelman syyt on saatu ratkaistua, politiikot ja terveysviranomaiset hoitavat ongelmien ratkaisut.
Voidaan kouluttaa nämä tutkijat ”tutkimaan” muita päivänpolttavia ongelmia …
Ilmoita asiaton viesti