Miten korjata rapautuva hyvinvointivaltio?

YLE:n aamu-TV:ssä (13.11) esiteltiin Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen jättihanketta, joka YLE:n mukaan pui tieteen keinoin hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvamme murrosta. Ohjelmassa kerrottiin, että hankkeen budjetti on yli 8 miljoonaan euroa, joten jostain todella suuresta asiasta on kyse.

Studiossa haastateltu hankeen vetäjät, erityisesti sosiaalipolitiikan dosentti Johannes Kananen kertoivat kuitenkin jotain sellaista, jonka on kuullut jo tuhat kertaa erilaissa poliittisissa debateissa. Eli ”viimeiset 30 vuolla vallalla on ollut uusliberalistinen ideologia, joka on näkynyt siinä, että tuloerot ovat lisääntyneet ja niitä on haluttu lisätä. Sosiaaliturvan tasoa on laskettu; sillä ei enää tule toimeen. On leikattu sosiaalimenoja ja toimittu suuryritysten ehdoilla, joka näkyy siinä, että työvoiman tarjontaa on kasvatettu. Varallisuuserot ovat kasvaneet”.

Ei voi kuin ihmetellä, mistä nämä dosentit tietonsa keräävät. Oliko Suomessa todellakin 30 vuotta sitten kattavampi sosiaaliturva kuin nyt? Tuliko silloin sosiaaliturva hyvin toimeen? Ovat sosiaalimenot todellakin kaiken aikaa supistuneet. Ovatko tuloerot samalla tavalla kasvaneet? Onko työllisyysaste samaten kasvanut? Mistä tilastoista nämä ihmeelliset väittämät sikiävät?

On totta, että tuloerot ovat kasvaneet vuodesta 1990 ja yksinkertaisesti vain siksi, että 1990 alussa maassa oli sen nykyhistorian suurin lama, jolloin yritysten voitot (ja samalla osingot) olivat nolla. Mutta ei kai kukaan järkevä tutkija pidä vuotta 1990 mielekkäänä vertailukohtana, yhtä vähän kuin vuotta 2009, jolloin yrittäjätulot taas kerran romahtivat. 2000-alun jälkeen GINI -indeksin muutokset ovat asiallisesti ottaen nolla – voi tietysti parkua siitä, jos indeksi arvo nousee 26.1:stä 26.2:een, kun kuitenkin tuloerot ovat maailman pienimpiä. Reaaliset sosiaalituvan menot ovat kaksinkertaistuneet vuoden 1990 jälkeen; miten joku voi väittää, että menoja on leikattu. Työllisyysaste (työvoiman tarjonta) oli syyskuussa aavistuksen alhaisempi kuin 30 vuotta aiemmin. Miten muuten työvoiman tarjonnan kasvattaminen kertoo nimenomaan siitä, että valta yhteiskunnassa suuryrityksillä?

Erikoista YLE:n omassa (tai toimittaja Marja Niilolan) kommentoinnissa, on arvio siitä, että ”poliittisessa päätöksenteossa on toisaalta noudatettu koko 2000-luvun toista linjaa: on tähdätty veronalennuksiin”. Mistä tämäkin ”fakta” on revitty?

Sen sijaan, että tutkijat jauhavat ”uusliberalismi” jargonia, olisi puhuttavat konkreettisista asioista; millä logiikalla verotus-tulosiirtojärjestelmää pitäisi uudistaa? Ja olisi kiva tietää, onko verotuksen ja tulonsiirtojen ”uudelleenarviointi” jotenkin vain sosiaalipoliittinen asia. Mitä erityistä analyyttista kalustoa sosiaalipolitiikalla on, jolla se voi tällaisia ongelmia ratkoa?

Mutta ehkä turha kysellä. Tosiasia on, että jättihankeen tulokset ovat jo nyt tiedossa. En taatusti arvaa väärin, jos tutkimushanke päätyy siihen tulokseen, että (a) tulonsiirtoja pitää kasvattaa, (b) ehkä pari uutta tulonsiirtomuotoa ideoidaan ja (c) verotusta kiristetään, (d) verotuksen progressiivisuutta kiristetään ja (e) lisää rahaa hamutaan varallisuuden verotuksesta. Sääli vaan, että pitää ensin käyttää 8+ miljoonaa, jotta olisi nämä tulokset voidaan julkistaa. 8 miljoonalla saisi varmaan paljon enemmän aikaan Hurstin leipäjonoissa.

 

meeviren

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu